28. kesäkuuta 2017

7-vuotias

 Tähän alkuun voisin kai tavanomaisesti päivitellä ajan kulumista, mutta ehkä vain hyväksyn pienen, huutavan kääröni olevan jo tuleva koululainen. Edessä on siis taas muutosten syksy, vaikka hyppäys eskarista koulumaailmaan ei niin kovin suuren suuri olekaan. Pojan itsensä mielestä toki hän on koululaisena jo hurjan paljon isompi kuin eskarilaisena :D Millainen muuten meidän 7-vuotias sitten onkaan?
♥ Pikkutäryä ei suotta kutsuta auringoksi, sillä hän on usein hymy huulilla heti herättyään. Toisaalta pieniä, ohimeneviä myrskypilviäkin päivään mahtuu. Suuria uhmakohtauksia ei kuitenkaan ole vielä ilmassa, vaan poika on hyvin sopeutuvainen, auttavainen ja ahkera kotitöissä.

♥ Kaikkien äänteiden löydettyä tiensä puheeseen, pojasta on tullut oikea höpötin, joka puhuu usein myös unissaan. Pikkutäryltä kuuleekin päivittäin monia uskomattomia tarinoita ja vitsejä eikä hiljaista hetkeä tahdo löytyä. Nykyään poika puhuu myös hieman ujostellen vieraiden kanssa.

♥ Jatkuvan puheen lisäksi meidän 7-vuotias on oikea ikiliikkuja, joka on aina liikkeessä ulkona, mutta hyppii ja temppuilee myös sisällä. Parasta ulkoilussa onkin erilaiset pelit, pyöräily ja temppuilu, ellei sitten pääse rakentelemaan majoja tms.

♥ Kaverit ovat hurjan tärkeitä ja lomalla heitä usein kaivataankin. Omat sisarukset käyvät leikkikavereista vain hätätilanteessa, joita tosin onkin näin lomalla aamusta iltaan :D Pikkutäry kaipaa kuitenkin myös omaa aikaa, jolloin saa keskittyä leikkimään ihan yksin. Parhaita puuhia sisällä on Legot, Star Wars-jutut, lukeminen sekä lautapelit.
♥ Koulun alkua meillä odotetaan jo kovasti. Pikkutäry on kovin kiinnostunut englannin opettelusta ja hieman pettyikin, ettei koulussa sellaista heti opiskella. Omien sanojensa mukaan poika haluaa kasvaa älykkääksi ja toivookin koulusta vaikeita tehtäviä. Nopeasti tehtävät tehtävät ovat kuulemma liian tylsiä! Pikkutäry imeekin itseensä aivan uskomattomia tietoja mm. maapallosta, eläimistä yms.

♥ Tuntuu, ettei pojan kasvu pysähdy hetkeksikään ja kouluunlähtötarkastuksessa pituudeksi saatiinkin upeat 129cm. Meneillään on siis selvä kasvukausi, jolloin ahkeran liikkumisen kanssa ruokaa uppoaa aivan uskomattomia annoksia. Myös kiinnostus uusia makuja sekä rohkeus entisiä inhokkeja kohtaan on kasvanut.

♥ Pikkutäry odottaa jo kovin malttamattomana vauvaa syntyväksi ja puhuu sekä silittelee usein mahaani. Hellyyttä saa paljon osakseen myös muu perhe sekä lähisukulaiset. 7-vuotiastamme voisikin leikkisästi kutsua aurinkoiseksi piristysruiskeeksi, joka pelkästään jo läsnäolollaan saa huononkin päivän paremmaksi.

 Sellainen ihana pakkaus meillä asustaa♥ Kuulostiko kenties jokin asia tutulle?

