15. helmikuuta 2019

10 vuotta sitten

Melko lailla päivälleen 10 vuotta sitten päätimme erään hautajaisreissun jälkeen mennä kesällä naimisiin. Naimisiinmeno oli kyllä ollut useampi vuosi aikaisemmin tapahtuneesta kihlautumisestamme asti suunnitteilla, mutta pysynyt aina 'sitten joskus'- vaiheessa. Odotimme sopivaa ja rauhallisempaa elämänvaihetta, elämän tasaantumista. Tuona päivänä kuitenkin tajusimme kai odottaneemme jo liian kauan.
 10 vuotta sitten elämämme oli ollut mullistuksia täynnä jo useamman vuoden. Tuntui siis hyvältä ajatukselta tuoda kaiken stressin, surun ja epätoivon keskelle positiivista jännitystä ja ennen kaikkea lisää onnellisia muistoja. Häiden järjestäminen alle 6kk:n varoitusajalla suurelle väkijoukolle toi päiviin lapsenhoidon lisäksi uutta iloa, eikä aikaa murheiden ajattelemiseen niin jäänyt.

 Itse hääpäivää olemme muistelleet lämmöllä. Kaikki ei todellakaan mennyt ihan nappiin ja kirjaimellisesti juoksimme kirkon ovista sisään. Ehkä tuo juoksu ja musiikin alkaessa vauhdin hiljeneminen omalla tavallaan kuvastaakin meidän elämää. Myös hääjuhla oli meidän näköisemme ilon ja rakkauden juhla, jossa olimme halunneet panostaa vieraiden viihtyvyyteen sen minkä rajallinen seinätila ja noin 170 henkeä antoivat myöden.

 10 vuotta on pitkä aika, mutta tuntuu kuin häistämme olisi vain pieni hetki. Emmehän vielä ole ehtineet edes häämatkalle! Tänä aikana olemme saaneet kolme ainutlaatuista poikaa tuomaan lisää iloa päiviimme, mutta eläneet myös monia raskaita hetkiä. Jälkiviisaana voisi sanoa, että jos olisimme odottaneet sitä oikeaa hetkeä, ei sitä olisi vieläkään tullut! Liekö olisi koskaan edes edessäkään?
  Suru, kiire, stressi, onnellisuus jne. kuuluvat meidän elämäämme ja ovat muokanneet meistä me, joille tärkeintä on oma perhe. Vuosien väsymys näkyy hölmöinä riitoina, mutta arkemme on täynnä pieniä rakkauden osoituksia, aitoa välittämistä. Kiitollisina kaikesta kasvatamme lapsiamme ja haaveilemme tulevasta. Ehkä vihdoin jo tänä vuonna pääsemme matkaan ihan kahdestaan?!

  Viimeiset 10 vuotta ovat opettaneet meille paljon. Elämä on elettävä nyt, sillä myöhemmin se voi olla jo myöhäistä. On nautittava ihan jokaisesta päivästä. Virheiltä ja huonoilta hetkiltä ei toki voi välttyä. Ne kasvattavat ja rakkaan puolison tukemana elämä kyllä kantaa. Yhdessä me olemme selvinneet tähänkin asti ja niistä ikimuistoisista hetkistä on hyvä ammentaa virtaa raskaimpiinkin päiviin. Tulevaa ei kukaan osaa ennustaa, mutta uskon seuraavasta kympistä tulevan vähintäänkin yhtä ihanan.

 Millaisena sinä näät elämäsi 10 vuotta eteen- ja taaksepäin?

12. helmikuuta 2019

Pyykinpesuaineella on väliä!

 Isossa perheessä yksi tärkeimmistä kodinkoneista on pyykinpesukone. Astioita vielä hätätilanteessa pesee nopeasti käsin, mutta pyykin kanssa on toinen juttu. Lapsiltamme toki löytyy vaatetta sen verran, ettei akuutti vaatepaniikki nyt muutamassa päivässä iske. Pyykkivuoren loputtomaan valloitukseen koneen pyörimättömyys sen sijaan nopeasti vaikuttaa.
 Viime viikolla kiittelin mielessäni taloomme kotiutuneen vatsataudin sijaan flunssan, sillä koin eräänä iltana kauhunhetkiä, kun pyykinpesukoneemme ei poistanut vettä. Aluksi tosin olin hyvin rauhallinen, sillä ajattelin vain Legon tms. kiusaavan ja poistopumpun kotelon putsattua ongelma olisi poissa. Olin diagnoosistani täysin varma vielä poistaessani mystisesti koneeseen joutunutta pientä Lego-roottoria, mutta putsauksenkaan jälkeen kone ei toiminut. Ei, vaikka kokeilin kolmesti ja poistovesiletkukin oli puhdas.

