21. maaliskuuta 2019

Huijasin lapsiani kasviksilla, taas!

 Meidän isommat pojat ovat hyvin epäileväisiä kasviksia kohtaan. Siinä missä pikkuinen nyökyttelee kaikelle hyväksyvästi, siirtelevät isommat liian usein ruokaa lautasen reunalta toiselle. Tiedän, että lapsen makuaisti vaatii tottuakseen useita maistelukertoja, mutta poikien kasviskammoon ne eivät auta. Ei, vaikka ihan perusporkkanaakin löytyy meiltä viikoittain.
  Onnin kohdalla sentään hieman toivoa on tullut hänen ottaessa kaikessa mallia isästään. Viime aikoina Onni onkin valinnut kaupasta joskus kukka- tai parsakaalia, vaikka jälkimmäistä syökin hyvin pieniä määriä. Pääasia, että syö! Vaikeampaa on nimittäin meidän koululaisen kohdalla, joka pienenä yhdisti kasvikset vatsakipuun. Vaikka tänä päivänä hän ymmärtää mistä kivut johtuivat, ei hän suosiolla kasviksia suuhunsa laita. Siksi olenkin kehittänyt uuden lähestymistavan eli huijaan lapsia syömään kasviksia!

 Joku kuukausi sitten huijasin lapsia tekemällä lasagnen kesäkurpitsasta. Syödessä pojat ihmettelivät lasagnelevyjen väriä, mutta kehuivat todella hyväksi. Ottivat jopa lisääkin ja koko vuoka katosi parempiin suihin. Ruokailun päätteeksi kehuin kuinka reippaasti olivat syöneet kesäkurpitsaa ja sain osakseni hieman hölmistyneitä katseita. Yhäkin lasagne uppoaa niin perinteisessä kuin uudistuneemmassakin muodossa!
  Joulun jälkeen päätin tehdä iltapalaksi jääkaapissa pyörineestä lantusta rieskoja, joiden tekeminen valmiista juuressoseesta on muuten todella helppoa ja nopeaa. Pakkasiltana lämpimät rieskat maistuivat, vaikka aluksi pöydän ympärillä olikin joukko epäileväisiä lapsia. Rohkenivat maistaa vasta, kun mainitsin niiden sisältävän hunajaakin. Mun omat karhunpentuni! Poikia sänkyyn peitellessäni sain käskyn tehdä uudestaankin ja hyvin ovat talvipäivinä kelvanneet.

 Erilaisten kasvissoseiden avulla onkin helppoa huijata lapsia. Pojat ovat kasviskammoisia, mutta rakastavat kasvissosekeittoa. Heitä ei tarvitse edes yrittää huijata syömään sitä vaan pojat toivovat keittoa ruuaksi itse. Kun niitä kasvisten palasia ei lautaselta löydy, lapsi keskittyy itse makuun. Hiljalleen positiivisten makukokemusten kautta lapsi oppii lopulta tykkäämään myös niistä kasvisten palasista.

 Rieskojen hyväksynnän jälkeen ostin kaupasta muutaman joulun lanttusosepussin 50 sentillä. Viimeinen pusseista uhkasi mennä vanhaksi, joten eilen pikkuisen nukkuessa päiväuniaan päätin kokeilla uutta huijausta. Leivoin gluteenittomia lanttusämpylöitä! Sämpylöitä syödessä Onni ihasteli niiden pehmeyttä ja isommat ihmettelivät lievää lanttulaatikkomaista jälkimakua. Eihän äiti nyt sämpylään saisi mitään epäilyttävää kasvista tungettua! Tällä kertaa päätin pitää salaisuuden itselläni ja mielessäni hiljaa hihittelin ' Hahaa, huijasinpas taas!'.
Gluteenittomat lanttusämpylät
5dl gluteenitonta kauramaitoa tai vettä
½ pkt hiivaa
1rkl psylliumia
2-3 dl lanttusosetta
n. 6dl kaurajauhoja
n. 5dl gluteenittomia jauhoja
reilu dl kaurahiutaleita
suolaa
noin tl hunajaa
½dl öljyä

 Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää psyllium sekä lanttusose ja anna turvota hetki. Lisää vähitellen jauhoja ja sekoita joukkoon lopuksi öljy. Anna taikinan kohota. Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla ja lisää tarvittaessa jauhoja. Kun taikina ei tartu sormiin, jaa taikina ja pyörittele sämpylöiksi. Paista 225 asteessa reilu 10 min. Resepti toimii loistavasti myös tavallisilla jauhoilla tehtynä ;)

 Oletko sinä koskaan turvautunut kasvishuijauksiin? Selvisitkö huijauksesta jäämättä kiinni?

19. maaliskuuta 2019

Arjen onnellisuus

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Demokritos totesi "Onnellinen on se, joka ei murehdi sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on." Tuosta ajatuksesta on kulunut hurjan paljon aikaa ja maailma, arki sekä ihmiset ovat kokeneet valtavan muutoksen. Näistä kaikista mullistuksista huolimatta tuo aforismi on hyvä muistutus vielä tänä päivänäkin.
 Olen viime päivinä usein miettinyt kuinka onnellinen olenkaan. Olen löytänyt rinnalleni miehen, parhaan ystäväni, joka kestää, ymmärtää ja tukee minua kaikkine vikoinenikin. Helpolla hän ei todellakaan ole yhteisinä vuosinamme päässyt, mutta kiitos hänen olen nyt sisältä ehjempi kuin varmaan koskaan♥ Olemme myös saaneet joukon suloisia lapsia, joista jokainen on omalla tavallaan ainutlaatuinen, mutta samalla lailla saavat suupielemme taipumaan hymyyn, ryhdin suorenemaan ylpeydestä ja sydämen täyttymään rakkaudesta.

 Olen useamman kerran täälläkin kertonut kuinka isompien poikien vaikeat vuodet opettivat viimeistään keskittymään elämän ja arjen hyviin puoliin. Aina se ei ole niin helppoa, mutta toisinaan, aivan kuten nytkin, tunnen itseni niin kovin onnekkaaksi. Onnesta hehkumisen lisäksi voisin haaveilla esim. lottovoitosta, uudesta talosta, maailmanmatkoista ja unelmien työmahdollisuudesta. Täytyyhän ihmisellä olla onnen lisäksi myös unelmia! Todellisuudessa en kuitenkaan tarvitse mitään tullakseni onnellisemmaksi, sillä suurimman rikkauden olen jo saanut.
 Vuosikaudet kotiäitinä viettäen voi taannuttaa ihmisen. Ne samat arkiset askareet, ruuanlaitot ja rutiinit sekä raatamiset päivästä ja vuodesta toiseen uhmakohtaukset tai teinin kiukut palkkana. Kotityöt ja arki toki pysyy samana eikä kiukultakaan voi välttyä, mutta oletko koskaan miettinyt miten paljon onnellisia hetkiä päivään mahtuukaan?! Eikä noihin hetkiin tarvita mitään erityistä tapahtumaa vaan tunteen voi kokea ja nähdä pelkästään lasta tai puolisoa katsomalla. Joskus pieni ele tai teko voi saada uskomattoman suurta aikaan ja onni on loppupeleissä sinusta itsestäsi kiinni. Jos tarvitset muutosta ollaksesi onnellinen, uskalla kokeilla ja muuttaa elämääsi.
 Loppuun päätin listata viime päivien arkisia asioita, jotka ovat väkisinkin saaneet hymyn huulille.
♥ Miehen apu arjessa. Pyöritän lähes koko vuoden arkeamme ihan yksin aamuvarhaisesta iltamyöhään, joten arvostan suuresti oma-aloitteisesti tehtyjä kotiaskareita, valmista ruokaa pöydässä, yöherätysten hoitamista jne. 

♥ Onnin innostus liikkumiseen, 'työntekoon' ja hampaiden heilumiseen. Hän näyttää niin onnelliselta, ettei se voi olla tarttumatta ympärille.