26. kesäkuuta 2017

Meidän juhannus kuvina

 Viime vuonna meillä vietettiin hieman erilaista, mutta silti hyvän mielen juhannusta kotona potien vesirokkoa ja flunssaa. Tänä vuonna meidän olikin tarkoitus viettää pidennettyä juhannusta mökillä. Ensin pidennys typistyi miehen töiden vuoksi täältä loppupäästä ja lopulta juhannuksen ollessa jo ovella samaisesta syystä yli vuorokaudella alkupäästä. Muitakin epäonnistumisia ja kommelluksia juhannuksen aikaan mahtui, mutta sellaistahan elämä on. Kun keskittyy vain niihin mukaviin ja hyviin asioihin, ei huonoja pian enää muistakaan :)
 Millaisia mukavia muistoja meille tästä juhannuksesta sitten jääkään? Tervetuloa katselemaan niitä hetkiä kuvien kautta!

Risujen kasausta....
...kokoksi. Koska kaivurikuski olikin levittänyt rantahiekan pihalle, lapset ahkeroivat meille upean kokon alueelle, jossa piti olla iso biitsi. Mökin puutelistaan siis kirjattiin ainakin kasetillinen rantahiekkaa ja järeämpää ainesta piha-alueelle. Jälkimmäisen vaihtoehtona toki myös sisätilojen erittäin innokas siivoaja käy!

 Grillaamista hajoamispisteessä olevalla grillillä. Pojat veti kyllä ruokaa siihen tahtiin, että mahtavan hyvää oli :D Ja olihan tuo, vaikka sen valmistuminen tällä pienellä kapistuksella suurelle joukolle hieman kestikin :)
 Itse tehdyn upean juhannuskokon ihastelua. Kuvien oton aikana kokko paloi hieman liian vauhdilla, mutta ehtivät lapset ihastelemaan kokkoaan myös Muumi-kuohuvaa nauttien ja pitämään kokon palamassa muita lähialueen kokkoja kauemmin.

Saunomista ihanissa löylyissä ihan yksin järvimaisemaa ihastellen. Äidin rentouttavaa omaa aikaa♥

Valtavasti uimista. Lapsia ei näyttänyt kolea juhannussää palelevan, vaikka itseäni palelsi jo pelkkä ajatuskin veteen pulahtamisesta!

Maisemien ihastelua yöttömänä yönä. Ensi kesänä myös pienin pääsee näkemään nämä ihanat maisemat♥

Lepo- ja evästaukoja järven menoa katsellen. Poikien mieleen olivat tietysti moottoriveneet ja kaikki ihastelivat kilpaa pieniä pörröisiä lokinpoikia, vaikka muuten ei lokeista niin välitetäkään :D

Leikkihetkiä, pelailua ja lukutuokioita sisällä....
 ... ja villimpää menoa ulkona. Sadetta ei onneksi juuri saatu niskaan, vaikka aurinko usein pilven taakse verhoutuikin :)

Lukuisia kahvihetkiä rantaterassilla.


 Millaisia juhannusmuistoja sinä talletit mielesi sopukoihin?



23. kesäkuuta 2017

Ihanaa juhannusta♥

 Kuten huomaatte blogi on viettänyt kesäistä hiljaiseloa. Viikko on ollut yhtä hullunmyllyä ja liiallista aherrusta, jotka eivät oikein sovi yhteen supistelujen kanssa. Ennen kuin vauhti käykin liian hurjaksi, me rauhoitumme nauttimaan perheen yhteisestä ajasta, kesäherkuista, keskikesän kauneudesta ja taioista.

 Monta erilaista juttua on täällä työn alla, joten palailemme kyllä blogilomalta jo heti alkuviikosta. Siihen asti toivotan teille alla olevan runon myötä ihanaa ja rentoa juhannusta♥ 
Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
– Tove Jansson –

19. kesäkuuta 2017

Päivä huvipuistossa -Saimmeko vastinetta rahoille?