 Miehen kotiuduttua kirosin koneen ja manasin kuinka se tietysti hajoaa älä osta mitään-kuukautena. Hän päätti sitten vielä yöllä alkaa pesukonetta tutkimaan, vaikka epäili korjaajan olevan seuraava osoite. Hetken mielijohteesta mies irrotti kuitenkin lopuksi pidennysputken, jonka avulla poistovesi pääsee koneesta viemäriin asti. Sen näkeminen oli suuri järkytys!

 Vaikka pyykinpesukone oli siisti, oli tuo putki kuin savella muurattu. Eikä tuo savimainen aines meinannut irrota putkesta millään! Sen oli siis oltava jauhemaisissa pyykinpesuaineissa käytettävää, luonnossakin esiintyvää savimaista ainetta eli zeoliittia. Mistä ihmeestä tuo pesuveden pehmentämiseen tarkoitettu aine oli putkeen päätynyt?
 Olen hyvin tarkka kaikkeen pyykkäämiseen liittyvässä, sillä haluan pitää niin vaatteet kuin pesukoneenkin mahdollisimman pitkään kunnossa. Käytän nestemäisiä, yleensä vielä ekologisia pyykinpesuaineita. Annostelen pesuainetta jopa suositeltua vähemmän, en tunge konetta täpötäyteen ja pidän pesukoneesta hyvää huolta putsaamalla sekä pyörittämällä säännöllisesti 90 asteessa.

 Ainut missä luistan, on isompien lasten vaatteiden pienten tahrojen poisto. Vaikka vannon tahranpoistossa sappisaippuan ja tiskiaineen nimeen, en vain jaksa käydä aina jokaista vaatetta tarkasti läpi. Sen jälkeen, kun tahrat mielestäni melko hyvin poistanut Attituden ekologinen pyykinpesuaine poistui lähicittarimme valikoimista, olen sujauttanut toimivamman puuttuessa koneeseen Vanishia. Näinä kertoina tosin pyykki saa osakseen myös lisähuuhtelut. Ainut järjellinen selitys putken tukkeutumiselle olisi siis tuo jauhemainen Vanish, mutta erään löytämäni tiedon mukaan siinä ei zeoliittia kuitenkaan olisi. Varsin merkillistä!
 Kiitos miehen, älä osta mitään-kuukausi jatkuu yhä onnistuneesti. Pyykinpesukone toimii taas normaalisti eikä sen korjaukseen tarvinnut ostaa mitään. Muutaman kirosanan ja käsille tulleen tulikuuman veden jälkeen mies sai siis savet pois putkesta. Loppujen lopuksi taistelimme kuitenkin vielä vuotavan lattiakaivon kanssa, kun kuuma vesi oli saanut töhnän irtoilemaan irrotettavan putken alapuoleltakin tukkien kodinhoitohuoneen lattiakaivon. Onneksemme tuo töhnä oli tukkinut vain tuota putkea eikä hajottanut pesukonettamme! Opin kuitenkin kerrasta, ettei puheet zeoliitin riskeistä ole turhia.

 Mietin joskus lopettavani säännöllisen pesukoneen tyhjänä pyörittämisen sen epäekologisuuden vuoksi, mutta tuo vanha tapa varmaankin pelasti pyykinpesukoneemme! Lähes kokonaan tukkeutuneeseen putkeen taas ei varmaankaan ole päässyt tarpeeksi kuumaa vettä, jolloin zeoliitti ei ole huuhtoutunut pois ja päässyt näin hiljalleen kerääntymään putkeen. Vahingosta viisastuneena en enää kyllä laita mitään jauhemaista koko koneeseen, mutta pitääkö kaikista vaatteista nyt metsästää tahrat erikseen? Rakastan helppoutta, joten muut 'nakkaa vaan paremmin tutkimatta koneeseen' tahranpoistovinkit tai vinkit tehokkaasti tahroja poistavista ekopyykinpesuaineista otetaan ilolla vastaan!

