18. kesäkuuta 2018

Aika todellakin tekee tehtävänsä

 Tiedätkö sen tunteen, kun lasta katsoessasi huomaat hänen menneen taas uskomattoman harppauksen eteenpäin? Itse sain juuri viime viikolla kokea noita ihania tunteita Onnin kanssa. Kuinka palkitsevia hetkiä ne ovatkaan!
Muutama vuosi sitten päätimme antaa Onnille aikaa kerätä rohkeuttaan ja kasvattaa sosiaalisuuttaan ihan rauhassa kotihoidosta käsin. Tiesin päätöksen olevan paras pojan kannalta, mutta jännitin kuinka pitkälle tällä keinolla pääsisimme ennen eskaria. Tahdoin uskoa tämän lempeämmän tavan tuovan parempia tuloksia. Kerho alkoikin alkuvaikeuksien jälkeen hiljalleen sujumaan aina vain paremmin ja paremmin, mutta ryhmä oli pieni. Kodin ulkopuolella koettu hälinä yhä väsytti ja selvästi häiritsi poikaa.
 Keväällä saimme käsiimme mainoksen muutaman viikon mittaisesta päiväleiristä. Onni tahtoi leirille isoveljensä mukaan, mutta periaatteessa pojan ikä ei ihan riittänyt ja itseäni mietitytti hoitoon tottumattomalle 6 tunnin leiripäivät. Tutut ohjaajat olivat valmiita kuitenkin ottamaan Onnin leirille, mikäli tilaa olisi. Pääsyn varmistuttua sovittiin alustavasti vain kaksi leiripäivää viikossa.
 Ennen leirin alkua Onni odotti sinne pääsemistä jo malttamattomasti. Kaikkien suureksi yllätykseksi poika osallistuikin ensimmäisellä viikolla leirille joka päivä! Kahden ensimmäisen päivän jälkeen iltaisin hän ilmoitti, ettei enää mene, mutta aamulla sujahti touhuihin veljensä perässä.
 20 lapsen joukossa hälinä ja meteli ovat Onnin sietokyvyn äärirajoilla ja se kyllä näkyy. Veljen tuoma tuki auttaa kuitenkin selviämään vaikeistakin hetkistä. Usein Onni tykkää seurailla menoa yksin sivusta, mutta veljensä esimerkillä on vauhdikkaitakin hetkiä hakiessa nähty. Kuitenkin hälinäpäivien illat ovat rankkoja niin pojalle kuin äidillekin. Onni on täysin puhki jo autossa ja pienten unienkin jälkeen pieni mieli käy ylikierroksilla. Päivien henkinen rankkuus näkyy myös yöunissa.
 Leirin rankkuudesta huolimatta annan pojan osallistua mielensä mukaan. Jos hän haluaa kokeilla rajojaan, on hänen saatava se tehdä. Aika on saattanut meidät jo näin uskomattoman hyvään tilanteeseen, mutta tästä eteenpäinkin on mentävä pojan ja ajan ehdoilla. Nyt tiedän, että selviämme tulevaisuudessa varmasti myös eskarivuodesta. Onneksi meillä on kuitenkin vielä vuosi aikaa kasvaa ja kerätä voimia.

