17. maaliskuuta 2020

Seikkailumielellä eteenpäin

 "Äiti, tuntuu hassulta miten joku niin hurjan pieni saa koko maailman sekaisin!" Niin, poikaani paremmin en kai osaisi itsekään tätä tilannetta kuvailla. Kaikkialla pursuilee nyt vain yksi asia ja yllättäen huomaa arjen kokeneen suuren mullistuksen. Ei ihmekään, jos lapset ovat nopeista käännöksistä olleet hieman ymmällään ja pettyneitä tai eskarilainen hakee vanhempien rauhoitteluista huolimatta turvaa öisin välistä.
 Kuten ehkä edellisestä postauksesta voi päätellä, perheessämme kuluu ruokaa sellaisia määriä, ettei tulisi mieleenkään lähteä viime päivinä paljon puhutulle hamstrauslinjalle. Viikonloppuna kävimme tekemässä normaalit viikon ostokset, jotka joidenkin silmissä ehkä hamstraukselta näyttivät. Olihan joukossa ihan todelliseen tarpeeseen sitä valkoista pehmeää aarretta, josta kaupoissa on jopa tapeltu. Jouduimme käymään lopulta kolmessa eri kaupassa löytääksemme kaiken tarpeellisen ja silti jätimme suosiolla joitain kuiva-aineita odottamaan seuraavaa kertaa.
 Niin kauan kuin meistä ei kukaan oireile, jatkamme tätä normaalia viikoittaista käytäntöämme. Jos tilanne muuttuu, niin siitäkin selvitään! Kaapeista löytyy aina sitä paljon puhuttua kotivaraa, joita luovuudella hyödynnettiin myös esim. täällä lasten ollessa muutama vuosi sitten vesirokossa . Nykyään myös haja-asutusalueelle saa tilattua ruokaa suoraan kotiovelle esim. Feelialta, eikä ole edes tuhottoman kallista! Enemmän olemme huolissamme niistä vähävaraisista lapsista, joille kouluruokailulla on ollut suuri merkitys ravitsemuksen kannalta. Toivottavasti liikkeellä oleva valtaisa hyväntekijöiden joukko muistaa auttaa myös heitä!
 Suurin muutos arkeen tapahtui tosiaan tänään kaikkien lasten jäädessä kotiopetukseen. Odotellessamme tietoa kotona opiskeltavista asioista päätimme jatkaa noin suunnilleen lukujärjestysten mukaan. Neiti päätti oma-aloitteisesti liikunnasta koirien kanssa ja pojat nauttivat kuviksesta maalaillen, jonka jälkeen pelasivat vielä ulkona jalkapalloa. Englantiin puolestaan oli hyvä keskittyä Aarren päiväunien aikaan, sillä toki pienin haluaa olla kaikessa mukana! Onni toivoi kotiopetukselta tavu- ja lukuharjoituksia, joiden lisäksi keksimme varmasti paljon muutakin kehittävää puuhaa ajan kuluksi.

 Harrastusten ja koulussa käynnin jäätyä hetkeksi on hyvä suunnata seikkailumielellä kohti kesää. Nykyinen järjestely antaa aikaa levätä ja toipua raskaasta talvesta. Parasta tässä kuitenkin on lisääntynyt perheen yhteinen aika! Vaikka kevään matkat jäivät suureksi harmiksemme tekemättä, on meillä pitkät päivät aikaa puuhailla yhdessä. Aurinkoiset päivät ovat täydellisiä metsäretkille, pyörälenkeille ja ulkoiluun. On aikaa nikkaroida, askarrella tai laittaa yhdessä hyvää ruokaa. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Juuri nyt on hyvä näin!

 Millaisella mielellä sinä olet juuri nyt?

13. maaliskuuta 2020

Paljonko ruokaa kuluu viikossa?

 Kuulutko niihin ihmisiin joita kiinnostaa toisten ruokaostokset? Blogeissa vilahtelee säännöllisin väliajoin postauksia perheiden ruokaostostoksista ja itsekin olen sellaisia tehnyt. Meillä on monen muun tavoin pyrkimys välttää kokonaan ruokahävikkiä. Niinpä mielenkiinnosta ja viikon ostoksia helpottamaan pidin tammikuussa viikon listaa miten paljon eri aineksia meillä oikeasti viikossa kului. Oletko valmis kurkkimaan listaamme?