♥ Pohjan näkeminen pyykkikoreissa. Niin likaiset kuin puhtaatkin vaatteet ovat saaneet kyytiä eikä pyykkivuoren valloitus tunnukaan enää mahdottomalle!

♥ Tokaluokkalaisen into hoitaa ja leikittää pikkuista. Hän kävi jopa viikonloppuna nappaamassa pikkuveljensä sängystä, jotta vanhemmat saisivat nukkua! Siinä he hiljaa supisivat ikkunasta lintuja katsoen ja välillä keittiössä leipää syöden nauttien toistensa seurasta. Sydämeni oli ihan sulaa vahaa kuunnellessani sängyssä heidän touhujaan!

♥ Kevätilmeen luominen kotiin. Usein keväisin valon lisääntyessä tuntuu kuin heräisin talviunesta eikä tämäkään kevät ole poikkeus. Mikä pyörremyrsky onkaan käynyt eikä edes auringonsäteen tuomat pölyhiukkaset ole vielä häirinnyt.

♥ Postilaatikosta löytynyt suklaalevy. Mies oli tilannut itsesuunnittelemansa Fazerin sinisen ja sai väkisinkin onnenkyyneleet valumaan poskilleni.
♥ Pikkuisen innostus kevään ihmeistä. Muurahaiset lattialla ja ensimmäiset kärpäset ovat kuin suuria ihmeitä ja kuinka lintujen keväinen kuoro saa aina pikkuisen leveän hymyn levenemään entisestään.

♥ Lenkki sulalla tiellä. Ei enää pelkoa liukastumisesta tai paksussa lumessa tarpomista eli ihanhan tässä innostuu jo kirmaamaan!

♥ Lasten oma-aloitteinen siivousinto. Lastenhuone on kokenut ihmeitä, kun lapset innostuivat tekemään suursiivoa. Joskus tylsyyskin on mahtava juttu ;)

♥ Pikkuisen oppiminen ja leikki isompia seuraamalla. Hän lähtee kouluun, isompien kanssa, hiihtää kuin Onni, yrittää viedä astiansa tiskipöydälle ja hoitaa omat roskansa, hoivaa nukkeja kuin minä pikkuista sekä ajaa autoa kuin isi. Meidän pieni touhuaja♥

♥ Ulkopuoliselta saatu koko perheelle tarkoitettu positiivinen palaute. Eihän se voi tuntua kuin mahtavalle, jos varta vasten asiasta vielä soitetaan!

 Millaiset asiat ovat saaneet hymyn sinun kasvoillesi?

15. maaliskuuta 2019

Taaperolleko karkkia, koska isommatkin saa?

 Perjantai ja viikonloppu edessä. Useissa perheissä tämä tarkoittaa myös karkki- tai herkkupäivää ja niin myös meillä. Ensimmäisen lapsen kohdalla karkit yms. sokeriset herkut on helppo pitää poissa, mutta useamman lapsen kohdalla moni on varmasti kuullut lauseet 'Pakkohan se on kun isompikin saa' tai 'Täytyyhän nyt toisenkin saada'. Pystyykö taaperon pitämään sokerisista herkuista erossa jos talossa on isompia lapsia?
 Meillä ei vietetä karkkipäivää vaan herkkupäivää. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi saa valita lauantaisin jotain herkkua. Isompien lasten kohdalla olen huomannut tämän todella toimivaksi vähentämään karkin syöntiä, sillä he ovat valintaansa tyytyväisiä ja herkku on usein esim. popcornia, pähkinöitä, dipattavia kasviksia tai sipsiä kenties pienellä suklaapatukalla tai yhteisellä karkkipussilla lisättynä. Pieni taapero ei vielä kaupassa mieleisiään pysty valitsemaan, mutta muiden herkutellessa tahtoo toki itsekin syödä. Onneksi kauppa on nykyään pullollaan pienille sopivia herkkuvaihtoehtoja!

