Aika kiittää ja kättä puristaa

 Taas sai huomata kuinka nopeasti vuodet vierivätkään. Onnilla nimittäin alkoi kesäloma ja samalla kerhotaival tuli päätökseen. Vastahan se alkoi! Muistan niin selvästi vielä kuinka innoissaan Onni odotti kerhoon pääsemistä vanhempien jännittäessä aran pojan pärjäämistä ja kuinka poika hymy huulilla tuli aina haettaessa ovesta ulos.

 Ujon lapsen kanssa kerhotaival olisi voinut päättyä jo ennen kuin se olisi ehtinyt kunnolla alkaakaan. Etenkin ensimmäinen vuosi ei varmasti ollut ohjaajienkaan kannalta helppo, mutta he antoivat ihanasti Onnille tarvitsemaansa tilaa ja kannustusta. Poika sai istua hiljaa paikallaan, vaikka koko kerhon tai tarkkailla tilannetta pöydän alta. Hän sai aamunavauksissa nopeasti hiljaa kuiskata vastauksensa ja osallistua oman rohkeutensa mukaan. Onni sai olla oma itsensä, vaikka se välillä vaatikin erikoissääntöjä.

 Kerho ja sen sosiaalisuus söivät selvästi Onnin voimia ja toisinaan pojan maha oli kipeänä jännityksestä. Usein tuo voimille käyminen näkyi ihan selvästi päiväunina, vaikka Onni oli ne lopettanut muuten jo parivuotiaana. Hiljalleen rohkeus kuitenkin lisääntyi ja lopulta Onnista kuoriutui erittäin reipas ja oma-toiminen kehuja keräävä kerholainen.

 On ollut upea seurata kuinka Onni on kolmen vuoden aikana hitaasti kehittynyt. Viimeiseen kerhovuoteen mahtui paljon isojakin muutoksia, mutta kerhossa käyntiin ne eivät enää vaikuttaneet. Onni teki reippaasti sen mitä piti ja muutoin nautti kavereidensa seurasta. Enää kerhon alusta muistutti vain oman tilan tarve silloin kun paikalla oli paljon vieraita ihmisiä. Viimeinen suuri muutos, kerhon loppuminen, olikin kovempi paikka varmasti meille vanhemmille, jotka tahtoisimme näköjään pitää vielä lastamme pienempänä kuin todellisuudessa onkaan.

 Onni itse on hyvillä mielin siirtynyt kesälomalle odottamaan eskarin alkua. Syksyistä muutosta helpottaa eskarin ja kerhon tekemä yhteistyö. Hän pääsee siis yhä tuttuun pihapiiriin leikkimään ja tapaamaan tuttuja ohjaajia. Eskariope taas on jo hieman tuttu ja paras kaveri tulee olemaan seurana. Voimme siis hyvillä mielin kiittää ihanista kerhomuistoista ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Eskari täältä tullaan!

 Joko siellä ollaan kesälomalla?

Suojaa auringolta

 Aurinko ja lämpö ovat vihdoin täällä! Kesällä ei viihdytä sisällä, sillä kauniista luonnosta, lämmöstä ja kesän iloista täytyy nauttia kuin viimeistä päivää. Se syksy saapuu aivan liian nopeasti kuitenkin. Vaikka ulkona onkin nautinnollista olla, on itse aurinko petollinen jopa pilvisellä säällä. Viimeistään nyt on siis aika miettiä kuinka suojautua auringolta!

  En itse ole mikään auringonpalvoja, joten pyrin lapsia houkuttelemaan varjoon. Kaikkialla ja läheskään aina tämä ei kuitenkaan onnistu. Lapset uivat ja juoksevat eikä se varjo seuraa heidän mukanaan. Taapero on myös helppo pitää kuumimpaan aikaan poissa auringosta päiväunien vuoksi, mutta isompia ei pidättele mikään. Sisälle heitä ei saa edes syömään ja muutenkin makoilu on etenkin Onnista niin kovin tylsää. Hommia sitä tehdä pitää! Olenkin huomannut, että oman esimerkin avulla auringolta suojautumisesta tulee helposti myös lapsille tapa.

 Mutta miksi ihmeessä on niin tärkeää suojautua auringolta? Eihän sitä omassa lapsuudessakaan juuri suojauduttu! Muutaman kerran paloin lapsena ja nuo alueet ottaisivat herkästi ilman suojaa itseensä nykyäänkin. Iho nimittäin muistaa palamisen ja toistuva palaminen lapsuudessa aiheuttaa soluvaurioita. Nämä vauriot lisäävät ihosyövän riskiä aikuisena. Ellei jo tämä ole tarpeeksi suuri houkutin suojautumaan auringolta, kannattaa muistaa lapsen ihon olevan ohuempi ja ihon suojamekanismien olevan vielä kehittymättömät.