3kg perunoita
2kg porkkanoita
6 sipulia
n. 200g kevätsipulia
muutama valkosipulinkynsi
puolikas lanttu
pari parsakaalia
kukkakaali
noin litra sieniä
reilu kilo salaattia
17 kurkkua
500g paprikaa
2,5kg tomaattia
2 rasiaa kirsikkatomaatteja
2 nippua tilliä
1 nippu persiljaa
9 suolakurkkua

1,5kg peruna-sipulisekoitusta
2pss pakastekasviksia
n. 500g lasagnelevyjä (osa gluteenittomia)
n. 600g riisiä
42 kananmunaa
6dl kermaa
250g ranskankermaa

500g katkarapuja
650g graavilohta
200g kylmäsavulohta
1,5 kg naudan jauhelihaa
n. 1,5 kg hirvenlihaa
3 prk janssonin fileitä
1kg kanaa
800g seitifileepaloja
3,5kg puurohiutaleita
1 purkki mysliä
1l sokeritonta jugurttia
1l kaurajugurttia
1,5kg rahkaa
n. 1kg 100% ruisleipää
1pkt gluteenitonta vuokaleipää
pari pellillistä sämpylöitä
2pkt leikkeleitä
n. kilo juustoja

4 avokadoa
3kg rypäleitä
ämpärillinen appelsiineja
500g kiiviä
1 ananas
2,5kg omenoita
1,5kg mandariineja
3 terttua banaaneja
n. 1,5kg pakastemarjoja
1 sitruuna

1 täytekakku
1 satsi gluteenittomia tuulihattuja
n. 500g karkkia
1 pss Namiset smoothie-makeisia

Juomat:
 15l maitoa
4l kauramaitoa
1l glögiä
2l mehukeittoa
1,5l limpparia
1 pillimehu
1 olut
1 siideri

1 ateria ravintolassa
 Huomioitavaa on, ettei useampana päivänä koko perhe ollut kotona syömässä, mutta välipalapöydistä saattoi löytää lasten kavereitakin. Meillä ei myöskään kaupasta lähdetä hakemaan yhtä tai kahta loppunutta asiaa eli joissakin todellinen menekki olisi varmasti paljon suurempaa. Esim. kurkku meillä loppuu aina kesken, sillä lapset tykkäävät sitä napostella kokonaisen kerrallaan ihan sellaisenaan. Jotain saattoi myös unohtua listaan merkitä ylös ja jauhoja yms. en nyt alkanut laskemaan. Pääpiirteittäin meillä kuluu esim. 1 pkt gluteenittomia jauhoja viikossa.

 Ostoksissa pyrimme suosimaan kotimaista ja joitain tuotteita haemme myös suoraan tuottajilta. Kuten listasta voi päätellä, saa meillä kauppaan menemään ihan sievoisen summan rahaa. Toisaalta tarvittaessa myös ruokakustannuksista olisi helppo vielä nipistääkin jättämällä kalliit herkut pois ja hyödyntämällä vielä entistä enemmän pakastimen anteja.

Millaiselta sun listasi näyttäisi?

2. maaliskuuta 2020

Koulutulokas

 Tämä postaus on odottanut luonnoksissa monen muun tavoin jo pari kuukautta.  Kävi nimittäin niin, että eräällä perheretkellä ulkopuolisia ihmisiä seuratessani ärsyynnyin niin, että päätin hylätä kuukaudeksi somen ja netin. Tai eihän nykypäivänä täysin ilman selviä, mutta pyrin hoitamaan vain pakolliset laskunmaksut, Wilmat jne. Kuin huomaamatta menikin yli kuukausi, eikä tehnyt edes tiukkaa!
Nykyään tietotekniikan kehityksen vuoksi niin monet asiat käyvät kuin lähes huomaamatta. Eräänä joulukuisena päivänä oli Wilmaan ilmestynyt osio koulutulokas. Tuon huomatessani jähmetyin hetkeksi tunteikkaana. Isompien lasten kohdalla lähikoulukirjeitä oli aina pienoisen jännityksen keskellä odotettu postitse alkuvuodesta. Nyt pian tuon osion ilmestymisen jälkeen saimme jo ennen joulua tietää Onnin tulevan lähikoulun. Tai oikeastaan, vaikka asummekin lähes kahden koulun rajalla, tiesin tulevan päätöksen jo etukäteen.  Ei konkreettista kirjettä kädessä, mutta kuitenkin mustaa valkoisella kertomassa kuinka omasta pikkuisesta on tulossa hiljalleen ihan oikea koululainen. Niisk!

