Meillä kiireiset harrastuspäivät on korvattu kiinnostuksen tukemisella

 Mainitsin joku aika sitten ettemme ole tarkoituksella täyttäneet kaikkia arki-iltoja harrastuksilla. Näin pyrimme välttämään kiirettä ja takaamaan perheelle yhteisiä hetkiä. Tämä järjestely ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö vanhempina olisi valmiita tekemään kaikkemme tukeaksemme lapsiemme mielenkiinnon kohteita ja kehittymään niissä. Mikäli jokin tuntuu lapsesta omalta jutulta, hän toki saa myös alkaa harrastamaan sitä. Ennen vapaa-aikamme myymistä odotamme aloitteen kuitenkin tulevan lapsen suusta.

 Kuinka sitten käytännössä tuemme lapsiemme kiinnostusta, ellemme ole heti heitä kuskaamassa eri harrastuksiin? Pääajatuksena on kuunnella herkällä korvalla lasta ja hänen luontaisia kiinnostuksen kohteitaan. Sen sijaan, että etenkään melko nuoren lapsen kanssa sännättäisiin heti säännöllisiin harrastuksiin, tarjoamme lapsille mahdollisuuksia kokeilla eri juttuja yhdessä perheen kanssa. Mikäli aito kiinnostus herää, pyrimme mahdollisuuksiemme mukaan laajentamaan lapsen kokemusta. Ehkä muutama esimerkki olisi paikallaan?

  Onni nauttii kovasti urheilemisesta, mutta ei edelleenkään juurikaan innostu isoista ryhmistä. Siispä harrastetaan yhdessä koko perheen voimin. Poika myös rakastaa hiihtämistä, joten pyysimme korvausta vastaan erästä reipasta kylän nuorta miestä ajamaan lapsille oman ladun. Nyt Onni viilettää ladulla aamusta iltaan jo huimaa vauhtia ja uskoo pian menevänsä kovempaa kuin Iivo Niskanen. Poika käy myös hiihtokoulua, mutta oman ladun ansiosta pojalla on runsaslumisena talvena mahdollisuus joka päivä tehdä siitä mistä niin kovasti nauttii.

  Molemmat pojat taas tykkäävät hurjasti lätkästä. Onni ei kuitenkaan ole vielä valmis tiiviiseen joukkueurheiluun ja tokaluokkalaisen ykkösharrastus osuu samalle päivälle kuin kavereiden lätkätreenit. Lapsen harrastuksesta toiseen juoksemisella väsyttämisen sijaan poika itse teki valintansa ja  käymme lätkämatseissa ja luistelemassa aina kun mahdollista. Lisäksi pihalla voi mielin määrin pelata ja laukoa omaan maaliin ja liikunnallinen pikkuinenkin voi olla touhussa mukana. Toivottavasti olemme ensi talvena ajoissa liikenteessä ja saamme pihalle pienen jäänkin! Nämä eivät toki korvaa sitä oppia minkä lätkätreeneissä saisi, mutta ovat lompakkoystävällisempiä ja tukevat kuitenkin vähän lapsen kiinnostusta.

Kirja saatu 

 Neiti puolestaan on aina rakastanut käsillä tekemistä. Olen pyrkinyt pitämään kaapeissa erilaisia askartelumateriaaleja, lankoja, kankaita jne. joista olemme vuosien aikana eri tekniikoin kokeilleet monen moista. Lapset saavat toteuttaa luovuuttaan, kunhan tuhoa ei synny ja jäljet korjataan. Myös piirtäminen on aina ollut neidille kovin tärkeää, mutta sitä taitoa en itse taas niin hallitse. Olenkin tyytynyt hankkimaan kunnon värit ja paperit sekä ennen kaikkea oppaita piirtämisen harjoitteluun. Kuvassa oleva Otavalta arvostelukappaleena saatu kirja onkin ollut tytön mieleen, sillä se toimii samalla luonnoslehtiönä. Näin pintojen luomista, perspektiiviä jne. on helppo harjoitella heti ennen varsinaisiin töihin oppia soveltamista.

 Tiedän, ettei tämä tyylimme korvaa oikeaa harrastusta. Lapsi tarvitsee ihan oikeitakin harrastuksia sekä kavereiden kanssa koettuja hetkiä ja myös meidän lapsilla niitä on. Niiden lisäksi tai niiden vastapainona vanhemmat voivat kuitenkin tukea lapsen kiinnostuksia niin monin eri tavoin. Toisille sopii jokailtainen harrastusrumba, kun taas me kaipaamme enemmän kiireettömyyttä. Voihan olla, että pian meidänkin illat vielä täyttyvät, mutta siihen asti nautin näistä yhteisistä hetkistä.