 Millaista pyykinpesuainetta sinä suosit? Entä oletko törmännyt zeoliittiin?

5. helmikuuta 2019

Selviääkö tunneshoppailija älä osta mitään-kuukaudesta?

 Tammikuu on vaihtunut helmikuuksi ja samalla täällä on aloitettu Älä osta mitään-kuukausi. Nappasin siis haasteen Lapsiparkki-blogista ja ajattelin lyhyenä kuukautena pääseväni helpolla. Nyt muutama päivä helmikuuta kuljettuani huomaan kuitenkin matkan olevan pitkä.
 Rakastan lastenvaatteita ja shoppailua, vaikka pyrin ostamaan hyvin pitkälle vain tarpeeseen. Olen ajatellut, että isossa perheessä saa jatkuvasti olla ostamassa jollekin jotakin, mutta toisaalta kaappeja penkomalla selviäisin monesti ilman uuden hankintaa. Voisin myös paljon enemmän vain korjata ja muokata vanhaa, mutta ei. Ostamisen ihanuus ja nettitilausten helppous vie niin helposti voiton.
 Shoppailun hauskuuden lisäksi minut on opetettu jo lapsuudessa tunneshoppailijaksi. Huonon päivän  tai yön jälkeen on mukava istahtaa ja klikkailla vähän ihanuuksia. Tai kaupoilla keljutus katoaa nopeasti hankkiessa jotain pientä kotiin. Aina löytyy joku syy ostaa, jos niin haluuaa. Malttamaton luonne tahtoo ostaa jotain nyt ja heti miettimättä sen enempää tarvitseeko.

 Älä osta mitään-kuukausi ei paranna maailmaa tai ehkä muuta mitään muutakaan, mutta on hyvä pysähtyä pohtimaan omia tapojaan. Tiedän, että pärjäisimme vähemmälläkin ja voisimme tavaroita enemmänkin kierrättää. Olenko kuitenkaan valmis muuttamaan kulutustottumuksiani?
Jo nyt ensimmäisinä päivinä olen hyvin tehokkaasti käyttänyt hyödyksi jo olemassa olevia ruokavarastoja, koska pienen potilaan kanssa ei kauppaan lähdetä. Toki tässä kuussa syömme aivan normaalisti, siis ostamme kyllä ruokaa, vaippoja jne. mutta nyt ei vain osteta varmuudeksi jotain kaappia täydentämään.

 Entäs sitten ne koukuttavan ihanat uudet kevätmallistot?! Eiväthän ne katoa mihinkään! Ellei kokoja ole myöhemmin, niin sitten ei ole. Ei kukaan meistä täällä joudu alastikaan kulkemaan vaan taatusti aina löytyy päälle laitettavaa ja pesukone hoitaa puhdasta kyllä.  Odottamalla ja harkitsemalla hetken mielijohteen sijaan on kuitenkin suurempi mahdollisuus saada tarvitsemansa alennuksella tai huomata tarpeettomuus kokonaan. Rahan säästämisestä tuskin kukaan pahastuu ja itselläni tämä kuukausi on tarkoittanut jo yli satasen säästöä, kun viikonloppuna lunastetut puolen vuoden veikkausvoitot menivät kaikki talteen normaalin noin puolikkaan sijaan. Reissukassa kiittää :)

 Kuinka helppoa sinun olisi viettää älä osta mitään-kuukautta?

30. tammikuuta 2019

Valkopippuristako apua vatsatautiin?

 Eräänä aamuna viime viikolla mun piti saada nukkua pitkään, mutta mies tulikin herättämään poikien aamutoimia tekemään. Hän ei nimittäin kyennyt, sillä tuttavapiirissä riehunut noro oli ilmeisesti saapunut meillekin.