11. kesäkuuta 2018

Kesäviikonloppu täynnä hauskuutta

  Vaikka sää hetkellisesti viilenikin, on täällä ollut täysi lomavauhti päällä. Lomalla olisi niin paljon hauskoja puuhia, että on vaikeaa päättää mitä kummaa sitä ensin tekisikään. Ensimmäiset lomapäivät lapset nauttivat kavereidensa seurasta, mutta lauantaina vietettiin perhepäivää.
Aurinkoisena kesäpäivänä helteen puuttuessa löysimme itsemme 8-vuotiaamme toiveesta Tykkimäen huvipuistosta. Päivä olikin varsin onnistunut. Väkeä oli yllättävän vähän, joten laitteisiin ei juurikaan tarvinnut jonottaa, ravintolassa oli rauhallista ja lapset viihtyivät. Onni oli reipastunut hurjasti ja olisi tahtonut kaikkein hurjempiinkin laitteisiin. Onneksi ei pituus vielä riittänyt! Tellu sen sijaan huvitteli kaverinsa kanssa kyllä niissäkin. Pikkuinen ei malttanut menossa nukkua ja väsyksissään sai itkukohtauksen. Paikalle osuneet Kusti ja Kerttu pelastivat kuitenkin päivän ja saivat pojan oitis nauramaan♥
 Tykkimäki ei suuren suuri ole, joten koska blogista löytyy aikaisemmilta vuosilta sieltä jo kuvia, päätin tällä kertaa laittaa kuvat teille videon muodossa. Edelleenkään koneessa ei äänet toimi, joten hieman jännittää mitä musiikkia siellä taustalla soikaan :D
 Sunnuntaina emme suinkaan levänneet raskaan huvipuistopäivän päälle vaan nautimme kotona sukulaisten ja ystävien seurasta kesäjuhlien merkeissä. Lapset leikkivät, juoksivat ja nauroivat ja me aikuiset nautimme kahvipöydän herkuista mukavia turisten. Vaikka juhlien järjestämisessä on oma työnsä, on ihanaa nähdä ja jutella osan kanssa pitkästä aikaa.

 Illalla vielä löhöttiin yhdessä lasten kanssa sohvalla ja muisteltiin viikonlopun huippuhetkiä. Tästä on hyvä jatkaa uuteen lomaviikkoon ja uusiin seikkailuihin! Itselläni olisi tarkoitus ainakin perehtyä kameroihin, sillä uudelle olisi akuutti tarve. Kuvaaminen akun luukusta samalla kiinni pitäen kun on etenkin reissun päällä hieman hankalaa :D

 Millainen oli sinun viikonloppusi?

6. kesäkuuta 2018

Voihan vauvakuume

 Pakko kai on myöntää, että se on uhkaavasti vallannut taas talomme. Vauvakuume nimittäin. Vaikka talossamme on yhä suloinen, pieni vauva, ensimmäiset merkit vauvakuumeesta ovat olleet ilmassa jo useamman kuukauden, kuten ehkä täällä olleesta postauksestakin voi päätellä. Tuo tauti on nostanut päätään pakatessani ensimmäisiä pieniä vaatteita ja käytöstä poistuneita vauvantarvikkeita pois kyynelten vieriessä poskillani.
Tämä petollinen kuume on kuitenkin varsin tarttuvaa lajia, sillä siitä kärsii jossakin muodossa myös lapsemme. Viimeksi muutama aamu sitten Onni pusutteli pikkuista ja ajauduimme keskusteluun.
O: 'Äiti onhan sun mahassa taas vauva?'
N: 'Ööö ei kyllä ole.'
O: 'Ootko sä ihan varma?' (Tässä vaiheessa kuvittelin turvotuksen näyttävän vauvamahalta ja kirosin mielessäni) 
N: 'Joo kyllä äiti on ihan varma.'
O: 'Hö! Miks sun mahassa ei voi olla vauvaa?'
N: 'Eikös meillä ole tässä pakkauksessa vauvaa jo tarpeeksi'
O: 'No ei! Mä niiin tahtoisin meille vielä toisen vauvan!' 
N: 'Onhan ne vauvat ihania, mutta niissä on kovasti töitäkin'
O: 'Kyllä mä hoidan ja autan sua! Mä niiin tarvisin vielä yhden. Vaikka siskon, ku multa puuttuu pikkusisko! Voiskohan sitä toivoa vaikka joulupukilta?'
Jo raskausaikana olin valmistautunut nauttimaan kaikesta viimeistä kertaa, olihan suurin toiveemme toteutumassa. Olen yrittänytkin imeä jokaisesta hetkestä kaiken muistiini, sillä vauvaa meille tuskin enää tulee. Ei sillä, etten haluaisi, mutta en vain usko monen ihmeen osuvan samaan paikkaan ja toisaalta tiedostan myös ikäni tulevan pian vastaan. On eriasia saada lapsi parikymppisenä kuin 30-vuotiaana, saati mitä lähemmäs neljääkymppiä mennään. Olen myös aina ollut sitä mieltä, etten yli nelikymppisenä lapsia välttämättä edes halua. 40-vuotias saattaa vielä jaksaa kyllä vauva-arjen, mutta miten on jaksamisen laita lapsen teini-iässä? 