Loma on jo ovella!

 Helmikuu lähenee jo loppuaan, vaikka tuntuu kuin vuosi olisi vasta vaihtunut. Koko alkuvuosi onkin mennyt aina jonkin sairastaessa jotakin ja eilisen migreenin jälkeen mietin uskallanko vielä huokaista helpotuksesta? Se influenssa nimittäin puuttuu vielä tautilistalta. Todellisuudessa olen kyllä päättänyt, että nyt riittää tautikierre ja alkaa keväästä nauttiminen! Ajoitus on täydellinen sillä huomisen jälkeen pääsemme viettämään lomaviikkoa.

 Muutaman sairaspäivän lisäksi mies teki tammikuussa yli 250 tuntia töitä ja hommia olisi yhä tiedossa. Kunnon lomareissu tehdään siis myöhemmin keväällä ja nyt keskitymme enemmänkin lepoon ja viettämään koko perheen yhteistä aikaa. Millaisia suunnitelmia meillä lomaviikolla on?

 Talvilomalla ainakin yksin meistä:
♥ Järjestää juhlat kavereilleen loman alkamisen kunniaksi
♥ Menee elokuviin
♥ Käy mökillä päiväreissulla
♥ Aikoo pilkkiä
♥ Hiihtää paljon

♥ Käy kuutamokävelyllä hangella
♥ Osallistuu leirille ja nukkuu yöt teltassa
♥ Laskee mäkeä
♥ Käy metsässä tutkimassa eläinten jälkiä
♥ Lukee ainakin tuhat kirjaa
♥ Menee ravintolaan syömään
♥ Syö kakkua
♥ Leikkii koiraa

♥ Käy museossa
♥ Nukkuu pitkään
♥ Luistelee ja pelaa lätkää
♥ Nauttii nuotiomakkaraa
♥ Menee yökylään
♥ Tekee paljon lumihommii
♥ Nauttii potkukelkan kyydissä istumisesta

Näillä suunnitelmilla on hyvä suunnata kohti rentoa lomaa ja katsoa mitä päivät tuokaan tullessaan. Pääsetkö sinä nauttimaan talvilomasta? Millaisia puuhia lomasi pitää sisällään?

Virvoitusjuomahyllyn kautta tahranpoistoon

 Meillä lastenvaatteet on hankkittu käyttöön. Myös niissä kalliimmissa saa mennä, nähdä ja kokea. Tahroja varten on pesukone ja housun rikkoontuminen naulaan kiinni jäädessä ei todellakaan ole maailmanloppu. Etenkin lapselta toiselle kiertänyt vaate on taatusti jo palvellut hyvin. Silti välillä eteen tulee vaate, jonka haluaisi kaikin mahdollisin keinoin pelastaa.

  Yksi päivä pikkuinen pääsi hetkeksi miesten hommiin. Sopivasti kuraisella kelillä poika onnistui alle viidessä minuutissa saamaan Onnin vanhan harmaan haalarin muuttumaan ruskeaksi. Muuten ei niin väliä, mutta tykkään hurjasti tuosta haalarista ja tiesin kokemuksesta lian olevan ruoste-, konerasva ja mitä lie muuta vaikeasti poistettavaa töhnää, johon ei edes luottotuotteeni sappisaippua tehoa. Edes huuhteleminen tai märällä putsaaminen heti ei muuttanut tilannetta, sillä haalarin kangas vieläpä tuntui oikein imaisevan lian sisäänsä.

 Olin luopunut jo toivosta, mutta päätin vielä kokeilla erästä hyvin yllättävää, mutta edullista tahranpoistajaa suoraan virvoitusjuomahyllyltä. Ostin nimittäin pullon Coca-Colaa ja järkytin lapset kaatamalla sitä heidän lasien sijaan haalarille! Tuo suomalaisten suosikkilimppari nimittäin on melkoinen tehoaine myös kotihommissa ja tämä temppuni saikin pojat miettimään mitä se tekee heidän hampailleen tai elimistölleen.