 Juuri flunssasta toipuvana en kaivannut yhtään tautia enää taloon. Niinpä nousin ylös ja marssin keittiön maustekaapille. Iskin Onnille käteen ison mukillisen vettä ja näytin mallia kuinka otetaan nyt salaista lääkettä, siis 10 kpl kokonaisia valkopippureita. Aluksi Onni toki pelkäsi niiden polttelevan, mutta hätää ei ollut kunhan muisti olla pureskelematta. Myös pienin sai oman annoksensa puuroon tarkoitettuun hedelmäsoseeseen piilotettuna ja koululaiset vuorotellen kotiin palattuaan. Valkopippureiden lisäksi varmistimme riittävien maitohappobakteereiden saannin ja tiivistin nuorimman imetystä.
 Kuinka meille sitten kävi? Oliko valkopippureista apua? Täyttä varmuutta miehen taudista ei toki ollut, mutta nyt noin viikkoon tauti ei ole levinnyt! Noroviruksen itämisaikahan on normaalisti noin 12h-2vrk, joten hiljalleen uskallan jo tuulettaa. Itseäni ja Onnia kyllä etoi, mutta oksettavaa oloa enempää ei oireita tullut. Onni kuitenkin oli varmuuden vuoksi kerhosta koko viikon pois, ettei mahdollinen tauti vain leviäisi. Itselläni taas etovan olon iskiessä uusi satsi valkopippureita vei syystä tai toisesta huonon olon pois. Mahtavinta kuitenkin oli, ettei tauti iskenyt edes pikkuiseen, joka salaa ehti kirjaimellisesti nuolemaan miehen lasin!

 Maitohappobakteerit tutkitusti parantavat vastustuskykyä ja lyhentävät jo saatua tautia. Valkopippureiden tehoa taas ei tietojeni mukaan ole tieteellisesti todistettu, mutta niiden epäillään lisäävän mahalaukun limaneritystä joka suojaa bakteereita ja viruksia vastaan. Oli niin tai näin uskon yhä valkopippureiden tehoon vatsatautia vastaan.

 Oletko sinä kokeillut tätä keinua vatsataudin ehkäisyyn? Onko valkopippureista ollut apua?

26. tammikuuta 2019

Suurperheen elämäkö kaaosta täynnä?

 Usein ihmiset hämmästyvät kuullessaan ensimmäistä kertaa lapsilukumme. Joskus olen miettinyt, että olisi hauska myös taltioida näitä ilmeitä. Osa on kuulemastaan jopa lähes järkyttyneen näköisiä ja vain harva ottaa tiedon vastaan hymyssä suin ilman pienintäkään kulmien kohoamista.

  Sana suurperhe ei automaattisesti tarkoita valtavaa kaaosta. Kun multa kysytään kuinka elämä muuttui suurperheenä, vastaan usein ei mitenkään. Siis toki lapsimäärä vaikuttaa moneenkin asiaan, mutta koen arkemme menevän suunnilleen samalla lailla kuin esim. kahden lapsen kanssa. Suurin ero arkeemme tuli mielestäni toisen lapsen syntymän myötä.
 Mitä eroja suurperheellä sitten on tavalliseen verrattuna? Ensimmäisenä tulee mieleen ruuan määrä. Etenkin aktiivisesti liikkuvat, kasvupyrähdyksen keskellä olevat pojat syövät valtavia määriä. Oikeasti kouluikäinen peittoaa helposti vanhempansakin ja silti jo tunnin päästä valittelee nälkäänsä! Kaupasta saa siis kantaa kerran viikossa kärryllisen ruokaa ja käydä viikonlopuksi täydennysreissulla. Maitoa kuluu viikossa sen verran, että joskus olen leikilläni jo pyydellyt vanhan ajan malliin omaa lehmää pihaan. Myös esim. hedelmiä, kurkkua ja porkkanoita kuluu viikossa kilotolkulla. Omaa taakkaa helpottaen kaurahiutaleet ostetaan 7kg:n säkissä ja riisiä 5kg:n. Kestävätpähän vähän kauemmin!

