18. syyskuuta 2019

Syksyn ihanin gluteeniton juustokakku

 Tykkään yhdistää juhliin aina kauden makuja. Loppukesästä ja alkusyksystä tämä on tietyllä tapaa varsin haastavaa, sillä ihania, tuoreita raaka-aineita on saatavilla niin, ettei oikein osaisi valita. Tänä vuonna mustikat kypsyivät täällä parhaiten syvemmällä metsien kätköissä, emmekä saaneet omenoitakaan kuin vähän. Sen sijaan kaksi luumupuutamme olivat niin täynnä, että oksat lähes pettivät painolastin alla. Olemmekin antaneet niitä isot määrät halukkailla sekä tehneet mm. marmeladia joulutorttuihin, hilloa, pannukakkuja ja piirakoita. Eikä aherrus ja ahkera syöminen vieläkään tahdo näkyä missään!
  Koska luumusato on niin mahtava, päätin hyödyntää sitä myös Onnin syntymäpäiville. Ensin ajattelin tehdä vain piirakkaa tai minikuivakakkuja, mutta lopulta kiehtoi kokeilla luumun toimivuutta juustokakussa. Voi mikä taivaallinen herkku siitä syntyikään! Ei lainkaan liian makea vaan meidän makuumme sopivan kirpeähkö. Maku ilmeisesti hurmasi muutkin, sillä kaksi kakkua myöhemmin olen saanut maistaa sitä vain yhden palasen! Ehkä täytyisi vielä tehdä yksi miniversio itselle? Toisaalta tein pakastimeen muutaman satsin luumusosetta, sillä tämä kakku sopii hyvin myös jouluun!

 Koska juustokakku sai niin paljon kehuja, laitan reseptin jakoon. Valitettavasti kaikkeen en osaa antaa tarkkoja määriä, koska tein mm. luumusoseen määrän kanssa mututuntumalla molemmat kakut. Toiseen kakkuun jouduinkin vielä pienen määrän tekemään sosetta lisää ennen kiillettä. Toisaalta soseen määrällä saa myös vähän säädeltyä kuinka voimakkaan luumun maun kakkuun haluat.
Gluteeniton luumujuustokakku 

Tee tarvittaessa ensin luumusose tuoreista luumuista. Itse tein sosetta isomman määrän kerralla, joten valitettavasti tarkkaa määrää en osaa antaa. Arviolta yhteen kakkuun:
1,5l kivettömiä luumuja
puristus sitruunasta
1dl hillosokeria
ripaus kanelia
 Keitä noin 10 min, kunnes luumut pehmenevät. Soseuta ja purkita. Anna jäähtyä.

Pohja: (muistaakseni 24 tai 26cm vuokaan)
200g gluteenittomia pipareita
75g voita
Murskaa keksit ja sekoita sula voi joukkoon. Taputtele leivinpaperilla päällystetyn irtovuoan pohjalle ja laita vuoka hetkeksi jääkaappiin.

Täyte:
5 liivatetta
200g maustamatonta tuorejuustoa
n. 250g rahkaa (laitoin 500g:n purkista noin puolet, mutta 200g:n purkkikin riittää kyllä)
reilu 1dl sokeria (jos tykkäät kunnon makeasta laita väh. 1,5dl)
3tl vaniljasokeria
kanelia
3dl kermaa
arviolta 4-5dl luumusosetta
tilkka sitruunamehua
 Liota liivatelehtiä noin 5min. Vatkaa sillä välin tuorejuusto, sokerit, luumusose ja kanelit sekaisin sekä kerma erillisessä kipossa löysäksi vaahdoksi. Sulata liivatelehti kuumennetussa sitruunamehussa ja lisää ohuena nauhana tuorejuustoseoksen sekaan hyvin sekoittaen. Nostele käännellen kermavaahto seokseen kunnes täyte on tasaista. Kaada pohjan päälle, tasoita ja hyydytä jääkaapissa muutama tunti.

Päälle:
2,5dl luumusosetta
2 liivatetta
tilkka sitruunamehua
 Liota liivatelehtiä noin 5 min. Sulata kuumaan sitruunamehuun ja lisää seos luumusoseeseen sekoittaen. Kaada kakun päälle ja kaita jääkaappiin hyytymään mielellään seuraavaan päivään, jolloin kakun maut tulevat paremmin esille.