  Hieman pelolla olen pelännyt tätä hetkeä, jolloin lopulta huomaan oman vauvakuumeeni olevan kroonista lajia. Vauvan tuoksu on varmaan maailman ihanin tuoksu, pikkuinen tuhina suloisinta musiikkia, pienet varpaat syötävän suloisia ja pidän siitä, että ympärilläni on elämää. Ensin ajattelin haaveilevani vain suurperheestä, mutta nyt huomaan nauttivani vauva-ajasta entistäkin enemmän enkä olisi valmis noista hetkistä luopumaan. Minulla on pieni suloisuus sylissäni, mutta silti kaipaan hetkiä pienen vauvan kanssa. Kuulostaa varmaan jo ihan järjettömältä!
 Onneksi vauvakuumettani on vielä lievittämässä meidän pikkuinen. Päivittäin miehen kanssa ihastelemme häntä ja hänen puuhiaan. Yritämme painaa mieleemme ja satoihin valokuviin aivan kaiken. Vuodatamme kyyneleitä etappien sulkeutuessa ja iloitsemme uusista asioista. Olemme saaneet tämän ihmeen ja siitä on nautittava nyt. Uutta mahdollisuutta ei ehkä koskaan enää tule.

 Kärsitkö sinä vauvakuumeesta?

4. kesäkuuta 2018

Suvivirren aikaan

 Vihdoin tuli se odotettu hetki, jolloin koululaiset kirmasivat pariksi kuukaudeksi kesälomalle. Nyt voimme nauttia aikatauluttomista päivistä ja tehdä pitkälti sitä, mikä hetkessä hyvälle tuntuu. Kesäkuussa lisäksi on suunnitelmissa ainakin mökillä oloa, huvipuistoretki ja muutamat synttäritkin sekä pojat osallistuvat päiväleirille.

 Tähän aikaan vuodesta taidan aina käydä hieman herkillä. Suvivirren soidessa sitä jotenkin taas huomaa vuoden vierähtäneen hurjan nopeasti. Vaikka tänä keväänä meillä ei suuria luopumisia tai muutoksia vielä ollutkaan, saatoin kevätjuhlissa muutaman kyyneleen tirauttaa. Nuo kyyneleet olivat kuitenkin ylpeyden ja onnen kyyneleitä.
 Syksyllä ekaluokkalaisen aloitellessa koulutaivaltaan elin vielä raskaushormoneissa. Poika oli innoissaan koulusta, mutta itseäni hirvitti. Kuinka pieni, hyväsydäminen poikani tulisi siellä pärjäämään? Kuinka oppimisen polku lähtisi etenemään ja huomaisinko mahdolliset ongelmat ajoissa kenties raskaankin vauva-arjen keskellä? Jännitystäni helpotti se, että koulurakennus, osa henkilökunnasta ja koulun tavat olivat pojalle jo ennestään tuttuja sekä luokka hitsautunut yhteen jo eskarissa.

  Hyvinhän se vuosi meni ja tulevaa tokaluokkalaista harmitti hieman lomalle jääminen. Koulussa oli siis ollut kivaa, vaikka täysin emme ilman itkuja siitä selvinneetkään. Oppiminen sujui kuitenkin loistavasti ja ainut mikä jäi oppimatta, oli oikea kynäasento. En vieläkään edes saa omaa kättäni samalla lailla kynän ympärille, mutta mitäpä persoonallinen ote haittaa, jos käsi ei väsy ja jälki on oikein siistiä.
 Vaikka jo ensimmäisenä lomapäivänä kuuluikin ' Miks pitää olla loma, tylsää!' , on koululaisemme täysin loman tarpeessa. Ehkä tylsyys johtuu lähinnä mukavien kavereiden tapaamisesta hieman normaalia harvemmin. Pikkuveljet ei koululaisille aina vaan ole sitä maailman parasta seuraa, vaikka kuinka rakkaita olisivatkin ja mielellään touhuavat yhdessä. Pian me olemme kuitenkin taas tottuneet lomarytmiin ja veikkaan koulujen alkaessa loman loppumisen olevan tylsää :D
 Nyt me otamme täällä siis rennosti ja ihmettelemme yhdessä pikkuisen kanssa kesää. Ulkona riittääkin kukkaloistoa ihasteltavaksi, aivan kuin suvivirressäkin lauletaan ja kuinka mahtava lintukuoro jaksaakaan aamusta iltaan visertää. On ötököitä jos jonkinlaista ja pian ensimmäiset mansikatkin kypsyy. Toivottavasti ne lämpimät kesäpäivätkin pian palaisivat, vaikka suurperheen äitinä muutama viileämpi päivä tarpeeseen tuleekin. Ulkoa käsin, kun ei oikein sisähommat edisty.

