7. lokakuuta 2019

2 vuotta

 Hetki sitten saimme juhlistaa jo 2-vuotiasta Aarrea. Ei sitä vieläkään pysty ymmärtämään kuinka nopeasti pieni lapsi kehittyykään tai vuosi vierähtää. Vastahan me ihmettelimme pientä vastasyntynyttä ja nyt talossa on jo erittäin touhukas miehen alku. Jotain on sentään pysynyt samana, sillä Aarre on yhä perheen silmäterä, joka saa kilpaa osakseen haleja ja huomiota. Tosin nyt jo 'mene pois'-huutojakin kuulee pojan sotkiessa isompien puuhia :D Millainen tuo meillä asuva pieni suloisuus sitten onkaan?
 2-vuotias Aarre:
♥ On hurmaava pikkuapulainen, joka kiiruhtaa vauhdilla mukaan kokkaamaan, siivoamaan, ulkotöihin jne. missä milloinkin tapahtuu.

♥ Viljelee minä-sanaa ja lempilause on varmasti 'Eiku minä ite!' Osaa omasta mielestään tietysti vähintään saman kuin isommatkin ja selviää yksin kaikesta. Jopa yläasteen matikka on hänestä helppo nakki :D
♥ On selvästi sosiaalisin lapsista ja mieluusti haastelee tuntemattomienkin kanssa. Unohtaa uusissakin hauskoissa paikoissa täysin äidin olemassaolon, kunnes halipula iskee.

♥ Näyttää selvästi tunteensa. Halaa ja silittelee meitä usein onnellinen hymy kasvoillaan ja hakeutuu tiiviisti syliin, jos on paha mieli. Heiluttaa muristen suloinen kurttuilme kasvoillaan myös nyrkkiä mikäli suuttuu.

♥ Ymmärtää kaikki ohjeet, mutta kuulo on ilmeisen valikoiva. Puhua pälpättää kuin papupata, jos niin haluaa. Usein kuitenkin on vähäsanainen suomalainen mies ja kuittaa tyyliin 'nii, nii!', 'joo'o' ja 'eikä!'.

♥ Leikkii mielellään isompien kanssa, mutta nauttii hetkittäin myös yksin leikkimisestä. Menee mieluusti myös vieraiden lasten leikkeihin mukaan, mutta paras kaveri on kuitenkin aina Onni.

♥ Tykkää hurjasti ulkoilusta metsäretkineen, lukemisesta sekä autoleikeistä. Kasaa mielellään myös junarataa tai duplo-rakennelmia sekä hoitaa nukkea.

♥ On yleensä kaikkiruokainen, mutta herkkusienet on Aarresta koirille. Hedelmät ovat suurta herkkua, kanapasta lempiruokaa ja ruokajuomaksi menee kauramaitoa. Nauttii yhä myös muutamia kertoja päivässä aitoa eli äidinmaitoa.
♥ Omasta mielestään ei tarvitse enää päiväunia. Parhaiten unet tulevatkin väsytystaktiikalla eli pitkällä lenkillä, jolloin kotimatkalla silmät painuvat jo väkisinkin kiinni. Illalla nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä, mutta yleensä ehtii mylläämään koko sängyn ennen nukkumatin tuloa.

♥ Lyö usein jalalla rytmiä, mutta laulaa vain silloin kun kukaan ei kuule. Aarre usein käskee laulamaan laulun, mutta toisaalta ei tykkää mikäli käskemättä laulaa. Meidän oma pikkuinen pomo siis!
 Arki 2-vuotiaan kaiken osaavan tahtojan kanssa ei aina ole niin leppoisaa. Silmän välttäessä voi olla siskon huulirasvat pitkin pojan ihoa, isompien läksyt tehtynä, taideteokset seinässä tai kahvit lattialla, mutta ei Aarre sisimmässään pahaa tarkoita. Hän on hyvin avulias ja huomaavainen poika ja voi kuinka paljon tempauksistaan huolimatta Aarre tuokaan iloa meille kaikille! Sydän sulaa katsellessa kuinka hän innosta pomppii ja hihkuu perheenjäsenten tullessa kotiin. Tai kuinka hän kesken leikin saa rakkauskohtauksen ja pusuttelee meidät märäksi. Meidän oikea aarteemme♥