Kuva ei anna oikeutta tälle kakulle, mutta nappasin viimeisen palan pikaiseen kuvaan, ennen kuin se katosi Tellun suuhun :D

 Herkullista syksyn aikaa♥


4. syyskuuta 2019

Ehkä näin oli tarkoitettukin?

Kohta kuukausi tätä lukukautta takana ja voin vihdoin riemuissani todeta arjen sujuvan taas omalla painollaan. Aarre pitkään kiukkuisena vahti vain minua eikä oikein osannut puuhiinsa keskittyä. Raukka luuli munkin vielä katoavan jos selkäänsä kääntäisi ja lisäksi samaan syssyyn alkoi seuraavat hampaat puhkeamaan.  Päälle syksyn kiireisimmät viikot, joissa perheen aikatauluja sai oikein kunnolla sovitella yhteen. Huh, selvittiinpäs niistä kunnialla!
 Vihdoin enää taksin pihaan ajo ei aiheuta kiukkua vaan saa aikaan iloisen vilkutuksen. Ajatella, että useimmiten tuota taksia ajaa itse palomestari Teräs! Tai näin meidän pieni palomies Sami-fani ainakin kovasti luulee. Olemme myös jo voineet nauttia kahdenkeskisistä hetkistä ja kehitellä niitä ihan omia, kahdenkeskisiä päivärutiinejamme. Arki just nyt tuntuu kokonaisuudessaan mahtavalle!
 Arjen sujumisen myötä pohdin myös viime yönä kuinka tämä kaikki olikin ehkä tarkoitettu näin. Tarkoitan siis sitä, ettei toiveista huolimatta lapsille tullutkaan koskaan niitä pieniä ikäeroja. Nyt jokainen lapsista on saanut kokea myös tätä kiireetöntä arkea kaksin vanhemman kanssa. Näillä hetkillä on lapselle suuri merkitys, mutta samalla itse vanhempana näkee lapsessaan myös paljon uutta. Kun on enemmän aikaa keskittyä hetkiin, nuo hetket antavat myös enemmän.  On eriasia viettää kahdestaan useana päivänä 5 tuntia putkeen, kuin ottaa niitä pieniä kahdenkeskisiä hetkiä päivittäin. Ei sillä, etteikö nuokin päivittäiset hetket ole kaikille lapsillemme yhtä tärkeitä. Jokainen toki tarvitsee sen oman hetkensä!

 On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea Aarre meille ilman sisaruksiaan opettaakaan. Tähän asti hän on näyttänyt, ettei ehkä olekaan ihan niin sosiaalinen kuin on antanut ymmärtää. Aarre nauttii suuresti tutustua, jutella ja touhuilla ihmisten kanssa, mutta selvästi kaipaa myös Onnin tavoin sitä omaa tilaa. Kerhopäivän jälkeen seuraavana päivänä on parempi tehdä retki kahdestaan kuin sopia leikkitreffejä. Onnin kanssakin leikit sujuvat paremmin, kun Aarre saa joskus aamupäivisin puuhailla rauhassa yksin. Aarre tykkää myös laulaa ja musisoida, muttei kenenkään muun lapsen kanssa. Aivan kuin hän häpeilisi tai ujostelisi seurassa käyttää suloista lauluääntään. Kahdestaan taas hän palaa innosta oppia uusia lauluja ja kerrata vanhoja.

 Olisiko Aarre koskaan nauttinut samalla lailla musisoinnista, jos Onnin kanssa ikäero olisikin ollut pienempi? Pärjäisikö Onni nyt eskarissa yhtä loistavasti, ellei meillä olisi ollut samalla lailla kaksin aikaa kasvaa?  Ainahan voi jossitella tai kuvitella. Varmasti hienosti olisi pienemmilläkin ikäeroilla vuodet vierineet ja niitä ihania muistoja kertynyt. Asioilla on aina kaksi puolta ja vieläpä molemmissa paljon hyvää, mutta ehkä kaikki tosiaan meni sittenkin juuri niin kuin pitikin♥