  En ole hysteerisesti taaperon sokerinsaantia vastaan, mutten näe sitä tarpeelliseksikaan. Maailmani ei siis kaadu, jos pikkuinen nappaa sisaruksen kiposta karkin tai joku antaa piparin kouraan. Oikeastaan monessa kyläpaikassa on oletettu noin 1,5-vuotiaan jo herkuttelevan kahvipöydän antimilla ja hämmästytty ellei niitä olla lapselle annettukaan. Pulla ja letut ovat kyllä pikkuisen suurta herkkua, mutta näitä hän saa kuitenkin harvoin.
 Normaalisti kahvipöydässämme pikkuinen saa siis yhä sokerittomia vaihtoehtoja kuten mustikkaisia kauralastuja tai hedelmäisiä patukoita. Muiden syödessä karkkeja hän taas on tyytyväinen rusinakoppaan tai kuivahedelmiin, sipsit korvaa paprikaiset sydännaksut. En kiellä, etteikö rajojaan kokeileva pikkuinen joskus olisi erilaisia eväitään protestoinut, mutta lopulta tyytynyt omiinsa. Toisaalta pikkuinen ei edes kovin makeasta tykkää. Myös juomapuolessa pyrimme välttämään sokeripommeja. Sokeristen mehujen sijaan saunajuomana voi olla maustettua vettä, smoothieta tai joissakin tilanteissa sokeroimatonta 100% täysmehua.

 Nykypäivänä kauppojen valikoimien pullistellessa erilaisia terveempiä vaihtoehtoja pystyy mielestäni siis helposti välttämään taaperolla sokeriherkut, vaikka isommat lapset niitä saisikin. Tähän tarvitaan vain vanhempien yhteinen tahtotila ja isovanhemmilta ymmärrystä. Toki pieni lapsikin haluaa ja saa herkutella, mutta onko herkun pakko olla vain sokeriin upotettua? Entisenä sokerihiirenä olen itse ainakin vain mielessäni lasteni oppivan toisenlaisen tavan herkutella.

 Missä iässä sinun lapsesi saivat maistaa karkkia?

13. maaliskuuta 2019

Millainen äiti olen?

 Lapsiparkki-blogin Såfin haastoi minut kertomaan millainen äiti olen. Tätä olikin mukava pysähtyä miettimään sillä lapsilta kysymättä saama palautteeni on ollut viime aikoina lähinnä teinin natsista poikien kaikkein ihanimpaan. Vaikka perusta pysyy lapsen kasvaessa samana, on toki hieman erilaista olla äitinä teinille kuin taaperolle. Äitiys kasvaa lapsen mukana.
 Vaikka mielelläni lasten kanssa hauskaa pidänkin, olen ensisijaisesti lasten vanhempi enkä kaveri. Teiniltä saama palautteeni juontaakin juurensa sääntöihin, joita edellytän noudatettavan. Vaikka meillä sääntöjä lasten ikätaso huomioiden onkin, en mielestäni rajoita lasta liikaa. Noudattamalla yhteisiä pelisääntöjä kuitenkin perheen arki toimii mukavammin.  Mulle on siis lapsen aivan turha tulla sanomaan 'kun muutkin saa' tai 'kun muillakin on'. Asioista voidaan toki aina keskustella, mutta lapsen hyvinvointia ja kasvatusta liittyvissä asioissa päätöksen tekee aina vanhempi. Vaikka muut saavat siis valvoa ja pelailla koulupäivinäkin yli kymmeneen, meillä ollaan sängyssä poikkeuksia lukuun ottamatta viimeistään klo 21.
 Tiettyjen rajojen vastapainoksi pyrin antamaan lasten kokeilla turvallisesti rajojaan. Pyrin siis välttämään turhia kieltoja ja olla tyrmäämättä heti heidän hölmöltäkin tuntuvia ideoitaan. Lapsi tarvitsee kasvaakseen myös epäonnistumisia ja toisaalta onnistumisen tunnetta ei koe, ellei edes yritä. Myönnän kuitenkin, että toisinaan tekisi mieli olla kyllä kieltämässä eikä valvovana silmänä vieressä. Samainen kädet silmille fiilis tulee lasten toteuttaessa luovuuttaan askarrellen, kokaten jne. sotkin. Lasten luovuus on niin upeaa, etten heitä halua liiaksi rajoittaa vaan ennemminkin kannustaa.
 Koitan huomioida lapset yksilöinä mahdollisimman hyvin ja antaa jokaiselle myös riittävästi kahdenkeskistä aikaa. Haluan tukea jokaisen vahvuuksia ja kehittää heikkouksia. Auttaa kasvamaan yksin ja yhdessä sekä selvittämään mieltä painavat asiat. Pidän tärkeänä sitä, että lapsi oppii ilmaisemaan kaikkia tunteitaan ja haluan heidän tietävän olevani heistä aina ylpeitä juuri sellaisina kuin ovat.