 Lapsimäärän kasvaessa lisääntyy toki myös sotkijoiden määrä. 12kg pyykkikone pyörii kerran päivässä, tiskikonetta saa usein täyttää jopa kahdesti ja ei mene päivääkään ettetkö kompuroisi leluun tms. lapsen jättämään yllätykseen. Kuitenkin paikat pysyvät kunnossa, kun jokaisella on ikätason huomioiden oma pieni vastuualueensa. Esim. roskien vienti, eteisen järjestys, lelujen kerääminen tai pöydän kattaminen ja siivoaminen eivät vie paljon aikaa ja samalla lapsi oppii kotitöiden merkityksen.
 Suurperheessä elämää riittää toisinaan jopa 24/7 eikä pienimmän päiväuniaikaan lepääminen onnistu. Lapsilla on kuitenkin seuraa toisistaan, jolloin pienet kotiaskareet onnistuvat helpommin sivusilmällä vahtien. Toki riidoiltakaan ei voida välttyä ja meteliä löytyy lasten innostuessa liikaakin.  Jokaiselle lapselle kahdenkeskistä aikaa on jaettavana ehkä vähemmän, mutta ne hetken onnistuvat joka päivä. Syliä riittää taatusti jokaiselle halukkaalle ja jokainen saa varmasti asiansa kerrottua.

 Isosta perheestä löytyy usein monen ikäisiä lapsia. Voi siis sanoa, että aina on joku vaihe päällä. Pahimmassa tapauksessa teini-ikä ja muutama uhmaikä samaan aikaan. Yksi ihmettelee kasvavaa hammastaan ja toinen irtoavaa. Koko lapsuuden kaari voi olla kerralla nähtävissä, mutta silti ensihymyt ja uudet taidot ovat aina yhtä ihania ja innostavia. Lasten haastavammista kausista, taudeista jne. taas löytyy jo rutkasti erilaisia kokemuksia. Toisaalta lapset ovat kaikki erilaisia ja joskus kokeneemmallekin vanhemmalle saattaa eteen tulla yhä uusi pulma. Kokemuksen tuoma varmuus kuitenkin luo vanhemmuuteen rentoutta.

Usein suurperheen lapsista sanotaan, että he ovat joutuneet pienimmän vuoksi kasvamaan omatoimisiksi. Itse en kuitenkaan tätä väittämää tunnista. Tilanteen mukaan jokainen lapsi joutuu kyllä joskus vuoroaan odottamaan, myös se pienin. Vanhempi ei voi olla aina auttamassa heti sillä sekunnilla. Luonteesta riippuen lapsi on odottanut kiltisti tai päättänyt yrittää itse. Ennemminkin näkisin lapsen oppivan omatoimisuutta ja paljon muutakin isompien mallin mukaan. Pienin tahtoo olla ja mennä siinä missä sisaruksensakin tehden täysin samoja asioita.

Iso perhe vaatii pienempää enemmän tilaa. Meillä jokaisella lapsella ei ole omaa huonetta, mutta tarvittaessa jokaisella lapsella on oma paikkansa rauhoittua. Tämä järjestely toimii meillä tällä hetkellä hyvin, sillä pojat eivät edes yksin haluaisi nukkua. Hieman isommasta ja toimivammasta talosta tai talon pienestä laajennuksesta haaveillaan kuitenkin usein. Etenkin säilytystilaa harrastusvälineille, kausivaatteille jne. kaivataan lisää. Luistimia ja monojakin on kertynyt jo lähes joka kokoa! Pienemmille löytyy siis melko suurella todennäköisyydellä aina kauteen sopivat välineet kaapista :)
 Arki pyörii ainakin meidän perheessä omalla painollaan ilman kellontarkkoja rytmejä. Viikkoon mahtuu päiviä, jolloin voi kuvitella asuvansa autossa. Tämän vuoksi emme ole täyttäneet jokaista arki-iltaa harrastuksilla vaan ennemmin teemme asioita yhdessä. Tämä helpottaa myös niinä aikoina, jolloin mies ei ehdi töidensä vuoksi olla arjessa apuna ja toisaalta lapset nauttivat myös vapaista illoista.

 Arjen vastapainona olevat lomat vietetään pitkälti kotona tai mökillä. Meillä tosin tähän on syynä ollut lähinnä kiire ja laiskuus. On paljon helpompaa löytää nopealla aikataululla mieleinen majoitus tms. pienemmälle perheelle, etenkin kun emme haluaisi jakaantua niin usein tarjottuun vaihtoehtoon eli kahteen hyttiin tai huoneeseen. Toki isomman perheen matkustelu, huvipuistot ja ravintolat tuulettavat lompakkoakin reilummalla kädellä. Nämä ovat kuitenkin lapsille meidän mielestä elämyksiä, joita haluamme lasten iloksi tarjota.
 Entäs sitten oma aika tai parisuhde? Aikaa löytyy varmasti, jos niin haluaa. Vaikka hoitajia olisikin vaikeampi löytää, ei tehtävä ole mahdoton. Toisaalta taas ainahan ei tarvitse edes lähteä kodin ulkopuolelle. Lasten nukkuessa on aina aikaa edes pieni hetki keskustella kumppanin kanssa. Vaikkei itselläni ole kodin ulkopuolella säännöllistä harrastusta, ei se tarkoita ettenkö pääsisi mihinkään. Meidän epäsäännöllisessä elämässä se vaan vaatii joskus hieman enemmän järjestelyjä lastenhoidon varmistamiseksi.