 Vaikka tällä kertaa tieto lähikoulusta ja ilmoittautuminen kouluun tapahtui tietokoneen välityksellä, on ne samanlaiset tunteet kuin isompienkin kohdalla silti läsnä. Hetkittäin tekisi mieli painaa paniikkinappulaa, jolla saisi tämän ajan hetkeksi vielä pysähtymään. Meidän hymy huulilla syntynyt pieni vauvamme on jo koulutulokas! Niin mahtavan hieno asia, mutta samalla niin haikeaa.

 Suureksi iloksemme Onnin lähikoulu on se sama tuttu ja turvallinen pieni kyläkoulu, jossa isommat lapsetkin ovat olleet. Näin aamun bussimatkat taittuvat yhdessä isoveljen kanssa, mikä luo Onnille hänen vielä tarvitsemaansa suurta turvaa. Tuttu pihapiiri, tutut kaverit ja suuria kouluja vähäisempi oppilasmäärä lisää meidän vanhempien luottoa oppimisen sujumisesta syksylläkin. Onhan valtaosa vanhemmista koululaisistakin jo tuttuja!
 Hyppäys eskarista koululaiseksi ei nykyään ole suuren suuri ja Onnillakin käytössä oleva joustava alkuopetus kaventaa sitä entisestään. Silti onhan se ihka ensimmäinen luokka lapselle ja vanhemmille suuri asia. Kun Onni astuu koulun ovesta syksyllä ensimmäistä kertaa sisään, tulee koulumaailma hänen elämäänsä vähintäänkin armeijaikään asti. Tuntuu hurjan pitkältä ajalta, mutta loppupeleissä hujahtaa ohitse yllättävän nopeasti.

 Luottamuksesta huolimatta ei voi taas kerran kuin ihmetellä miten kummassa olemme taas näin pian tässä vaiheessa? Aarre tuntuu vielä niin pieneltä, mutta todellisuudessa vuodet vierivät hänenkin kohdallaan ihan yhtä nopeasti. Ehkä täytyy syksyn jälkeen alkaa siis henkisesti valmistautumaan jo seuraavaan koulukutsuun :D

4. tammikuuta 2020

Mitä vuosi tuokaan tullessaan?

  Otimme uuden vuoden vastaan perheen kesken herkutellen ja rentoutuen. Pojista yksi toisensa jälkeen nukahtivat sohvalle; Aarre ennen puolta yötä ja isommat pojat hieman vuoden vaihtumisen jälkeen. Talon hiljennyttyä yritimme miettiä toiveita alkaneelle vuodelle. Kuinkas sitten kävikään?
 Edessämme oli 366 uutta päivää, joten suunnitelmille ja haaveille olisi tilaa sekä aikaa löytynyt. Unelmia toki meillä kaikilla on. mutta meidän 2020-listamme pysyi melkoisen tyhjänä. Päällimmäisenä toiveena on edellisvuotta kaikin puolin parempi vuosi. Ihan ok-perusvuoden jälkeen kai siinäkin on jo tavoitetta? Toki keskustelussamme esiintyi myös ne ihan perinteiset toiveet terveydestä yms.

Toiveissa on lisäksi ehdottomasti entistä enemmän yhteistä aikaa. Pyrkimys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja stressittömämpään elämään jatkuu entiseen malliin. Lisäksi vuoden toivelistaan tuli enemmän aikaa mökillä. Haaveilemme myös koko perheen löhölomasta keväällä, mutta aika näyttää salliiko miehen työtilanne. Siinä se lista olikin kaikessa lyhykäisyydessään.
  Tänä vuonna taidamme suunnitelmien sijaan elää enemmän hetkissä. Voisimme perinteiseen tapaan suunnitella pitkän listan asioita ja lopulta stressaantua tai pettyä, ettei kaikkea millään ehdi ja jaksa toteuttaa. Toki meillä on mielessä monta haavetta; asioita mitä pitäisi saada aikaan tai paikkoja joissa ehdottomasti käydä. Ehkä on parempi kuitenkin toteuttaa niitä hiljalleen, kun aika ja mielenkiinto sen sallivat.