 Aurinkoisia kesäpäiviä♥

31. toukokuuta 2018

Kotihoito vai päivähoito jos lapsilta kysytään?

 Eräänä aamuna, kun Onni tapansa mukaan istui kainalossani sohvalla, hän katsahti minuun suu leveimmässä hymyssään sanoen iloisesti 'Tässä on hyvä olla!' ja jatkoi minua silitellen 'Sä oot äiti kiva'.  Kuinka sydämeni taas sulikaan tuona hetkenä ♥

Edellisenä iltana olimme olleet kevätjuhlassa, jossa suurin osa lapsista oli päiväkotilaisia. Olimme nukkumaan mentäessä keskustelleet pojan aloitteesta miksi muut ovat päiväkodissa ja miksei Onnin tarvitse päivähoidossa olla. Olin kertonut, että myös lapset joiden vanhempi on kotona, voi käydä päiväkodissa. Ilmeisesti tämä iltainen keskustelumme mietitytti Onnia hieman vielä aamullakin.
 Viime aikoina on ollut esillä useampikin tutkimus, jossa on verrattu päiväkotilapsia kotihoidossa oleviin eivätkä ne näin kotiäidin silmin ole kovin myönteisiä olleet. Viimeisimmän keskiviikkona julkaistun Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan 1-2-vuotiaiden ajattelutaidot kehittyvät paremmin päivähoidossa ja muutoinkin päivähoidossa olevat lapset menestyvät kotihoidossa olevia paremmin neuvoloiden Lene-testeissä. Onneksi sentään en pilaa täysin lasteni mahdollisuuksia menestyä tulevaisuudessa sillä tämän tutkimuksen mukaan kotihoito ei enää vaikuta peruskoulun päättötodistukseen.

 Nyt tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kirjoittaa kotohoidon ja päivähoidon vastakkainasettelusta. Tuo aamuinen hetki ja nämä viimeaikaiset tutkimukset vain nostattivat yllättäen mieleeni kysymyksen onko kukaan selvittänyt mitä mieltä lapset ovat? Onko lapsilla ja heidän mielipiteillään tässä asiassa väliä? Toki työssäkäyvien vanhempien lapsilla ei ole vaihtoehtoa, mutta onko muuten kyse vanhemman valinnasta?
 Päätinkin vielä hieman keskustella Onnin kanssa päiväkodista. Haluaisiko hän sinne kavereidensa luokse? Keskustelussamme kävi kuitenkin ilmi, ettei Onni todellakaan halunnut vaan kerho on hänelle täysin riittävä aktiviteetti. Onni viihtyy kotona vanhempien kanssa, nauttii hitaista aamuista ja ennen kaikkea hiljaisuudesta. Vaikka poika on reipastunut kovasti, hän ei edelleenkään tykkää ylimääräisestä hälinästä. Onni nauttii vapaudesta ja yhteisistä puuhistamme sekä pikkuveljensä hoitamisesta.

 Kysyin myös isommilta lapsilta erikseen miten he kokevat nyt kotona vietetyt vuodet, kun suurin osa kavereista oli päiväkodissa. Molempien vastaukset olivat aika samassa linjassa Onnin kanssa. Hitaat aamut, hiljaisuus ja vanhempien kanssa vietetty aika tuli ensimmäisinä heidänkin suusta. Ekaluokkalainen, joka näki eskarivuonaan mitä päiväkotielämä on, kertoi, että ennemmin olisi sitten ollut mummolla hoidossa ja oli melko varma, että olisi joutunut jo päiväkodissa kiusatuksi. Kummankaan mielestä päivähoito ei olisi tarjonnut mitään sellaista, mitä ei kotihoidossakin yhdistettynä kerhoon voinut kokea.