Tiedän, etten todellakaan ole täydellinen äiti, eikä tarvitse ollakaan. Joskus, etenkin sairaana tai väsyneenä, pitkä pinnani palaa vauhdikkaiden poikien kanssa ja kerron sen vähän turhankin suurella murinalla. Myöskään kaikki päätökseni ja ohjeeni eivät aina niin kovin fiksuja loppupeleissä ole. Toivoisinkin lasten oppivan, ettei kukaan maailmassa ole täydellinen. Omat virheet ja hölmöilyt on syytä reilusti tunnustaa ja pyytää anteeksi. Lasten sairastaessa taas olen ärsyttävän ylihuolehtivainen ja mikäli on vähääkään aihetta epäillä ongelmia, lasken nukkuvan lapsen hengitystiheyttä.
  Tiedostan, että lapset ovat pieniä vain hetken. Siksi haluankin tarjota heille erilaisia elämyksiä, kuulla heidän aitoa nauruaan ja ennen kaikkea viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan. En kuitenkaan pistä pahakseni jos lapset viihtyvät vähän pidempäänkin omissa puuhissaan. Lapset ja perhe tulevat kuitenkin aina ensin ja pakkovalinnan edessä ennemmin luovun omista jutuistani. Haleja, pusuja ja helliä sanoja en säästele ja syli on aina avoin. Olen siis lapsia koko sydämestäni rakastava, välillä hieman hassukin äiti, joka nauttii arkisista asioista ja yrittää pitää itsensä rauhallisena vilkkaan poikakolmikon kanssa.

 Millainen äiti sinä olet?

6. maaliskuuta 2019

Selvisinkö kunnialla älä osta mitään-kuukaudesta?

 Talviloma on vietetty ja alkuviikon kiireet selätetty. Vihdoin on siis aika istahtaa alas ja pistää mennyt Älä osta mitään-kuukausi pakettiin. Selvisikö tunneshoppailija kuukaudesta ja kuinka vaikeaa ostamattomuus loppujen lopuksi oli?
 Kuukauden aikana saimme normaalisti ostaa ruokaa, vaippoja, lääkkeitä yms. jokapäiväisessä arjessa välttämättömiä juttuja, mutta näitäkään emme ostaneet vain varmuuden vuoksi. Teimme paljon ruokaa pakastimen antimista ja pyrimme hyödyntämään syömisissä myös kuiva-ainekaapin antimia. Kahvin kanssa tarjottavaksi oli hauskempaa leipoa kotoa löytyvistä aineksista itse kuin ostaa valmista kaupasta. Usein toki teemme näin normaalistikin, mutta sairastelukirteen tuoma univelka houkuttaa helpommin valmiisiin ratkaisuihin. Viimeisiä voimia uhraamatta saa kuitenkin keittiössä aikaan melko nopeastikin kaupan valmista maukkaampaa ja terveellisempää.

  Jos ruokapuoli sujui lähes rutiinilla, miten meni muuten? Ensimmäiset päivät olivat kaikkein vaikeampia. Lapset sairasti, väsytti ja ihania uutuuksia olisi ollut siellä täällä. Niin monta syytä, joissa ennen olisin yksinäisenä hetkenä hakenut pientä piristystä shoppailusta. Lopetin kuitenkin kaikkien mainosviestien lukemisen ja kaivoin pitkästä aikaa omia projekteja esiin. Pian huomasin, etten kiinnittänyt enää edes muuallakaan lastenvaatteisiin huomiota ja kodissakin puhalsi muut tuulet.