  Vietimme viikonloppuna päivän Tykkimäessä. Vielä ennen käyntiä suunnitelmissani olikin tehdä ihan vaan peruspostaus viikonlopun tapahtumista, mutta kotimatkalla miehen kanssa käydyn keskustelun jälkeen päätinkin näin ääneen pohtia saimmeko vastinetta rahallemme. Tai voiko sellaista edes huvipuistokäynnistä miettiä?
 Valitsimme Tykkimäen kohteeksi lähinnä aikaisempien hyvien kokemustemme vuoksi. Mukanamme oli myös Tellun kaveri, joten tytöt uskalsi hyvin päästää huvittelemaan kahdestaan pieneen huvipuistoon. Toisaalta Tykkimäen pienuus sopi erittäin hyvin myös supisteluherkkään raskauteeni, vaikka kävelyä toki päivään mahtui liikaakin.
Tykkimäen porttien ulkopuolella jouduimme ensimmäistä kertaa ikinä kunnon jonoon. Itse jonottamista vastaan mulla ei ole mitään, mutta olisiko jonot voinut merkitä heti alkuunsa paremmin?! Jouduimme nimittäin vartin jonottelun jälkeen todella monen muun tavoin vaihtamaan uuden jonon hännille, koska järjestysmies kierteli ilmoittamassa jonon olevan vain nettilipuille. Suorassa auringonpaisteessa helteessä, raskaana olevan rakolla varustettuna mua ei ihan kauheasti ajatus lämmittänyt. Lopulta reilun vartin päästä jonotuksen uudelleen aloittamisesta oli lapsilla kuitenkin jo onnellisesti rannekkeet käsissä.
 Onnille jonottaminen oli kova paikka. Ensimmäiset tunnit hän vain puristikin kättäni ja ihmetteli maailman menoa. Isompien lasten huvitellessa me Onnin kanssa nautittiin kylmää juomista ja pehmistä sekä kierreltiin katselemassa paikkoja.
Onni oli päivää aikaisemmin kysynyt mistä saisi ajokortin ja juuri ja juuri uskaltautuikin lyhyeen jonoon miehen kanssa päästäkseen ajamaan autoa sen ajokortin verran. Parasta Onnista olikin alkuun huvipuistoalueelle tuodut kuorma-autot sekä leikkipuistolaitteet.
  Päivällisajan lähestyessä päätimme viedä lapsilauman syömään ihan kunnolla Tykkimäen Raveliinin seisovaan pöytään. Ravintolassa oli vielä todella mukavasti tilaa, mutta olisi pitänyt päätellä pöytien likaisten astioiden vuoresta jotakin. Ruoka oli nimittäin jatkuvasti loppunut! Lapsethan, myös muut kuin meidän mukana olleet, olisivat tietysti halunneet perunamuusin sijaan ranskalaisia, vaan ellet ollut jonossa niitä lisätessä, sait odotella ja pitkään. Myös kaikki muu ruoka oli jatkuvasti loppunut, eikä pienemmillä tahtonut kärsivällisyys riittää saadakseen mahansa täyteen. Todella nälkäisenä suosittelen siis menemään suosiolla hampparille tms. paikkaan tai edes tilaamaan listalta!
 Lopulta Onnikin innostui laitteista ja pienemmät lapset väsytettiin lopullisesti leikkipaikalla. Lapset selvästi nauttivat reissusta hymyillen kilpaa auringon kanssa ja olisivatkin tahtoneet heti uudestaan. Lasten kokemilla elämyksillä ja nautinnolla mitattuna ei päivän onnistumista voikaan rahassa mitata. Kuitenkin meidän vanhempien mielestä selvästi reilulla 200€:lla olisi mukava esim. löytää vessoista käsipaperia (vain lähtiessä pääportin luota löytyi) ja saada nopeaa tai edes jotenkin sujuvaa palvelua. Oikeasti miksi joku aikuinen maksaa 5€ sisään, jos vessoissa on puutteita ja palvelu tökkii useammassa pisteessä? Ymmärrämme kyllä, että joitakin asioita pitää kesätyöntekijöidenkin harjoitella, mutta voisiko mukana olla osaavaa henkilökuntaa?
 Voiko teidän mielestänne huvipuistokäyntiä mitata lainkaan rahassa? Riittääkö teille vastineeksi pelkästään lasten nauru vai kaipaatteko käynniltä muutakin? Loppuun kerrottakoon, että Onnista koko huvipuistopäivän paras juttu oli portin ulkopuolella tukkirekan kyytiin pääseminen ja sieltä saadut kynä ja tikkari. Läheskään aina ei siis lasten iloon tarvita edes kalliita huvituksia!