18. syyskuuta 2019

Syksyn ihanin gluteeniton juustokakku

 Tykkään yhdistää juhliin aina kauden makuja. Loppukesästä ja alkusyksystä tämä on tietyllä tapaa varsin haastavaa, sillä ihania, tuoreita raaka-aineita on saatavilla niin, ettei oikein osaisi valita. Tänä vuonna mustikat kypsyivät täällä parhaiten syvemmällä metsien kätköissä, emmekä saaneet omenoitakaan kuin vähän. Sen sijaan kaksi luumupuutamme olivat niin täynnä, että oksat lähes pettivät painolastin alla. Olemmekin antaneet niitä isot määrät halukkailla sekä tehneet mm. marmeladia joulutorttuihin, hilloa, pannukakkuja ja piirakoita. Eikä aherrus ja ahkera syöminen vieläkään tahdo näkyä missään!
  Koska luumusato on niin mahtava, päätin hyödyntää sitä myös Onnin syntymäpäiville. Ensin ajattelin tehdä vain piirakkaa tai minikuivakakkuja, mutta lopulta kiehtoi kokeilla luumun toimivuutta juustokakussa. Voi mikä taivaallinen herkku siitä syntyikään! Ei lainkaan liian makea vaan meidän makuumme sopivan kirpeähkö. Maku ilmeisesti hurmasi muutkin, sillä kaksi kakkua myöhemmin olen saanut maistaa sitä vain yhden palasen! Ehkä täytyisi vielä tehdä yksi miniversio itselle? Toisaalta tein pakastimeen muutaman satsin luumusosetta, sillä tämä kakku sopii hyvin myös jouluun!

 Koska juustokakku sai niin paljon kehuja, laitan reseptin jakoon. Valitettavasti kaikkeen en osaa antaa tarkkoja määriä, koska tein mm. luumusoseen määrän kanssa mututuntumalla molemmat kakut. Toiseen kakkuun jouduinkin vielä pienen määrän tekemään sosetta lisää ennen kiillettä. Toisaalta soseen määrällä saa myös vähän säädeltyä kuinka voimakkaan luumun maun kakkuun haluat.
Gluteeniton luumujuustokakku 

Tee tarvittaessa ensin luumusose tuoreista luumuista. Itse tein sosetta isomman määrän kerralla, joten valitettavasti tarkkaa määrää en osaa antaa. Arviolta yhteen kakkuun:
1,5l kivettömiä luumuja
puristus sitruunasta
1dl hillosokeria
ripaus kanelia
 Keitä noin 10 min, kunnes luumut pehmenevät. Soseuta ja purkita. Anna jäähtyä.

Pohja: (muistaakseni 24 tai 26cm vuokaan)
200g gluteenittomia pipareita
75g voita
Murskaa keksit ja sekoita sula voi joukkoon. Taputtele leivinpaperilla päällystetyn irtovuoan pohjalle ja laita vuoka hetkeksi jääkaappiin.

Täyte:
5 liivatetta
200g maustamatonta tuorejuustoa
n. 250g rahkaa (laitoin 500g:n purkista noin puolet, mutta 200g:n purkkikin riittää kyllä)
reilu 1dl sokeria (jos tykkäät kunnon makeasta laita väh. 1,5dl)
3tl vaniljasokeria
kanelia
3dl kermaa
arviolta 4-5dl luumusosetta
tilkka sitruunamehua
 Liota liivatelehtiä noin 5min. Vatkaa sillä välin tuorejuusto, sokerit, luumusose ja kanelit sekaisin sekä kerma erillisessä kipossa löysäksi vaahdoksi. Sulata liivatelehti kuumennetussa sitruunamehussa ja lisää ohuena nauhana tuorejuustoseoksen sekaan hyvin sekoittaen. Nostele käännellen kermavaahto seokseen kunnes täyte on tasaista. Kaada pohjan päälle, tasoita ja hyydytä jääkaapissa muutama tunti.