 Tiesitkö, että Coca-Colalla voi siivota kylpyhuoneen ja irrottaa pinttyneen lian wc:stä? Sen avulla myös pystyy irrottamaan purkan hiuksista sekä ruosteen esineistä. Koska haalarissa oli mm. ruostetta ja colan pitäisi tehota myös rasva- ja öljytahroihin, päädyin kokeilemaan sen tehoa. Kaadoin sekä hieroin siis juomaa tahroihin ja annoin vaikuttaa jonkin aikaa. Sitten huuhtelin haalarin hyvin ja laitoin normaalisti pesuun. Kuinka kokeeni kanssa kävikään?

 Valitettavasti puvusta ei pesun jälkeistä kuvaa ole, koska kameran muistikortti täyttyi muita kuvia ottaessani. Haalarin tunnistaa kuitenkin taas selvästi harmaaksi! Kuvassa nuolien osoittamat tahrat kuitenkin ovat ja pysyvät, mutta sentään hieman vaalentuivat. Ei hajuakaan mitä ovat, mutta ainakaan Coca-Colalla, Vanishilla tai sappisaippualla eivät lähde.

 Tämä haalarin pelastusyritys sai minut kuitenkin miettimään tahranpoistoamme tulevaisuudessa. Sappisaippualla ja fairylla selviää useimmista tahroista, mutta uskon vaikeampiinkin löytyvän tahranpoistoaineita luonnollisempia keinoja. Esim. sitruuna, suola, etikka ja sooda/leivinjauhe ovat usein keittiössä käytettyjä aineita, mutta toimivat yllättävän moneen tahraankin!

 Olisikohan vielä jotain ihmeainetta, joita noihin tummiin tahroihin voisi kokeilla?

10 vuotta sitten

Melko lailla päivälleen 10 vuotta sitten päätimme erään hautajaisreissun jälkeen mennä kesällä naimisiin. Naimisiinmeno oli kyllä ollut useampi vuosi aikaisemmin tapahtuneesta kihlautumisestamme asti suunnitteilla, mutta pysynyt aina 'sitten joskus'- vaiheessa. Odotimme sopivaa ja rauhallisempaa elämänvaihetta, elämän tasaantumista. Tuona päivänä kuitenkin tajusimme kai odottaneemme jo liian kauan.

 10 vuotta sitten elämämme oli ollut mullistuksia täynnä jo useamman vuoden. Tuntui siis hyvältä ajatukselta tuoda kaiken stressin, surun ja epätoivon keskelle positiivista jännitystä ja ennen kaikkea lisää onnellisia muistoja. Häiden järjestäminen alle 6kk:n varoitusajalla suurelle väkijoukolle toi päiviin lapsenhoidon lisäksi uutta iloa, eikä aikaa murheiden ajattelemiseen niin jäänyt.

 Itse hääpäivää olemme muistelleet lämmöllä. Kaikki ei todellakaan mennyt ihan nappiin ja kirjaimellisesti juoksimme kirkon ovista sisään. Ehkä tuo juoksu ja musiikin alkaessa vauhdin hiljeneminen omalla tavallaan kuvastaakin meidän elämää. Myös hääjuhla oli meidän näköisemme ilon ja rakkauden juhla, jossa olimme halunneet panostaa vieraiden viihtyvyyteen sen minkä rajallinen seinätila ja noin 170 henkeä antoivat myöden.

 10 vuotta on pitkä aika, mutta tuntuu kuin häistämme olisi vain pieni hetki. Emmehän vielä ole ehtineet edes häämatkalle! Tänä aikana olemme saaneet kolme ainutlaatuista poikaa tuomaan lisää iloa päiviimme, mutta eläneet myös monia raskaita hetkiä. Jälkiviisaana voisi sanoa, että jos olisimme odottaneet sitä oikeaa hetkeä, ei sitä olisi vieläkään tullut! Liekö olisi koskaan edes edessäkään?

  Suru, kiire, stressi, onnellisuus jne. kuuluvat meidän elämäämme ja ovat muokanneet meistä me, joille tärkeintä on oma perhe. Vuosien väsymys näkyy hölmöinä riitoina, mutta arkemme on täynnä pieniä rakkauden osoituksia, aitoa välittämistä. Kiitollisina kaikesta kasvatamme lapsiamme ja haaveilemme tulevasta. Ehkä vihdoin jo tänä vuonna pääsemme matkaan ihan kahdestaan?!