  Toki kuukaudessa eteen ehtii tulla monta haastettakin. Millä selvitä kauppaan ryntäämättä lapsen yllättäen kotiin tuomasta juhlakutsusta tai urakalla hajoilevista housunpunteista? Entä jos arjessa tarpeellinen meneekin rikki? Kuukauden aikana eteen ei tullut kuitenkaan mitään sellaista, minkä vuoksi olisi pakko ollut ostaa jotakin uutta.
 Loppuun voisin jakaa omat vinkkini, kuinka selvitä vähemmällä ostamisella ja säästää vieläpä rahaakin:

♥ Ennakoi ja tee itse
Syntymäpäivät, vuodenajan vaihtelut yms. tulevat joka vuosi. Ennakoimalla ehdit suunnittelemaan ja tekemään paljon itse. Tämä pätee myös lahjoihin eikä kaadu siihen, jos juhlat tulevat yllätyksenä pienellä varoitusajalla. Tuolloin on vain heti käytävä toimeen eikä odotettava viimeisiin hetkiin! Esim. tuubihuivi, pipo ja pienet tossut tulee lapsille helposti ja nopeasti tai lahjaksi voi antaa lahjakortin yhteiseen elämykseen. Olemalla ajoissa liikenteessä voit myös  saada/ löytää sopivat kurahousut edullisesti. Juhlavaatteet voi saada tuttavapiiristä lainaan ja upeitakin somisteita tehdä itse, kunhan on tarpeeksi ajoissa liikkeellä. Kiireessä joutuu helpommin turvautumaan kaupan valikoimiin. Vastaavasti ennakoimalla voi saada tarvitsemansa edullisesti alesta. Mekin löysimme pieneksi jääneiden tilalle uudet Tretornin kumisaappaat 3€:lla!

♥ Korjaa ja tuunaa
Puhjenneet ulkohousut, aurinkolasien sangasta hävinnyt ruuvi tai toimimaton vetoketju eivät vaadi uuden ostamista tilalle. Iso reikä sisähousujenkaan lahkeessa ei haittaa, jos lempihousuista tekeekin helposti shortsit tai paidassa sitkeästi pysyttelevä maalitahra piiloutuu häiritsemästä silitettävällä kuvalla. Yllättävän moni asia saa pienellä korjaamisella huomattavasti lisää käyttöaikaa! Ellei itsellä ole taitoa korjata, voi kysyä esim. tuttavapiiristä palvelusta tai pientä korvausta vastaan.

♥ Lainaa
Mikäli käytät jotain vain kerran vuodessa tai jopa harvemmin, miksi ostaisit itsellesi oman? Lainaa tai vuokraa ja kaappisi eivät täyty ylimääräisellä tavaralla.
♥ Kierrätä
 Osta etenkin kalliimmissa lastenvaatteissa laadukasta ja ajatonta, jonka pystyt kierrättämään lapselta toiselle. Ellei itsellä ole käyttöä, pistä tuote heti eteenpäin. Näin vältyt kaapit täyttäviltä vuorilta, jolla et oikeasti enää tee yhtään mitään. Mikäli tarvitset jotain, pidä silmällä annetaan-ilmoituksia. Moni haluaa päästä itselleen turhasta, mutta loistokuntoisesta tavarasta helposti eroon ilmaiseksi tai kahvipaketin hinnalla!

♥ Tutki kaapit
 Jos tuntuu, ettei ole mitään päälle laitettavaa, käy vaatekaappi vielä kerran läpi ennakkoluulottomasti. Kaapin perältä usein löytyy sellaista, jonka olemassaoloakaan ei välttämättä muista. Kenties siellä odottaa käyttämätön alelöytö, joka pelastaa sinut sittenkin tilanteesta? Tarkemmin tutkiessa kaappien kätköstä voi löytyä myös uskomaton määrä käyttökelpoisia voiteita, huulipunia, jauhoja, leivontakoristeita jne.