Päälle:
2,5dl luumusosetta
2 liivatetta
tilkka sitruunamehua
 Liota liivatelehtiä noin 5 min. Sulata kuumaan sitruunamehuun ja lisää seos luumusoseeseen sekoittaen. Kaada kakun päälle ja kaita jääkaappiin hyytymään mielellään seuraavaan päivään, jolloin kakun maut tulevat paremmin esille.

Kuva ei anna oikeutta tälle kakulle, mutta nappasin viimeisen palan pikaiseen kuvaan, ennen kuin se katosi Tellun suuhun :D

 Herkullista syksyn aikaa♥


4. syyskuuta 2019

Ehkä näin oli tarkoitettukin?

Kohta kuukausi tätä lukukautta takana ja voin vihdoin riemuissani todeta arjen sujuvan taas omalla painollaan. Aarre pitkään kiukkuisena vahti vain minua eikä oikein osannut puuhiinsa keskittyä. Raukka luuli munkin vielä katoavan jos selkäänsä kääntäisi ja lisäksi samaan syssyyn alkoi seuraavat hampaat puhkeamaan.  Päälle syksyn kiireisimmät viikot, joissa perheen aikatauluja sai oikein kunnolla sovitella yhteen. Huh, selvittiinpäs niistä kunnialla!
 Vihdoin enää taksin pihaan ajo ei aiheuta kiukkua vaan saa aikaan iloisen vilkutuksen. Ajatella, että useimmiten tuota taksia ajaa itse palomestari Teräs! Tai näin meidän pieni palomies Sami-fani ainakin kovasti luulee. Olemme myös jo voineet nauttia kahdenkeskisistä hetkistä ja kehitellä niitä ihan omia, kahdenkeskisiä päivärutiinejamme. Arki just nyt tuntuu kokonaisuudessaan mahtavalle!
 Arjen sujumisen myötä pohdin myös viime yönä kuinka tämä kaikki olikin ehkä tarkoitettu näin. Tarkoitan siis sitä, ettei toiveista huolimatta lapsille tullutkaan koskaan niitä pieniä ikäeroja. Nyt jokainen lapsista on saanut kokea myös tätä kiireetöntä arkea kaksin vanhemman kanssa. Näillä hetkillä on lapselle suuri merkitys, mutta samalla itse vanhempana näkee lapsessaan myös paljon uutta. Kun on enemmän aikaa keskittyä hetkiin, nuo hetket antavat myös enemmän.  On eriasia viettää kahdestaan useana päivänä 5 tuntia putkeen, kuin ottaa niitä pieniä kahdenkeskisiä hetkiä päivittäin. Ei sillä, etteikö nuokin päivittäiset hetket ole kaikille lapsillemme yhtä tärkeitä. Jokainen toki tarvitsee sen oman hetkensä!

 On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea Aarre meille ilman sisaruksiaan opettaakaan. Tähän asti hän on näyttänyt, ettei ehkä olekaan ihan niin sosiaalinen kuin on antanut ymmärtää. Aarre nauttii suuresti tutustua, jutella ja touhuilla ihmisten kanssa, mutta selvästi kaipaa myös Onnin tavoin sitä omaa tilaa. Kerhopäivän jälkeen seuraavana päivänä on parempi tehdä retki kahdestaan kuin sopia leikkitreffejä. Onnin kanssakin leikit sujuvat paremmin, kun Aarre saa joskus aamupäivisin puuhailla rauhassa yksin. Aarre tykkää myös laulaa ja musisoida, muttei kenenkään muun lapsen kanssa. Aivan kuin hän häpeilisi tai ujostelisi seurassa käyttää suloista lauluääntään. Kahdestaan taas hän palaa innosta oppia uusia lauluja ja kerrata vanhoja.