  Viimeiset 10 vuotta ovat opettaneet meille paljon. Elämä on elettävä nyt, sillä myöhemmin se voi olla jo myöhäistä. On nautittava ihan jokaisesta päivästä. Virheiltä ja huonoilta hetkiltä ei toki voi välttyä. Ne kasvattavat ja rakkaan puolison tukemana elämä kyllä kantaa. Yhdessä me olemme selvinneet tähänkin asti ja niistä ikimuistoisista hetkistä on hyvä ammentaa virtaa raskaimpiinkin päiviin. Tulevaa ei kukaan osaa ennustaa, mutta uskon seuraavasta kympistä tulevan vähintäänkin yhtä ihanan.

 Millaisena sinä näät elämäsi 10 vuotta eteen- ja taaksepäin?

Pyykinpesuaineella on väliä!

 Isossa perheessä yksi tärkeimmistä kodinkoneista on pyykinpesukone. Astioita vielä hätätilanteessa pesee nopeasti käsin, mutta pyykin kanssa on toinen juttu. Lapsiltamme toki löytyy vaatetta sen verran, ettei akuutti vaatepaniikki nyt muutamassa päivässä iske. Pyykkivuoren loputtomaan valloitukseen koneen pyörimättömyys sen sijaan nopeasti vaikuttaa.

 Viime viikolla kiittelin mielessäni taloomme kotiutuneen vatsataudin sijaan flunssan, sillä koin eräänä iltana kauhunhetkiä, kun pyykinpesukoneemme ei poistanut vettä. Aluksi tosin olin hyvin rauhallinen, sillä ajattelin vain Legon tms. kiusaavan ja poistopumpun kotelon putsattua ongelma olisi poissa. Olin diagnoosistani täysin varma vielä poistaessani mystisesti koneeseen joutunutta pientä Lego-roottoria, mutta putsauksenkaan jälkeen kone ei toiminut. Ei, vaikka kokeilin kolmesti ja poistovesiletkukin oli puhdas.

 Miehen kotiuduttua kirosin koneen ja manasin kuinka se tietysti hajoaa älä osta mitään-kuukautena. Hän päätti sitten vielä yöllä alkaa pesukonetta tutkimaan, vaikka epäili korjaajan olevan seuraava osoite. Hetken mielijohteesta mies irrotti kuitenkin lopuksi pidennysputken, jonka avulla poistovesi pääsee koneesta viemäriin asti. Sen näkeminen oli suuri järkytys!

 Vaikka pyykinpesukone oli siisti, oli tuo putki kuin savella muurattu. Eikä tuo savimainen aines meinannut irrota putkesta millään! Sen oli siis oltava jauhemaisissa pyykinpesuaineissa käytettävää, luonnossakin esiintyvää savimaista ainetta eli zeoliittia. Mistä ihmeestä tuo pesuveden pehmentämiseen tarkoitettu aine oli putkeen päätynyt?

 Olen hyvin tarkka kaikkeen pyykkäämiseen liittyvässä, sillä haluan pitää niin vaatteet kuin pesukoneenkin mahdollisimman pitkään kunnossa. Käytän nestemäisiä, yleensä vielä ekologisia pyykinpesuaineita. Annostelen pesuainetta jopa suositeltua vähemmän, en tunge konetta täpötäyteen ja pidän pesukoneesta hyvää huolta putsaamalla sekä pyörittämällä säännöllisesti 90 asteessa.

 Ainut missä luistan, on isompien lasten vaatteiden pienten tahrojen poisto. Vaikka vannon tahranpoistossa sappisaippuan ja tiskiaineen nimeen, en vain jaksa käydä aina jokaista vaatetta tarkasti läpi. Sen jälkeen, kun tahrat mielestäni melko hyvin poistanut Attituden ekologinen pyykinpesuaine poistui lähicittarimme valikoimista, olen sujauttanut toimivamman puuttuessa koneeseen Vanishia. Näinä kertoina tosin pyykki saa osakseen myös lisähuuhtelut. Ainut järjellinen selitys putken tukkeutumiselle olisi siis tuo jauhemainen Vanish, mutta erään löytämäni tiedon mukaan siinä ei zeoliittia kuitenkaan olisi. Varsin merkillistä!

 Kiitos miehen, älä osta mitään-kuukausi jatkuu yhä onnistuneesti. Pyykinpesukone toimii taas normaalisti eikä sen korjaukseen tarvinnut ostaa mitään. Muutaman kirosanan ja käsille tulleen tulikuuman veden jälkeen mies sai siis savet pois putkesta. Loppujen lopuksi taistelimme kuitenkin vielä vuotavan lattiakaivon kanssa, kun kuuma vesi oli saanut töhnän irtoilemaan irrotettavan putken alapuoleltakin tukkien kodinhoitohuoneen lattiakaivon. Onneksemme tuo töhnä oli tukkinut vain tuota putkea eikä hajottanut pesukonettamme! Opin kuitenkin kerrasta, ettei puheet zeoliitin riskeistä ole turhia.