 Molemmat koululaiset kokivat, että eskarivuosi oli opettanut heitä tarpeeksi koulumaailmaan, enkä epäile yhtään. Erityisopettaja oli tehnyt jokaiselle luokalle testejä ja meidän lapset olivat selviytyneet niistä selvästi keskitasoa paremmin. Nyt koululaiset kaipaavatkin loma-aikoja suureksi osaksi siksi, että se muistuttaa vanhaa tuttua arkea kotona. Enemmän aikaa yhdessä puuhasteluun, erilaisiin projekteihin ja omiin touhuihin.
 Olen usein myös esim. kummilapsiltani kysynyt kuinka he ovat päiväkodissa viihtyneet. Päivähoidon parasta antia on heidän mielestä olleet kaverit, mutta toisinaan on myös kiusaaminen, tylsät puuhat tai aamuherätykset hieman harmittaneet.  Yleensä lapset kuitenkin ovat hymyssä suin kertoneet hauskoja sattumuksia. Toiset kaipaavat enemmän hiljaisuutta ja toisista kotipäivät ovat tylsiä. Me kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin, koemme siis asiat niin eritavalla ja etenemme omaa tahtiamme.

29. toukokuuta 2018

Tämän kesän haaveita mökille

 Koska olemme täällä aivan kesäfiiliksissä, jatketaan hieman mökkijutuilla. Ajattelin tässä hieman raottaa teille tämän kesän mökkiprojektejamme.  Valitettavasti mökin saaminen pelkkään nautiskelukuntoon kestää, sillä listalla on useampi rahaa nielevä asia. Lainaa emme kuitenkaan tahdo näihin juttuihin ottaa vaan olemme edenneet pitkälti 'säästä ensin ja tee sitten'-tyylillä. Koska mökillä ollaan pääasiassa ulkosalla, olemme aloittaneet listan ulkotiloista.

 Viime keväänä aloitimme kunnostamaan mökkirantaa. Totesimme kuitenkin jo viime kesänä, ettei alkuperäinen hiekkamäärä riittänyt ja nyt vesien noustua tuo ajatus vain vahvistui. Rantaan levitetään siis nyt ensin kasettikuormallinen hiekkaa ja mahdollisesti ensi talvena lisää. Tämän jo työnalla olevan rantaprojektin lisäksi tälle kesälle on muutama haave, jotka toivottavasti saadaan toteutettua.

1. Lapset ovat tähän asti leikkineet hiekkakasalla, joka kuitenkin on nyt levitettynä tontille. Ajatuksenani oli muokata mökillä olleesta vanhan puuveneen puolikkaasta lapsille hiekkalaatikko/ leikkilaiva lisäämällä siihen leikkiruori ja purje, mutta trombin jäljiltä vene ei jäänyt tarpeeksi ehjäksi. Jollyroomista löytyisikin vastaavalla ajatuksella Kidkraftin merirosvolaiva, joka antaisi suojaa auringoltakin.

2. Viikonloppuna teimme jo polunpohjaa nuotiopaikkaa varten. Makkaranpaistoa, tikkupullaa, muurikkalettuja ja illanviettoa tulen äärellä olisi siis haaveissa. Espegardin 70cm:n tulipata sopii ympärivuotiseen käyttöön, on melko huoltovapaa ja luulisi riittävän isommallekin porukalle. Se miten nuotiopaikkamme toteutetaan on kuitenkin yhä täysin auki.

3. Lapset viihtyvät rannalla, joten mukavat lepotuolit vanhemmille ovat tarpeen. Tällä hetkellä rantaterassin lisäksi meillä on rannalta löytynyt vain Tellun voittama tuoli, joka ei välttämättä ihan silmääni hivele. Finnish design shopista löytyisi kaunis Skargaardenin H55 kansituoli, mutta tuo unelma maksaa tähän konkurssiin hieman liikaa, 812€.  Jotain vastaavaa olisi kaksin kappalein kuitenkin ostoslistalla.