 Olisiko Aarre koskaan nauttinut samalla lailla musisoinnista, jos Onnin kanssa ikäero olisikin ollut pienempi? Pärjäisikö Onni nyt eskarissa yhtä loistavasti, ellei meillä olisi ollut samalla lailla kaksin aikaa kasvaa?  Ainahan voi jossitella tai kuvitella. Varmasti hienosti olisi pienemmilläkin ikäeroilla vuodet vierineet ja niitä ihania muistoja kertynyt. Asioilla on aina kaksi puolta ja vieläpä molemmissa paljon hyvää, mutta ehkä kaikki tosiaan meni sittenkin juuri niin kuin pitikin♥

28. elokuuta 2019

Tuoksuu jo vähän syksylle

 Ihana lämpö hellii taas ihoa ja mieltä. Lapset nauttivat uimisesta, herkutellaan jäätelöllä ja leikitään yhdessä vesisotaa. Välissä vähän tuoreita marjoja tai jäähilejuomaa ja kesäilot voivat jatkua. Todellisuudessa tuon kaiken nauttimisen keskellä on mielissä hieman haikeuttakin, sillä Onnin sanoja lainatakseni: Hmm tuoksuu jo vähä syksylle!
Vaikka vielä saadaan nauttia helteisestä säästä, on Onni havaintonsa kanssa aivan oikeassa. Illat ovat pimenneet, vilja kypsyy, usva luo omaa tunnelmaansa, lehdet leijailevat ja muutenkin luonto pukeutuu hiljalleen jo syksyn väreihin. Enää ei myöskään ole kesän kiireettömiä päiviä vaan kalenterit ovat täyttyneet arkisista menoista, kokouksista, vanhempainilloista ja harrastuksista, joita epätoivoisesti yritämme saada fiksusti soviteltua yhteen.
 Tällä hetkellä tuntuu, että kaipaisin vielä auringon ja valon tuomaa lisäenergiaa selvitäkseni syksyn kiireistä. Toisaalta tiedän innostuvani myös niistä syksyn ihanista puolista; kauniista ruskasta, tunnelmallisista illoista, sateen ropinasta jne. Tänä syksynä me myös ainakin yritämme:
♥ Saada mökillä vielä muutaman pihaprojektin valmiiksi
♥ Tehdä paljon yhteisiä metsäretkiä
♥ Käydä museoretkellä
♥ Hyödyntää ja säilöä syksyn satoa myös kokeillen uutta
♥ Tehdä koko perheen yhteisen reissun
♥ Juhlia meidän omaa vekkulia Aarrea
♥ Hyppiä vesilätäköissä ja lehtikasoissa
♥ Ihastella tähtitaivasta
♥ Panostaa omaan ja koko perheen hyvinvointiin
♥ Pistää loput ylimääräiset tavarat kiertoon ja sisustaa kotia
♥ Tehdä makumatkoja kotikeittiössä

 Ennen kesän lopullista katoamista syksyn tieltä kuitenkin vielä riemuitaan ja kerätään yhteisiä kesäisiä kokemuksia. Hieman loppukesästä nauttimista hidastaa tämän viikon aivan täpötäysi kalenteri, mutta viikonloppuna vietämme aikaa ystävien kanssa ja ehdimme myös juhlimaan 6-vuotiasta Onnia. Vieläkään ei voi käsittää, mihin aika oikein katoaa!

 Millaiselta sinun syksysi näyttää?