15. kesäkuuta 2017

Raskaus ja varhainen vuorovaikutus

 Vaikka tämäkin raskaus on lähes samanlainen kuin aikaisemmat, voi jokaisen odotuksen ympäriltä löytää aina uusiakin juttuja. Onnin odotuksessa olin esim. neuvolassani ensimmäisten joukossa uudelleen synnyttäjien käyntien harventamisuudistuksessa ja tällä kertaa sain ensimmäisessä neuvolassa uudenlaisen, ihanan äitiyskortin. Neljän vuoden aikana on myös selvästi enemmän alettu kiinnittämään huomiota varhaiseen vuorovaikutukseen ja siitä puhutaan myös jo raskausaikana.

  Joillekin raskaus ei ole järin ihanaa aikaa tai menee siinä muun elämän ohessa omalla painollaan. Varhaisesta vuorovaikutuksesta puhuminen saattaakin heistä tuntua hassulle, sillä vatsassahan se vauva on omassa yksiössään ja kulkee kyllä mukana sen enempää ajattelematta. Mutta voiko varhaista vuorovaikutusta kuitenkin edesauttaa jo raskausaikana?
  Lapsen kuulo kehittyy jo sikiöaikana. Vauva kuulee äidin kehon ääniä, mutta toisaaltahan ääni on myös yhteys lapselle näkymättömään maailmaan. Siis kohdun ulkopuolelle! Viimeisellä kolmanneksella sikiö jopa oppii muistamaan kuulemiaan ääniä. Mitä enemmän äiti ja muut perheenjäsenet vauvalle raskausaikana siis puhuvat, sen tutumpia he vauvalle ovat heti syntymän jälkeen. Meillä onkin hyvin tehokkaasti kerrottu pikkuiselle jos jonkinlaisia juttuja ja kilpaa toivotetaan myös joka ilta hyvät yöt. Ehkä vauva oikeasti muistaa tämän rutiinin myös syntymänsä jälkeen?

 Kuulemisen lisäksi sikiö myös aistii liikkeet sekä kosketuksen. Toiset ovat sikiöaikana vilkkaampia kuin toiset, mutta vatsan silittelyyn saattaa rauhallisempikin yksilö vastata omalla liikehdinnällään. Tämä masussani kasvava yksilö on erittäin vilkas ja tykkää mielellään kosketusleikistä, mutta tietyt liikkeeni taas selvästi rauhoittavat. Tiedän jo nyt kaipaavani raskauden jälkeen näitä potkuja ja vatsan silittelyä!
 Pieneen kohtuun tottuneelle maailma on valtavan iso ja varmasti pelottavakin paikka.  Vauvan syntymän jälkeen siis tutut äänet ja liikkeet rauhoittavat lasta. Ne tuovat vauvalle turvallisuuden tunnetta oudossa ympäristössä. Vauvalle jo kohdusta tutuilla elementeillä varhainen vuorovaikutus helpottuu. Toisaalta myös vanhemman myönteisillä tunteilla ja hellyydellä sikiötä kohtaan on ihan tutkitustikin yhteyttä tunteisiin vastasyntynyttä kohtaan. Mahdolliset pettymyksen vauvan sukupuolesta tms. on siis helpompi heti unohtaa, kun rakkaus vauvaan on syntynyt jo sikiöaikana.

 Ellei rakkautta lapseen odotusaikana synny tai vuorovaikutus sikiön kanssa ei ole luontaista, niin ei kannata masentuakaan. Tärkeintä on varhainen vuorovaikutus lapsen syntymän jälkeen ja siihen saa tarvittaessa kyllä apuakin!

 Oletko/ olitko innokas juttelemaan ja silittelemään vauvaa raskausaikana? Onko syntynyt lapsi selvästi muistanut jotain raskausajalta?