 Auringolta on helppo suojautua luonnonkuituisilla tai uv-suojatuilla vaatteilla ja lierihatulla, mutta aurinkorasvaakin tarvitaan. Itse käytän ehdottomasti vain luonnollisia mineraalifilttereitä sisältäviä suojavoiteita. On nimittäin tutkittu, että osa aurinkovoiteiden kemikaaleista imeytyy verenkiertoon jo 24h käytön jälkeen ja oktokryleeniä erittyy jopa äidinmaitoon. Vaikka nämä ovat oikeasti todella pieniä määriä, joilla ei välttämättä ole terveydelle mitään vaikutusta, en halua niitä lasteni elimistöön. Fysikaalisten filttereiden eli mineraaliaurinkosuojien sisältämät aineet taas heijastavat UV-säteet pois ihon pinnasta eivätkä imeydy ihoon. Tämän vuoksi kiinnitän paljon huomiota käytössämme olevaan aurinkorasvaan. Kannattaa kuitenkin muistaa ihon palamisen olevan huomattavasti suurempi riski kuin se millaista suojavoidetta käytät!

 Ihon lisäksi myös silmät vaativat suojaa. Tämä koskee etenkin lasten silmiä, jotka eivät ole vielä täysin kehittyneet. Lasten silmien mykiö on nimittäin kirkas, jonka vuoksi UV-säteilyä pääsee suoraan silmänpohjaan. Sen vuoksi kannattaakin ottaa aurinkolasit jo vauvana käyttöön ja olla sitkeä lasien kanssa, vaikka lapsi tuntuisikin inhoavan niitä. Silmien suojaamisessa on hyvänä lisänä myös lipallinen hattu, mutta valon heijastumiselta se ei suojaa. Heijastuminen korostuu etenkin veden äärellä ja talven hangilla.

 Loppuun täytyy tunnustaa, että ei meilläkään aina olla valmiina kesän ensimmäisiin aurinkoisiin päiviin. Pienimmältä nimittäin puuttuu lierihattu sekä uv-vaatetus. Useasti olen niitä miettinyt, mutta kun ei ole käyttöä ollut niin jäänyt tilaamatta. Ennakointi ei siis edelleenkään ole parhain ominaisuuteni :D

 Kuinka sinä suojaat lapsesi auringolta?

Äiti tää päivä on sun

 Se tulee joka vuosi automaattisesti toukokuun toinen sunnuntai halusi tai ei. Virallinen äitienpäivä siis. Nyt alkuviikosta silmäillessäni somea kiinnitin kuitenkin huomiota kuinka paljon tunteita tuo yksi päivä herättääkään. Yliväsynyttä pikkumiestä nukuttaessani jäin pohtimaan asiaa.

  Suurimmalle osalle äitienpäivä on varmasti ihana juttu, jossa tärkeintä on olla niiden lasten kanssa, joiden ansiosta äidiksi kutsutaan ja käydä myös tapaamassa omaa äitiä. Ihastellaan lasten tekemiä kortteja ja nautitaan yhteisestä päivästä. Osa taas lataa päänsä sisällä kovat odotukset  puolison niskaan ja pettyy kun puoliso ei osannutkaan lukea ajatuksia. Odotetaan aamiaista sänkyyn tai täysin vapaata juhlapäivää, jolloin kaikki hommat hoitaa muut. Petytään, jos sade muuttaa suunnitelmia piknikille lähdöstä. Sitten on heitä, joille äitienpäivä on helvetistä; lapsettomia, lapsensa menettäneitä tai äidittömiä.

 Jokaisella meistä on varmasti jonkinlainen lapsuudesta opittu malli, jonka avulla suhtaudumme äitienpäivään. Itse vihasin äitienpäivää pitkään kiittämättömän äitini vuoksi ja vasta omien lasten into sai minut muistamaan kuinka tärkeä päivä on lapselle. Osa meistä onkin oppinut, että äitienpäivänä juuri lapset muistavat äitiä itse tehdyin kortein tai valituin lahjoin eikä niistä huolehtiminen kuulu puolisolle. Osalle taas on aivan selvää äitienpäivän olevan koko perheen juhla, jonka järjestelyihin isäkin osallistuu. Kun kaksi eri perinnettä kohtaa, voi puhumatta toinen joutua pettymään! Myös pienen lapsen yksinhuoltaja voi tuntea olonsa surulliseksi, sillä kuka häntä muistaa lapsen ollessa vielä liian pieni?

 Vaikka äitienpäivä mielletään yleisesti iloiseksi perhejuhlaksi, saa silloin olla myös surullinen ja pettynyt. Vääränlaisista muistamisista tai äitienpäivän ohjelmasta kodin ulkopuolella valittamisen sijaan kannattaisi kuitenkin keskustella oman perheen kesken muistaen, että ne ovat loppupeleissä  varsin pieniä asioita. Pahemmalle tuntuu heistä, jotka ovat juuri äitinsä tai lapsensa menettäneet tai heistä, jotka joutuvat noita valituksia ja muiden hehkutuksia kuuntelemaan ilman, että kukaan edes sanoisi hyvää äitienpäivää.