 Mietin joskus lopettavani säännöllisen pesukoneen tyhjänä pyörittämisen sen epäekologisuuden vuoksi, mutta tuo vanha tapa varmaankin pelasti pyykinpesukoneemme! Lähes kokonaan tukkeutuneeseen putkeen taas ei varmaankaan ole päässyt tarpeeksi kuumaa vettä, jolloin zeoliitti ei ole huuhtoutunut pois ja päässyt näin hiljalleen kerääntymään putkeen. Vahingosta viisastuneena en enää kyllä laita mitään jauhemaista koko koneeseen, mutta pitääkö kaikista vaatteista nyt metsästää tahrat erikseen? Rakastan helppoutta, joten muut 'nakkaa vaan paremmin tutkimatta koneeseen' tahranpoistovinkit tai vinkit tehokkaasti tahroja poistavista ekopyykinpesuaineista otetaan ilolla vastaan!

 Millaista pyykinpesuainetta sinä suosit? Entä oletko törmännyt zeoliittiin?

Selviääkö tunneshoppailija älä osta mitään-kuukaudesta?

 Tammikuu on vaihtunut helmikuuksi ja samalla täällä on aloitettu Älä osta mitään-kuukausi. Nappasin siis haasteen Lapsiparkki-blogista ja ajattelin lyhyenä kuukautena pääseväni helpolla. Nyt muutama päivä helmikuuta kuljettuani huomaan kuitenkin matkan olevan pitkä.

 Rakastan lastenvaatteita ja shoppailua, vaikka pyrin ostamaan hyvin pitkälle vain tarpeeseen. Olen ajatellut, että isossa perheessä saa jatkuvasti olla ostamassa jollekin jotakin, mutta toisaalta kaappeja penkomalla selviäisin monesti ilman uuden hankintaa. Voisin myös paljon enemmän vain korjata ja muokata vanhaa, mutta ei. Ostamisen ihanuus ja nettitilausten helppous vie niin helposti voiton.

 Shoppailun hauskuuden lisäksi minut on opetettu jo lapsuudessa tunneshoppailijaksi. Huonon päivän  tai yön jälkeen on mukava istahtaa ja klikkailla vähän ihanuuksia. Tai kaupoilla keljutus katoaa nopeasti hankkiessa jotain pientä kotiin. Aina löytyy joku syy ostaa, jos niin haluuaa. Malttamaton luonne tahtoo ostaa jotain nyt ja heti miettimättä sen enempää tarvitseeko.

 Älä osta mitään-kuukausi ei paranna maailmaa tai ehkä muuta mitään muutakaan, mutta on hyvä pysähtyä pohtimaan omia tapojaan. Tiedän, että pärjäisimme vähemmälläkin ja voisimme tavaroita enemmänkin kierrättää. Olenko kuitenkaan valmis muuttamaan kulutustottumuksiani?

Jo nyt ensimmäisinä päivinä olen hyvin tehokkaasti käyttänyt hyödyksi jo olemassa olevia ruokavarastoja, koska pienen potilaan kanssa ei kauppaan lähdetä. Toki tässä kuussa syömme aivan normaalisti, siis ostamme kyllä ruokaa, vaippoja jne. mutta nyt ei vain osteta varmuudeksi jotain kaappia täydentämään.

 Entäs sitten ne koukuttavan ihanat uudet kevätmallistot?! Eiväthän ne katoa mihinkään! Ellei kokoja ole myöhemmin, niin sitten ei ole. Ei kukaan meistä täällä joudu alastikaan kulkemaan vaan taatusti aina löytyy päälle laitettavaa ja pesukone hoitaa puhdasta kyllä.  Odottamalla ja harkitsemalla hetken mielijohteen sijaan on kuitenkin suurempi mahdollisuus saada tarvitsemansa alennuksella tai huomata tarpeettomuus kokonaan. Rahan säästämisestä tuskin kukaan pahastuu ja itselläni tämä kuukausi on tarkoittanut jo yli satasen säästöä, kun viikonloppuna lunastetut puolen vuoden veikkausvoitot menivät kaikki talteen normaalin noin puolikkaan sijaan. Reissukassa kiittää :)

 Kuinka helppoa sinun olisi viettää älä osta mitään-kuukautta?