14. elokuuta 2019

Saanko esitellä: Aarre

 Lähes 2-vuotias ei enää ole mikään ihan pienen pieni, vaikka toisaalta toki vielä selvästi pieni lapsi onkin. Pikkuinen itsekin ilmoittaa usein olevansa jo 'ito', joten viimeistään nyt on aika heittää hyvästit kuopuksemme tähänastiselle blogin kutsumanimelle. Oikeastaan olen tätä muutosta miettinyt jo lähes vuoden, mutta lopullinen valinta kahden poikaa loistavasti kuvaavan nimen väliltä oli varmaan vaikeampaa kuin sen ihan oikean kutsumanimen. Onneksi sentään näissä touhuissa ei nimen päättämisellä mikään kiirus olekaan!
 Kesän aikana päätös hiljalleen kypsyi. Huomasin hokevani pojalleni yhä useammin samaa lausetta, jossa esiintyi myös toinen nimivaihtoehdoista. Vaikka tämä on vain blogi, tahdoin tänne ehdottomasti lapselleni nimen, jolla on isompien tavoin takanaan tarina tai tunneside. Tahdoin nimen, joka sopii luontevasti kantajalleen ja on näin helpompi täällä käyttääkin. Nyt lopullisen valinnan tehneenäni tiedän löytäneeni sen täydellisen nimen. Tuo lauseen pohja, jota usein muokkaillen pojallemme sanomme, on: 'Olet oikea aarteemme'. Tästä lähin Pikkuinen kulkee blogissa siis nimellä Aarre. 
 Vaikka Eino Leino onkin runoillut 'Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön', on Aarren nimi tosiaan ihan muualta. Onni on aina selvästi bloginimensä veroinen tapaus, mutta iloinen Aarre ei varmasti vielä täysin tiedäkään, kuinka paljon oikeasti koko perheelle merkitsee♥

12. elokuuta 2019

Uusi arki vaatii totettulua kaikilta

 Onnin kolmas eskaripäivä lähenee pian loppuaan eli olemme viikonlopun jäljiltä palailleet taas uuteen arkeen. Näihin päiviin on mahtunut paljon erilaisia tunteita; intoa, jännitystä, pelkoa, kiukkua, iloa jne. Meidän vanhempien toimesta ilmassa on ollut rutkasti myös haikeutta ja muutamia kyyneleitä. Vaikka lapsen eskariin lähtö on meille jo tuttu juttu, on ne samat tunteet pinnassa jokaisen lapsen kohdalla.
 Uusi arki vaatii meiltä kaikilta hieman totuttelua. Tällä hetkellä eniten muutos vaikuttaa pikkuiseen. Hän ei vielä ymmärrä miksi kaikki muut lähtevät aamuisin ja hän joutuu jäämään äidin kanssa. Kyllä, pikkuisen mielestä nämä ensimmäiset päivät ovat olleet mahdollisuuden sijaan suuri rangaistus! Kerrassaan epäreilu tilanne olla liian pieni taksin tai bussin kyytiin saati pääsemään isin mukaan töihin. Toisaalta taas pieni ei tahdo päästää hetkeksikään minua silmistään, sillä eihän sitä tiedä jos katoaisin myös. Aamupäivät ovatkin menneet lähinnä kiukun hallintaan, vaikka olen yrittänyt keksiä mukavia kahdenkeskisiä puuhia.
 Onnin eskari puolestaan on alkanut hieman vaihtelevasti. Ensimmäisenä aamuna hän pinkaisi taksiin kuin vanha tekijä. Olin enemmän kuin ihmeissäni. Minun pieni, ujo poikani olikin niin iso ja reipas! Iltapäivällä kotiin palasi poika tutusti hymy huulillaan innosta kertoen kuinka oli saanut jo uuden kaverin. Hän oli siis selvästi uskaltanut jo jutellakin täysin vieraille ihmisille! Kerrassaan mahtavaa! Seuraavana aamuna palasin kuitenkin heti aamusta maanpinnalle kantaessani Onnia taksin kyytiin. Pikkutaksi, jossa ei tilataksiin verrattuna ole samalla lailla omaa tilaa ja vielä ohjaksissa vieras kuski saivat pojan menemään täysin lukkoon. Ilmeisesti eskaripäivä oli sentään sujunut ilman suurempia ongelmia, mutta kahden päivän jälkeen Onni oli jo aivan kuitti. Kaikki se hälinä, jännitys ja uudet tilanteet väsyttivät.