  Elo suurperheessä on siis ihan tavallista lapsiperhearkea moninkertaisella ilolla ja vähän suuremmassa mittakaavassa. Se monien pelkäämä kaaos voi syntyä pienemmässäkin perheessä ja hetkelliset kaaoksetkin kuuluvat vain elämään. Suuri perhe on meistä valtava rikkaus, jota kiitollisina hoidamme vaikeampienkin päivien yli. Muut voivat ajatella meistä mitä haluavat, mutta me ajattelemme vain mikä valtava määrä onnea meitä onkaan kohdannut.

22. tammikuuta 2019

Uusi Zsar Outlet Village lapsiperheen silmin

 Ennen flunssan rantautumista taloon ehdimme käymään koko perheen päiväretkellä. Ostoskeskukset eivät todellakaan ole retkiemme yleisiä kohteita, mutta tällä kertaa päätimme suunnata Tellulle mieleiseen kohteeseen. Ei lienee suuri yllätys, että 12-vuotiaat neidit rakastavat shoppailua?! Päätimme siis testata jotain uutta ja ihmeellistä, loppuvuodesta avatun Zsar Outlet Villagen.
 Kuva: Zsar Outlet Village
 Zsar sijaitsee aivan Venäjän rajan tuntumassa Vaalimaalla. Paikka ehkä tuntuu kauppakeskukselle kovin syrjäiselle, mutta esim. Helsingistä sinne pääsee alle 2 tunnissa suoraan moottoritietä. Pojista jännintä olikin Venäjän rajan läheisyys. Lähes ulkomailla, mutta ei kuitenkaan ihan. Tämä tunne vahvistui astuessamme ystävällisen tervehdyksen säestämänä Zsarin portista sisään. Aivan kuin oikeasti olisimme astuneet toiseen maahan!
  Pojat eivät etenkään pitkän autossa istumisen jälkeen juurikaan rakasta shoppailua. Zsarista löytyi kuitenkin muutama poikkeus eli pojat innostuivat kovasti urheilua rakastavina Adidaksen myymälästä ja herkkusuina Lindtin suklaakaupasta. Adidakselta teimmekin muutaman hyvän löydön mm. Tellulle kengät kevääksi 15€:lla ja Onnille keltaisen ulkoilupuvun 25€:lla. Mukaan olisi tarttunut myös Reiman myymälästä toppatakki, mikäli mieleinen malli ja väri olisi myynnistä löytynyt. Kevääksi olisi saanut takkeja kyllä 25€:lla, mutta en jaksanut tällä erää niin pitkälle ajatella.

 Koska kaupoissa kiertely ei poikia jaksanut kiinnostaa, testasimme toki myös Zsarin leikkipaikat. Ulkoleikkialue oli maalaislapsista mukavan iso ja siellä he saivatkin mukavat leikit aikaan. Lasten leikkipaikka oli viihdyttävä, siisti ja aluksi mukavan rauhallinen. Kooltaan kuitenkin väkimäärän lisääntyessä Onnille hieman ahdistava, mutta tämähän johtuu vain pojan luonteesta. Muutoin poika olisi varmasti viihtynyt huoneessa, vaikka kuinka pitkään!
 Ruoka-aika ei tällä kertaa osunut kohdalle, joten Zsarin ruokapaikat jäivät testaamatta. Hetken kyllä mietimme välipala-aikaan pizzalla käymistä, mutta valikoimista puuttui gluteeniton versio. Tellu taas olisi halunnut aasialaiseen ravintolaan sushilla herkuttelemaan, mutta pojilla taas ei ollut vielä nälkä. Ensi kerralla siis ehdottomasti sinne!
 Koko käynnistämme jäi kaikille hyvä mieli. Lapset viihtyivät loistavasti, palvelu oli liikkeissä pääasiassa erinomaista, aleaikaan oli mahdollista tehdä upeita löytöjä eikä etenkään alkuun rattailla liikuttaessa tungostakaan ollut. Kuitenkin pojatkin kiinnittivät huomiota tyhjiin liiketiloihin ja itselle heräsi fiilis, tässäkö tämä oli? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan koko kylän valmistumista ja palaamme varmasti toistekin.