 Tästä vuodesta voin ennakolta varmuudella kertoa vain muutamia asioita.
♥ Nautimme varmasti luonnosta ja liikkumisesta yhdessä. 
♥ Jatkamme erilaisiin museoihin ja muihin kiinnostaviin kohteisiin tutustumista
♥ Mökin pihapiiri kohenee taas lisää
♥ Onni tulee aloittamaan koulutaipaleensa
♥ Aarresta tulee kerholainen
  Tältä pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan onnellista vuotta 2020 ja uutta vuosikymmentä. Suuria tunteita ja iloa ei tästäkään vuodesta taatusti puutu. Myös erilaiset haasteet kuuluvat elämään. Hyvällä tuurilla yksi tai useampi unelmakin muuttuu todeksi, joten odottavaisin mielin jään katsomaan millainen vuosi tästä tuleekaan.

 Millaisia suunnitelmia ja haaveita sinulla on vuodelle 2020?

31. joulukuuta 2019

Vuosi 2019 nippuun

 Vuoden viimeistä taas viedään ja samalla pääsemme pian uudelle vuosikymmenelle. Kymmeneen vuoteen onkin mahtunut hurjasti ihania asioita, joista päällimmäisenä tietysti meidän poikien syntymät. Toisaalta osa noista vuosista ovat olleet omalla laillaan kovin raskaita ja usvaisia.  Onpahan ainakin nähty niin päivän ihanuudet, aamun ensisäteet kuin yön kauneudetkin. On opittu nauttimaan entistä paremmin arjen pienistä iloista ja olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on.


 Vuosi sitten suunnittelimme vuoden 2019 olevan stressittömämpi hyvän olon vuosi ja paljon positiivisia muutoksia sillä saralla saimmekin aikaan. Koin vihdoin taas löytäneeni energisen minäni ja voin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin paremmin kuin vuosikausiin. Blogin kannalta toki muutos oli hieman surkeampi, sillä en enää istu bloggaamassa yömyöhään, eikä aikaa päivisin välttämättä löydy.

 Pian päättyvä vuosi oli omalla laillaan raskas, mutta hyvin perhekeskeinen. Vuosi oli täynnä elämää sen kaikkine tunnetiloineen. Olemme vuoden aikana saaneet ihastella Onnin sosiaalista kehittymistä ja Aarren kasvua touhukkaaksi pikkumieheksi sekä nähneet lapsen innosta tuikkivat silmät, kun oma lempiurheilulaji on löytynyt. Kaikkiaan tämä vuosi on ollut ihan hyvä perusvuosi muiden joukossa. Ei mikään huippu ihana, mutta monta hymyn suupielille tuovaa muistoa se kätkee sisäänsä.





 Vuoden aikana kävimme paljon museoissa ja rakensimme nuotiopaikan sekä laavun mökille. Juhlimme miehen kanssa 10. aviovuotta, mutta valitettavasti häämatka odottaa yhä edelleen tekemistään. Olemme hitsaantuneet avioparina sekä perheenä entistä enemmän yhteen ja odotamme mielenkiinnolla uuden vuoden tuomia seikkailuja. Vuosi 2020 täältä tullaan!