♥ Mieti hetki jos toinenkin ennen ostopäätöstä
  Jos ostaessasi joudut miettimään pitkään jonkun tarpeellisuutta tai tekosyytä ostaa se, pärjäät helposti ilmankin. Listaa siis ne asiat, jotka todella akuutisti tarvitset ja yritä pitäytyä listassasi. Älä osta mitään vain sen vuoksi, kun halvalla saat. Ellet tiedä alelöydölle tulevan varmaa käyttöä, jätä se ostamatta.
 En tiedä vielä saiko Älä osta mitään-kuukausi pysyviä muutoksia aikaan, mutta ajattelemisen aihetta se antoi. Vaikka arjessa puuhaa riittääkin, joskus kannattaa ostamisen sijaan uhrata hetki vanhan uudistamiseen. Kenties ajatukset jotain muuttivat, sillä en vieläkään lakon loputtua ole hankintalistaa intoutunut tyhjentämään, vaikka akuuttia tarvettakin olisi. Piristystä päiviin löytää niin monesta muustakin asiasta kuin shoppailusta!

 Onko sinun ostokäyttäytymisesi muuttunut lähiaikoina?

27. helmikuuta 2019

Meillä kiireiset harrastuspäivät on korvattu kiinnostuksen tukemisella

 Mainitsin joku aika sitten ettemme ole tarkoituksella täyttäneet kaikkia arki-iltoja harrastuksilla. Näin pyrimme välttämään kiirettä ja takaamaan perheelle yhteisiä hetkiä. Tämä järjestely ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö vanhempina olisi valmiita tekemään kaikkemme tukeaksemme lapsiemme mielenkiinnon kohteita ja kehittymään niissä. Mikäli jokin tuntuu lapsesta omalta jutulta, hän toki saa myös alkaa harrastamaan sitä. Ennen vapaa-aikamme myymistä odotamme aloitteen kuitenkin tulevan lapsen suusta.
 Kuinka sitten käytännössä tuemme lapsiemme kiinnostusta, ellemme ole heti heitä kuskaamassa eri harrastuksiin? Pääajatuksena on kuunnella herkällä korvalla lasta ja hänen luontaisia kiinnostuksen kohteitaan. Sen sijaan, että etenkään melko nuoren lapsen kanssa sännättäisiin heti säännöllisiin harrastuksiin, tarjoamme lapsille mahdollisuuksia kokeilla eri juttuja yhdessä perheen kanssa. Mikäli aito kiinnostus herää, pyrimme mahdollisuuksiemme mukaan laajentamaan lapsen kokemusta. Ehkä muutama esimerkki olisi paikallaan?
  Onni nauttii kovasti urheilemisesta, mutta ei edelleenkään juurikaan innostu isoista ryhmistä. Siispä harrastetaan yhdessä koko perheen voimin. Poika myös rakastaa hiihtämistä, joten pyysimme korvausta vastaan erästä reipasta kylän nuorta miestä ajamaan lapsille oman ladun. Nyt Onni viilettää ladulla aamusta iltaan jo huimaa vauhtia ja uskoo pian menevänsä kovempaa kuin Iivo Niskanen. Poika käy myös hiihtokoulua, mutta oman ladun ansiosta pojalla on runsaslumisena talvena mahdollisuus joka päivä tehdä siitä mistä niin kovasti nauttii.