4. Kesän suurin ja kallein, mutta ehdottomasti tärkein projekti on uusi laituri, joista emme oikeastaan juurikaan mitään edes ymmärrä. Matalan rannan vuoksi kovin lyhyt laituri ei kuitenkaan tule kysymykseen. Suuren koon vuoksi laiturin tulee mielellään myös voida olla vedessä talvella ja kestää jäiden liikettä. Laiturilla pitää olla turvallista lasten oleskella, mutta myös olla paikka veneelle.  Hintaa tälle projektille tulee siis, mutta vielä arvomme käytämmekö hyödyksi vanhan jäänteitä vai tilaammeko osat suosiolla kokonaan uusiksi. Näinä päivinä olisi kuitenkin tarkoitus alkaa tarjouksia kyselemään, jotta mahdollisimman pian pääsisimme onkimaan omalta laiturilta :) Kuvan betonilaituri 8450€ Marinetek.

 Näiden lisäksi piha kaipaisi vielä myös puuliiteriä/suojaa, kesäkeittiötä sekä valaistusta. Mökin yhteyteen tuleva terassikin on jo suunniteltu, mutta näiden toteutusta saamme todennäköisesti odottaa seuraaville kesille. Kunhan nyt ensin saisimme nykyisetkin työnalla olevat projektit valmiiksi :)

28. toukokuuta 2018

Tästä kesä voi alkaa

 Koululaisilla on enää viikko aherrusta ennen kesälomaa, mutta me olemme täällä jo täysin kesäfiiliksissä. Viime aikojen mahtavat säät ovat saaneet meidät täysin hullaantumaan kesästä ja voi kuinka me jo odotammekin kiireetöntä lomaa!

 Malttamattomina, pitkän odotuksen jälkeen suuntasimme viikonlopuksi mökille, jossa kesän projektit meitä jo kovasti polttelivat. Sitä ennen täytyi kuitenkin siivota niin sisätilat talven pölyistä kuin pihakin muutama viikko sitten ylitse pyyhältäneen pienen trombin jäljiltä. Mies lähtikin Tellun kanssa jo aikaisemmin sahaamaan tietä auki.
 Aikuisten ahertaessa lapset nauttivat mökkeilystä. Harmitti vaan kovasti, ettei pikkuisen ensimmäisestä mökkivisiitistä saatu kunnon kuvia, sillä unohdin vauhdikkaiden poikien kanssa kameran kotiin. Onneksi kuitenkin nykyaika pelastaa ja saimme kännykän täydeltä kuvia :D Tässä postauksessa onkin siis tavoistani poiketen kännykkäkuvia.
 Vaikka taas aluksi ainainen urakointi mökillä tuntui ahdistavalle, oli meillä hurjan hauska ja rentouttava viikonloppu. Lapset asuivat järvessä, jonka vesi oli mielestäni kylmää, mutta joka ei lapsia paleltanut. Mitä nyt välillä hampaat kalisten juoksivat saunaan tai rantaterassille lämmittelemään :D
 Kalaan emme vielä päässeet, sillä jo ennestään ränsistynyt mökkilaituri oli lievästi sanottuna hieman räjähtänyt jäiden lähtiessä ja toisaalta laiturin päässä oli lokin pesäkin. Onkimisen sijaan ihmettelimme kevään innoittamia lintuja, sammakon kutua, karvamatoa ja hyppiviä kaloja. Paiskimme kovasti hommia, herkuttelimme grillin antimilla, lotrasimme aurinkorasvaa ja joimme paljon.
 Pikkuinen nautti ensimmäisestä mökkireissustaan hurjasti. Ilmeestä päätellen järvi näyttäytyi hänelle varmasti suurena kylpyammeena ja vaikka itse ajattelin vain kastaa  järvessä pojan varpaita, istuutui pikkuinen väkisin polskuttelemaan. Moottoriveneet ja isin moottorisaha innostivat vauvan päristelemään nauraen ja siskonpedin vieressä nukkuminen se vasta hauskaa hänestä olikin. Muut eivät tosin olleet kovinkaan innoissaan pikkuisen hyppiessä koko joukon hereille jo ennen seitsemää :D Siinä lasten kikatellessa kilpaa katsahdimme miehen kanssa toisiamme ja mietimme kuinka ihanasti asiat juuri nyt ovatkaan.
 Kotimatkalla autoissa oli hyvin hiljaista, mutta jo kotipihassa toivottiin uutta reissua mökille. Onneksi kesä ja mökkikausi onkin vasta aluillaan! Mitähän kaikkea saammekaan vielä tänä kesänä kokea?!

 Joko sinulla on Kesä- ja mökkikausi avattuna?