16. tammikuuta 2019

Kotiäiti vinkkaa - Kuinka selviät flunssaisena terveiden lasten kanssa

Terkkuja täältä! Tammikuu on jo puolessa välissä ja arki vienyt mukanaan. Tällä viikolla arki vain on ollut hieman haasteellisempaa, sillä olen joutunut selviämään siitä yksin flunssaisena lasten pysyessä terveinä. Yksinhuoltajille normaali tilanne, mutta monille muille kauhistus, etenkin jos talossa on vauhdikas, rajojaan kokeileva taapero.
 Ajattelinkin jakaa perinteiset kotiäidin vinkit kuinka selvitä tilanteesta.

♥ Kaikki lähtee asenteesta. Mikäli tilanne on se, ettei apua ole saatavilla, älä surkuttele vaan päätä selvitä tilanteesta. Sairastumisellesi et voi mitään, mutta ota sinkit ja muut saatavilla olevat flunssalääkkeet ja etsi tapahtuneesta ennemmin iloisia puolia samalla kuin kenties laadit teille sopivaa toimintasuunnitelmaa.

♥ Lepää aina kun on mahdollista. Kotityöt eivät karkaa mihinkään ja vaikka kenties kasvava kaaos ahdistaisikin keskitä voimasi lapsiisi ja parantumiseesi. Etenkin vilkkaan taaperon kanssa yhteiset päiväunet ovat ehdoton juttu jaksamisen kannalta

♥ Mene hyvällä omalla tunnolla sieltä mistä aita on matalin. Tilaa valmista ruokaa kotiin, sulata pakastimesta tai tee jotakin nopeaa. Anna ikätaso huomioiden lapsen selviytyä asioista itse, ellet jaksa olla pystyssä. Lapsi voi yllättää sinut monessakin asiassa.
♥ Katsokaa yhdessä lapsille mieluisia elokuvia, lukekaa satuja, pelleilkää peiton alla, rakentakaa sänkyyn tyynymaja tms. jossa lapset viihtyvät suht' aloillaan. Anna taaperolle jotain uutta tutkittavaa tai rajaa hänen tutkimusmatkansa alue johonkin tiettyyn huoneeseen. Esim. meiltä löytyy laatikko, jota lapset saavat tutkia vain poikkeusoloissa. Näin migreeni- ja sairaspäivinä saan levätä hetken helpommin.

♥ Lapsista on hauskaa tehdä asiat joskus toisin. Anna syödä olohuoneessa picnic-tyyliin, vaikka se normaalisti olisikin kiellettyä tai anna lapsen hoitaa vuorostaan sinua. Näin puuhista saattaa syntyä mahtava mielikuvitusleikki samalla kuin sinä vain makaat!

♥ Hemmottele itseäsi saatuasi lapset vihdoin yöunille ja käy itsekin ajoissa hyvillä mielin nukkumaan. Yksi selvitty päivä tarkoittaa normaalin arjen olevan taas päivän lähempänä.

♥ Muista, ettei sinun ole pakko selvitä kaikesta yksin. Pyydä rohkeasti lähipiiriltäsi apua tai palkkaa vaikka muutamaksi tunniksi lastenhoitaja.
 Hieman vanhempien lasten kanssa on luonnollisestikin jo helpompaa toimia, vaikka itse olisikin sairaana. Pienen lapsen energia taas syö helposti vanhemman vähäisiä voimavaroja, mutta pienellä luovuudella monista tilanteista selviää. Isommista lapsista on luonnollisesti suuri apu pienempien viihdyttämisessä, mutta päävastuu täytyy aina olla aikuisella! Yleensä taudit menevät ohi muutamassa päivässä, joten siitä selviää kyllä tavalla tai toisella.

 Mikä on sinun paras vinkkisi vanhemman sairaspäiviin?