 Nyt on edessä siis ensimmäinen kokonainen viikko tätä muuttunutta arkeamme. Talo yhden lapsen kanssa tuntuu niin kovin hiljaiselle, vaikka pikkuinen yhä on normaalia äkäisempi. Onnin oli vaikea aamulla herätä, mutta tuttuun taksiin meno ei tuota ongelmia. Eskaripäivät varmasti sujuvat jo hieman helpommin, kun poika tietää miten siellä toimitaan. Huomenna olisi edessä pikkutaksilla kotiin tulo, mutta onneksi isoveli on turvana. Ehkä tämä arki siis hiljalleen tästä taas normalisoituu ja asettuu uomiinsa, kuten sillä on yleensäkin tapana tehdä. Pian me kaikki jo nautimme täysillä näistä uusista hetkistä ja keräämme uudenlaisia muistoja. Syksyn uudet seikkailut täältä tullaan!

 Kuinka siellä arkeen paluu sujui?

4. elokuuta 2019

Milloin sinusta tuli noin iso?!

 Niin vain heinäkuu vaihtui elokuuksi ja havahduimme kesäloman olevan aivan pian ohi. Mihin kummaan kesä jo hurahti? Koulujen alkaessa päättyy myös Onnin huoleton kotielämä eskarin alkaessa ryhmittää arkea. Jokaisen lapsen kohdalla tämä vaihe on tuntunut haikealta, mutta Onnin kohdalla tunteet ovat vieläkin syvempiä. Kyse ei ole siitä, että poika olisi yhtään sen rakkaampi kuin isommatkaan. Olemme vain kulkeneet hieman haasteellisemman tien monessa suhteessa.
 Lähes kolme vuotta sitten koin hetken, jolloin tiesin olevan oikea ratkaisu pitää Onni kotona eskariin asti. Jo tuona hetkenä tiesin myös sen eskarin tulevan nopeammin kuin uskoinkaan, mutta että näin nopeasti?! Vuodet ovat todellakin kiitäneet, vaikka olemme viettäneet leppoisia aamuja köllien ja kiireettömiä päiviä metsän hiljaisuudessa kuljeskellen. Ihan näin nopeasti en ollut valmis arkipäivistä Onnin kanssa luopumaan, mutta onneksi eskaripäivän jälkeenkin ehdimme vielä tehdä yhdessä monia tuttuja asioita!
 Itse eskarin sujumisesta en ole lainkaan huolissani, sillä meillä asuu fiksu ja liiankin omatoiminen  lähes 6-vuotias. Viimeisetkin huolen muruset katosivat kesällä Onnin mennessä ensimmäistä kertaa yksin kylään kaverinsa luokse. Ennen poika ei olisi mennyt tuntemattomasta ovesta sisään suosiolla edes kanssani, mutta kaikkien yllätykseksi poika hyppäsi auton pysähdyttyä vauhdilla ulos ja viipotti  kaverinsa kanssa leikkimään huudellen moikat vaan peräänsä. Itse jäin suu auki ihmettelemään milloin pojasta oli tullut noin iso?! Tuon hetken jälkeen vastaava kysymys on päässyt erilaisissa tilanteissa suustani useampaan kertaan kuten mm. hetkenä, jolloin poika vain marssi miehekkäänä sisään ja kaivoi ison tikun itse sormestaan.
 Eskarin aloitus on suuri asia lapselle. Reppu, penaali, kirjoitusvälineet ja muut tarvittavat varusteet on huolella valittuja ja suurella ilolla vieraille esiteltyjä. Kun pääsee koulutaksin kyytiin, on pakosti jo tosi iso! Meille kotiin jääville uusi arki on myös iso muutos ja kestää varmasti hetki ennen kuin pikkuisen kanssa sisäistämme tämän. Onnin eskari on kuitenkin pikkuiselle mahdollisuus kokea vuorostaan ne samat seikkailut kanssani ihan kahden. Kenties neljän vuoden päästä olen taas ihmettelemässä miten ihmeessä pienestä pojastani on tullut niin iso. Onneksi kuitenkin olen saanut Onnin kanssa nauttia näistä hetkistä näinkin kauan ja pienihän se eskarilainenkin vielä on♥

 Millaisia tunteita eskarin aloitus sinussa herättää?