 Loppupeleissähän virallinen äitienpäivä on vain yksi päivä vuodessa ja on hyvä, että äitien merkitys muistetaan edes silloin. Meille äideille se äitienpäivä on kuitenkin joka päivä. Äitiyteen ei yleensä kuulu prinsessan kohtelua hattarassa vaan äitiys on yksi elämän suurimpia haasteita sisältäen paljon työtä, huolenpitoa ja monia tunteita ilosta huoleen ja suruun. Äitinä olo ei ole helppoa ja jokainen hemmotteluhetki on ansaittu. Suurin lahja on kuitenkin saatu jo sillä hetkellä, kun on äidiksi tullut. On etuoikeutettua saada oma lapsi syliin ja kasvattaa toinen toisiaan maailman ihmeitä katsellen.

 Itse sain kyllä herätä lasten suputteluun ja avata silmät pikkuisen paiskattua lahjansa täysillä kasvojeni päälle. Myös ruokapalvelu nenän eteen useine miehen tekemine herkkuineen kuului koko äitienpäivään. Olin kiitollinen saamastani huomiosta ja katselin onnellisena lasten intoa nauttien joka hetkestä. Tuo päivä olisi lahjoja ja runsaita tarjoilupöytiä lukuun ottamatta voinut kuitenkin olla kuin mikä muukin viikonloppuaamu, sillä pojat yllättävät usein aamupalalla, itsepoimimilla kukilla tai piirustuksilla haleja unohtamatta. Lapsen aidot hellyydenosoitukset ovatkin paras lahja mitä äiti voi saada.

Viime aikoina

  Toukokuu on lupaus lähestyvästä lomasta, mutta samalla tuntuu aina olevan kiirettä täynnä. Jokainen viikonloppu on myyty jo ajat sitten ja arkisinkin kalenterit pursuavat merkintöjä. Mieli leijailee jo kesän mökkiprojekteissa, mutta aika puuttuu. On siis tyytyminen kodin ja pihan kunnostamiseen, mikäli aikaa jää.

 Tämä kevät on meillä täynnä suuria tunteita. Paljon on iloa, mutta myös haikeutta ja hyvästejä. Muutaman viikon päästä Onnin kerhotaival on taputeltu ja kesän jälkeen kavereiden kanssa odottaa uudet seikkailut eskarissa. Neiti taas saa kunnialla päätökseen ala-asteen ja joutuu luopumaan suuremmasta osasta luokkatovereitaan, joista osan kanssa on touhunnut vauvasta asti. Suuria asioita lapsen elämässä, jotka saattavat vanhempiakin vähän herkistää.

 Mitä muuta meille kuuluu? Voisin lyhyesti vastata vain tuttuun tyyliin 'Kiitos hyvää' tai kirjoittaa niin pitkästi, ettei kukaan jaksaisi lukea. Siispä päätin listata 15 asiaa, joissa ainakin yksi meistä on osallisena.

Tänä keväänä:
♥ Olemme suunnitelleet kesäkuun juhlia
♥ Useampi meistä on kärsinyt sitkeästä flunssasta tai allergiaoireista.
♥ Olemme tilanneet uuden mökkiprojektin ja löytäneet muutoksen alla olevalle pihallemme lapsille jotain mahtavan hauskaa
♥ Pojat nikkaroivat linnunpönttöjä ja olemmekin saaneet niihin uusia naapureita
♥ Osa meistä on innostunut juoksemisesta ja osallistunut myös kilpailuun

♥ Avasimme grillikauden ja tänä kautena siellä tulee kypsymään ainakin flank steak, äyriäiset ja kenties pullakin.
♥ Muutamat meistä osallistui harrastuksensa SM-kisoihin. Ehkä joskus vielä tuliaisina on myös mitali.
♥ Olemme ihailleet valoisia iltoja ja kauniita auringonlaskuja. Kuinka upea vaihtuva taulu meiltä ikkunoista avautuukaan!
♥ Kansallispeli on saanut koukutettua muutaman innokkaan harrastajan, ainakin kesän ajaksi.
♥ Yhden tavoite täyttyi ja on aika suunnata katseet kohti uusia unelmia.

♥ Olemme kulkeneet keväisessä luonnossa, seuranneet hirviä, kauriita ja metsoja sekä ihmetelleet ja seuranneet sammakoiden kehittymistä. Kutuvaihe tuntuu kestävän ikuisuuden!
♥ Talohaaveet ovat tilanteiden ratkettua heränneet, mutta olemmeko valmiita luopumaan tästä paikasta. Tällä hetkellä houkuttelisi ehkä enemmän vain nykyisen laajennus ja olohuoneeseen ovi ulkoterassille.
♥ Olemme nauttineet muutamasta hauskasta lastentapahtumasta
♥ Hiekkalaatikollamme on ollut suuri työmaa, jossa pari innokasta poikaa siirtää hiekkaa aina kun mahdollista
♥ Nautimme jo auringosta, mansikoista, jätskistä, kukkasista ja muista kesäisistä asioista aurinkorasvaa unohtamatta. Kunpa lämpö pian tulisi takaisin!

 Mitä sinulle kuuluu?