 Lopuksi haluan kiittää sinua tästä vuodesta ja toivottaa onnen hetkiä uudelle vuosikymmenelle♥

30. joulukuuta 2019

Meidän joulukuu

 Enpä olisi kuukausi sitten uskonut kuinka rentoon joulukuuhun pystymmekään. Osasyyllinen tähän taitaa kyllä olla sairasteluputki, joka yllätti taudilla jos neljännelläkin perheemme jäseniä.  Lisäksi joulukuun juhlat ja kiireet sekä tonttupajan ahkerointi takasivat taas yhden blogiloman. Ennen päivittelin blogia usein lasten mentyä nukkumaan tai alkuyöstä, mutta nyt nautin ennemmin kaikesta vähäisestä kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa ja pidän univelat kurissa. Kysyjille ja ihmettelijöille siis tiedoksi, täällä ollaan yhä! Muutama lisätunti vuorokauteen olisi vain blogin kannalta tarvittavaa.
 Joulukuu meni meidän perheessä siis pitkälti aina jonkun potiessa. Sairastelujen lisäksi ehdimme kuitenkin nauttimaan joulun ajasta tuttuun tapaan. Leivoimme valtavat kasat pipareita, askartelimme hauskoja juttuja, teimme jouluisia askareita ja yllätyksiä läheisille. Onnin hittimateriaali oli tänä vuonna puu ja hän nikkaroikin hauskat jouluiset kortit. Tellu maalasi tauluja ja Aarre taas tykästyi tonttu-teemaan eikä muut askarteluideat tahtoneet kelvata.
 Kerrottavaa tästä kuusta riittäisi varmasti maratonipostauksen verran. Siispä on ehkä parempi listata kohokohdat:

♥ Aarre kulki kirjaimellisesti koko kuun tonttulakki päässään. Hän oikeasti nukkuikin lakin kanssa!
♥ Odotimme kovasti lunta ja odottelemme yhä. Alkukuusta maa oli hieman valkoinen, mutta muutamaan lumiukkoon on lumileikit jääneet.
♥ Tutkimme perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivänä aarrelaatikkoani, josta löytyy sodanaikaisia kuvia ja isompia lapsia kiinnostavia kirjeitä.
♥ Vietimme miehen kanssa päivän ihan kaksin, vaikka miehen päivystys vähän toikin päivän kulkuun jännitystä.
♥ Testasimme onko nousevan kuun aikaan kaadettu kuusi oikeasti parempi. Vielä ei ole juurikaan karissut!
♥ Luimme 27 erilaista jouluista kirjaa, osan vieläpä useampaan kertaan.
♥ Nautimme lämpimästä glögistä niin sisällä kuin ulkonakin
♥ Osa meistä kävi elokuvissa.
♥ Toteutimme isojen poikien pitkäaikaisen haaveen ja kävimme ihastelemassa Cola-rekkaa. Ei tosin jonotettu tuntia porttien sisäpuolelle.
♥ Otimme osaa koululaisen harrastusjoukkueen perhepäivään ja urheilemisesta tykkäävä Onni sai siitäkin kipinän. 30km:n harrastusmatka tullee siis ensi vuonna entistä tutummaksi.
♥ Osallistuimme jouluisiin tapahtumiin ja kävimme moikkaamassa useampaan kertaan itse joulupukkia. Aarrella oli kova hätä, muistaahan vanha pukki varmasti hänen tärkeimmän toiveensa.
♥ Onni haaveili tontun ammatista ja aattona joulupukki toivotti tervetulleeksi tonttukouluun! Enää jännittää, koskahan tuo koulu alkaa?!

 Jouluaaton me vietimme kotona. Lapset koristelivat aamulla kuusen ja etenkin alaoksilta voikin löytää 3-4 pallon sarjoja Aarren vähän innostuessa. Mies joutui kiireessä lähteä etsimään vielä kaupoista varalamppuja kuusen valoihin. Eihän niitä löytynyt, joten led-valosarja toimi kyllä kauniisti sekin. Lounaaksi söimme riisipuuroa ja vanhempien tehdessä viimeisiä jouluruokia, pojat leikkivät ja pelailivat jännityksissään. Päivän vähän hämärtyessä Onni vei koristelemansa kynttilän kumminsa haudalle ja itse koitin rauhoittaa hieman ylikierroksilla käyvää Aarrea. Pian jouluaterian jälkeen onneksi kuitenkin se odotettu vieras tuli ja voi kääk mikä määrä lahjoja hänellä olikaan mukanaan. Aarre sai kun saikin toivomansa paloauton ja Onni traktoriinsa peräkärryn, mutta muutoin lahjavuoresta paljastui pitkälti harrastusvälineitä, kirjoja ja vaatteita.
 Joulupäivä ja tapaninpäivä olivatkin omistettu yhdessäololle niin oman perheen kuin läheistenkin kesken. Nautimme jouluisista herkuista, pelailimme ja luimme. Nauroimme paljon ja tietysti leikimme. Kävimme perinteisellä joulupäivällisellä mummolassa ja nautimme ystävien seurasta. Lasten mentyä nukkumaan nautimme miehen kanssa kaksin harvinaisesta tilanteesta, sillä miehellä oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koko joulu vapaa! Sen parempaa joululahjaa emme voineetkaan saada.