14. kesäkuuta 2017

Arvontojen voittajat

 Eilen iltasella vieraiden lähdettyä suoritimme vielä rästissä olleet arvonnat. Suuret kiitokset ihanista viesteistänne ja runsaasta osallistumisesta! Etenkin kesäloma-arvonnassa sai arpalippuja kirjoittaakin ihan urakalla. Arvonnat suoritettiin siis ihan perinteisellä lipputyylillä, sillä se nyt vaan on lapsista niin hauskaa :D
 Ensimmäisenä onnettarena toimi Onni, joka pääsi arpomaan voittajan kesäloman kunniaksi järjestetylle arvonnalle, jossa palkintona oli ihana Marimekon Tiiliskivi-kosmetiikkalaukku. Toisessa arvonnassa taas Pikkutäry arpoi onnellisen voittajan, joka saa valitsemansa verkkokurssikokonaisuuden verran tukea vanhemmuuteensa. Lätinöiden sijaan kiinnostaa varmasti, ketkä ovatkaan ne voittajat?
Onnea Anniina / Raidoilla olet voittanut tiiliskiven!
Onnittelut Anna/ Kukkahattuäiti voitit valitsemasi boostin!
Molemmille lähtee ihan näillä näppäimillä sähköpostit tulemaan. Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille♥

12. kesäkuuta 2017

Sukilla on väliä

Yhteistyössä Color4Care

 Olen kertonut täällä kuinka tarkka Onni on vaatteistaan tai lähinnä siitä miltä ne tuntuvat päällä. Nyt voin myöntää yhden inhokin periytyneen minulta. Vihaan nimittäin sukkia tai lähinnä sitä miltä ne tuntuvat jalassa. Sukkien ostaminen ei siis itselleni ole mikään helppo juttu, sillä liian lötöt on inhottavat ja liian puristavat kamalat, valuvista varsista puhumattakaan. Pelkkien mustien sukkien selvitysarmeijaa pyykkipäivänä en jaksaisi harrastaa, mutta kauniit sukat taas katoilevat mystisesti pyykkitelineeltä Tellun käyttöön.
 Sain Color4Carelta testattavaksi muutamia sukkia. Sukkainhostani johtuen odotin hieman jännittyneenä mihin olinkaan lupautunut. Monet sukat saattavat vielä kädessä tuntua niin ihanille, mutta jalassa aivan päinvastaisille. Nämä testiin saamani sukat olivat kuitenkin erittäin positiivinen yllätys! Sukat ovat jalassa ihanan pehmeät, ei liian puristavat, muttei myöskään jalassa pyörivät. Nämä sukat jalassa on kuin ei sukkia olisikaan. Melkein täydelliset siis mielestäni! Suosittelen siis kurkkaamaan läpi Color4Caren sukat, joiden valikoimaan on valintani jälkeen tullut uusia, ihanan värikkäitä ja edullisia sukkapakkauksia!

 Katsellessani ensikertaa Color4Caren tuotevalikoimaa, katseeni kiinnittyi heidän tukisukkien valikoimaan. Itselleni ainakin tulee ensimmäisenä mieleen tukisukista sellaiset ruskeat kunnon mummosukat, joita en missään nimessä innoissani olisi päälle pukemassa. En edes, vaikka tämä raskaus sitä vaatisi. Mutta katsokaas kuinka mahtavan pirteät tukisukat löytyy Color4Caren valikoimista!
 Kuten kollaasista voit jo huomatakin, Color4Caren valikoimista löydät sukkien lisäksi myös hyödyllisiä kodintarvikkeita kuten kynät ja sakset.

 Onko sinulla väliä millaiset sukat jalkaasi puet? Vai kuljetko kesäisin mieluummin kuten minäkin, paljain varpain?
 Loppukevennyksenä kerrottakoon, ettei tällä mahalla niin vaan enää kuvia jalassa olevista sukista otetakaan. Varpaat on nimittäin tehneet katoamistempun, mutta pienellä kurottelulla ne taitavat vielä sittenkin löytyä :D