  Molemmat pojat taas tykkäävät hurjasti lätkästä. Onni ei kuitenkaan ole vielä valmis tiiviiseen joukkueurheiluun ja tokaluokkalaisen ykkösharrastus osuu samalle päivälle kuin kavereiden lätkätreenit. Lapsen harrastuksesta toiseen juoksemisella väsyttämisen sijaan poika itse teki valintansa ja  käymme lätkämatseissa ja luistelemassa aina kun mahdollista. Lisäksi pihalla voi mielin määrin pelata ja laukoa omaan maaliin ja liikunnallinen pikkuinenkin voi olla touhussa mukana. Toivottavasti olemme ensi talvena ajoissa liikenteessä ja saamme pihalle pienen jäänkin! Nämä eivät toki korvaa sitä oppia minkä lätkätreeneissä saisi, mutta ovat lompakkoystävällisempiä ja tukevat kuitenkin vähän lapsen kiinnostusta.
Kirja saatu 
 Neiti puolestaan on aina rakastanut käsillä tekemistä. Olen pyrkinyt pitämään kaapeissa erilaisia askartelumateriaaleja, lankoja, kankaita jne. joista olemme vuosien aikana eri tekniikoin kokeilleet monen moista. Lapset saavat toteuttaa luovuuttaan, kunhan tuhoa ei synny ja jäljet korjataan. Myös piirtäminen on aina ollut neidille kovin tärkeää, mutta sitä taitoa en itse taas niin hallitse. Olenkin tyytynyt hankkimaan kunnon värit ja paperit sekä ennen kaikkea oppaita piirtämisen harjoitteluun. Kuvassa oleva Otavalta arvostelukappaleena saatu kirja onkin ollut tytön mieleen, sillä se toimii samalla luonnoslehtiönä. Näin pintojen luomista, perspektiiviä jne. on helppo harjoitella heti ennen varsinaisiin töihin oppia soveltamista.

 Tiedän, ettei tämä tyylimme korvaa oikeaa harrastusta. Lapsi tarvitsee ihan oikeitakin harrastuksia sekä kavereiden kanssa koettuja hetkiä ja myös meidän lapsilla niitä on. Niiden lisäksi tai niiden vastapainona vanhemmat voivat kuitenkin tukea lapsen kiinnostuksia niin monin eri tavoin. Toisille sopii jokailtainen harrastusrumba, kun taas me kaipaamme enemmän kiireettömyyttä. Voihan olla, että pian meidänkin illat vielä täyttyvät, mutta siihen asti nautin näistä yhteisistä hetkistä.

21. helmikuuta 2019

Loma on jo ovella!

 Helmikuu lähenee jo loppuaan, vaikka tuntuu kuin vuosi olisi vasta vaihtunut. Koko alkuvuosi onkin mennyt aina jonkin sairastaessa jotakin ja eilisen migreenin jälkeen mietin uskallanko vielä huokaista helpotuksesta? Se influenssa nimittäin puuttuu vielä tautilistalta. Todellisuudessa olen kyllä päättänyt, että nyt riittää tautikierre ja alkaa keväästä nauttiminen! Ajoitus on täydellinen sillä huomisen jälkeen pääsemme viettämään lomaviikkoa.
 Muutaman sairaspäivän lisäksi mies teki tammikuussa yli 250 tuntia töitä ja hommia olisi yhä tiedossa. Kunnon lomareissu tehdään siis myöhemmin keväällä ja nyt keskitymme enemmänkin lepoon ja viettämään koko perheen yhteistä aikaa. Millaisia suunnitelmia meillä lomaviikolla on?
 Talvilomalla ainakin yksin meistä:
♥ Järjestää juhlat kavereilleen loman alkamisen kunniaksi
♥ Menee elokuviin
♥ Käy mökillä päiväreissulla
♥ Aikoo pilkkiä
♥ Hiihtää paljon
♥ Käy kuutamokävelyllä hangella
♥ Osallistuu leirille ja nukkuu yöt teltassa
♥ Laskee mäkeä
♥ Käy metsässä tutkimassa eläinten jälkiä
♥ Lukee ainakin tuhat kirjaa
♥ Menee ravintolaan syömään
♥ Syö kakkua
♥ Leikkii koiraa
♥ Käy museossa
♥ Nukkuu pitkään
♥ Luistelee ja pelaa lätkää
♥ Nauttii nuotiomakkaraa
♥ Menee yökylään
♥ Tekee paljon lumihommii
♥ Nauttii potkukelkan kyydissä istumisesta
Näillä suunnitelmilla on hyvä suunnata kohti rentoa lomaa ja katsoa mitä päivät tuokaan tullessaan. Pääsetkö sinä nauttimaan talvilomasta? Millaisia puuhia lomasi pitää sisällään?