Nyt joulun jälkeen olemme jatkaneet lomailua oikeastaan samaan malliin. Koululaiset ovat käyneet yökyläilemässä, mutta muuten olemme ottaneet vain rennosti ja nauttineet kiireettömyydestä. Jokainen lapsi vuorollaan on saanut arkea enemmän kahdenkeskistä aikaa ja muutoin olemme touhuilleet yhdessä kasassa leikkien, pelien, askarteluiden ja liikunnan merkeissä. Tällä samalla rennolla fiiliksellä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle.

 Mitä sinun loppuvuoteesi kuuluu?





4. joulukuuta 2019

Kaipaako joulukoti kaupan koristeita?

 Loppusyksystä kaupan hyllyt täyttyvät toinen toistaan upeammista joulukoristeista. Nuo koristerivit houkuttelevat ostajia luokseen ja usein me joulupiiskurin kanssa riennämme oitis uutuuksia ihastelemaan. Ihailevilta huokauksilta ja 'ostetaanko'-hihkaisuilta ei voi välttyä. Koristeet jätetään kuitenkin vielä loka-marraskuun vaihteessa hyllyyn ja sama ihasteluryntäys toistuu hieman lievempänä kerta toisensa jälkeen.
 Voin myöntää, että meillä kaapit pursuilevat joulukoristeista! Laatikoiden kätköistä löytyy toinen toistaan suloisempia koristeita, joista ei missään nimessä raaski luopua. Lapsetkin rakastavat niitä. Harva noista koristeista kuitenkaan on sieltä kauppojen ihanuuksien joukosta. Laatikoistamme löytyvät joulukoristeet kertovat omalta osaltaan tarinaa lapsiemme jouluista. Nuo koristeet ovat lapsiemme pieniä aarteita, sillä he ovat ne itse tehneet.

 Jo vuosikausia olemme viettäneet joulun alla päivittäisiä askarteluhetkiä. Se vähentää lasten jännitystä, mutta on myös mukavaa yhteistä puuhaa. Laatikoissamme on askarteluja, joita olen tehnyt vuoroon jokaisen lapsen kanssa. Jokainen noista askarteluista on samasta muotista, mutta joista erottuvat vuodet ja jokainen on kuitenkin selvästi tekijänsä näköinen. Sitten on myös iso joukko eri vuosien hittejä, mutta iloa jokaisessa koristeessa on tunteiden lisäksi rutkasti mukana. Onnekseni lapset ovat antaneet paljon säilöttyjä enemmän tuotoksiaan myös muille eikä jokainen suloinen askartelu ole kestänyt leikkimistä tai vuosia.
 Löytyy meidän kaapeista paljon myös niitä kaupan joulukoristeita. Myönnän ostaneeni muutaman tänäkin vuonna. Silti meidän perheen joulun koristelusta vastaa suurimmaksi osaksi lapset, jotka suuren ylpeyden vallassa laittavat ihan itse tekemänsä koristeet esille. Aarrekin silmät loistaen ja riemuissaan hyppien esittelee kaikille vieraille hänen ihan omia juttujaan.  Eikä sitä vanhempanakaan koe mistään ostetusta koristeesta yhtä mahtavaa tunnetta.

Miksi siis viettää kulutusjuhlaa, kun ne lasten mielestä parhaat jutut syntyvät kuitenkin paperirullasta ja paperista tai muista yksinkertaisista materiaaleista? Pitäisikö meidän aikuisten lasten tavoin arvostaa joulun koristelussa enemmän pieniä asioita ja nauttia itse tekemisen riemusta ainaisen ostamisen sijaan? Joulussa perimmäisenä, kun kuitenkin on kyse aivan muusta kuin kodin juhla-asusta.