16. elokuuta 2017

Paluu kerhoon

 Isompien tavoin myös Onni on palannut arkeensa. Joku ehkä muistaakin, ettei kerhoilu viime vuonna aina pojalta sujunut ja kevään viimeiset kerhotkin Onni tahtoi jättää väliin. Nyt loppukesästä Onni taas odotti kovasti kerhon alkua ja ajattelin kasvua tapahtuneen myös muussa kuin pituudessa. Vaan kuinkas sitten kävikään?

 Ennen paluuta arkeen selvittelin kerhorepun ja tossujen tilannetta. Tiettyihin omiin juttuihinsa vahvasti turvautuva Onni tahtoi ehdottomasti jatkaa vanhalla rakkaalla repullaan ja eväsvehkeillään, mutta tossut joutuivat uusintalistalle. Yhdessä valitsimme mieluisat suloiset tossut, joista kuulette toisella kerralla lisää. Tarvikepuolen piti siis olla valmis ja reppu odotti naulakossa. Yhdessä muistelimme kerhon rutiineja ja mietimme kuinka kivoja leikkejä kavereiden kanssa saisikaan kerhossa aikaan.

 Kun syksyn ensimmäinen kerhoaamu koitti, Onni valitteli mahakipua. Tiesin sen olevan merkki jännityksestä ja istuimmekin pitkään sohvalla poika kainalossani kerhosta jutustellen. Valitsimme yhdessä mieluisat vaatteet, joissa poika tuntisi olonsa mahdollisimman mukavaksi. Jännitys tuntui helpottavan ja Onni oli hyvillä mielin lähdössä kerhoon.
 Hyvä mieli katosi kuitenkin nopeasti, pojan huomatessa reppunsa kadonneen naulakosta. Onni on hyvin tarkka reppunsa säilytyspaikasta, mutta ajattelin alkuun pojan innoissaan jo siirtäneen sen lähtöä odottamaan. Emme löytäneet reppua kuitenkaan mistään! Lopulta eväät oli pakko pakata kassiin, että ehtisimme kerhoon. Onni puristi kassia ja oli lähes itku kurkussa. Rakas, turvaa tuova reppu olisi pitänyt löytää.

 Kerhon pihassa Onnin entisestään kasvanut jännitys oli selvästi nähtävillä. Huomasimme myös, että ryhmässä olisi uusia lapsia. Eteisessä Onni tuttuun tapaansa jäykistyi, mutta toimi taas reippaasti ollessamme kaksin. Lopulta saatoin pojan paikoilleen Onnin puristaessa sormeani niin, ettei siinä veri kiertänyt. Etsimme yhdessä pojan lempilelut ja hetken päästä sain luvan lähteä kotiin odottamaan koulutaksia.
 Hakiessa Onni leikki jo rennosti ja iloisesti muiden kanssa. Kerho oli ohjaajien mukaan sujunut lähtöni jälkeen oikein hyvin ja pojan mielestä siellä oli kivaa. Tuon hauskuuden kyllä pystyi selvästi aistimaan lapsesta ja kaiken kukkuraksi hän suostui lähtemään kotiin vasta viimeisten joukossa! Pieni ryhmä sopiikin Onnin luonteelle hyvin, sillä tarvittaessa omaa tilaa ja rauhaa löytyy.

 Ajattelin seuraavan kerran olevan helpompi, mutta yhtä vaikeaa se jääminen on yhä. Emme nimittäin ole löytäneet ahkerasta etsinnästä huolimatta mistään tuota rakasta reppua! Tuntuu kuin se olisi kadonnut tai muuttunut näkymättömäksi. Kerhojen päästyä kunnolla vauhtiin ryhmässä on myös ensimmäistä kertaa hieman enemmän lapsia eli myös hieman enemmän ruuhkaa eteisessä ja melua leikeistä.

 Viikossa on nyt yhden sijaan kaksi kerhopäivää, mutta täytyy katsoa kuinka usein aamut alkavat kysymyksellä 'Onhan tänään vapaapäivä'. Kerhoilun, kun ei kuulu kuitenkaan viedä lapsen kaikkia voimia vaan olla kivaa. Jännityksellä myös odotan kuinka vauvan syntymä vaikuttaa Onnin kerhossa käyntiin.

 Löytyykö muita kerholaisia? Kuinka syksyn kerhot ovat lähteneet sujumaan?

8 kommenttia:

  1. Voi ei.. on se kummallista minne kaikki tavarat vain koatoavat. Olemme ihmetelleen myös kadonneita ulkohousuja tällä viikolla <3 Tsemppiä hurjasti kerhoiluun ja pidän peukkuja, että reppu löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppiä täällä kyllä tarvitaankin♥ Poika itse oli sitä mieltä, että joku taikuri on taikonut repun näkymättömäksi :D Mielenkiinnolla odotan mistä ja milloin tuo reppu sitten lopulta löytyy, sillä en keksi enää missä voisi ollakaan. Tulipahan ainakin etsiessä siivottua paikkoja :D

      Poista
  2. Mikään ole ärsyttävämpää, kuin joku tärkee tavara hukassa :D Ootko muistanut etsiä kaikki korkeet paikat, jos ajatuksissaan nostettu ylemmässä? Toivottavasti löytyy!

    Meillä myös tuli pieni ryhmä, alkuun ainakin parempi kun ujostuttaa :) Ennen mietin, et olis kiva jos kerhoa olis useampana päivänä vk, mutta nyt kun näki miten rankka eskari oli loppuviimein, niin ehkä ihan hyvä että sitä on vain kerran viikossa (tai max. kaksi) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo edelleenkään löytynyt ylhäältä eikä alhaalta, mutta pakkohan sen nyt jossakin on olla!

      Mun mielestä myös max. 2 kertaa viikossa kerhoa riittää aivan hyvin. Toki eskari ei välttämättä olisi niin rankkaa, jos pienestä asti tottuisi aamumenoihin, mutta meillä jo se sosiaalisuus ja hälinä väsyttävät Onnia hurjasti :)

      Poista
  3. Toivottavasti en kysy liian hekilökohtaista, mutta onko teidän Onnilla joku "diagnoosi" ( esim aistiyliherkkyyttä tms) vai onko vain ujo luonteeltaan? Oma esikoiseni oli kanssa tosi ujo eskarinalun aikoihin. Oli ollut pääasiassa kotihoidossa ennen sitä, eskarin iso ryhmä ja hälinä olivat rankaa hänelle. Aistiyliherkkyksiä myös ja erityisherkkyyyttä. Iän myötä oppinut tuntemaan itseään ja me häntä ja nyt kutosella koulu sujuu oikein kivasti :) eskari ja varsinkin ekaluokka oli hänelle ja meille vanhemmille raskasta aikaa.. On ihana lukea miten osaat hienosti tukea Onnia ja ymmärrät häntä. Me ei aina osattu ja jälkikäteen on harmittanut tosi tosi paljon.. :| no nyt onneksi tyttö voi hyvin ja on paljon puhuttu hänenkin kanssaan asiasta. Fiksu ja ihana tyttö kasvanut kaikesta huolimatta. <3
    T. Äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnilla ei ole ainakaan vielä diagnoosia ja tämän hetkinen epäilys on herkkyyden olevan vain osa luonnetta. Paljon on tilannetta saatu jo ihan kotivoimin paremmaksi poikaa tukien. Ennen esim. oli usein peltorit päässä ihan kotihälinässäkin, mutta nyt sietää jo imuriakin, kunhan ei ole samassa huoneessa.

      Usein lapsiperhearki vie mukanaan eikä vanhemmat vaan kaikkea voi huomata. Sen vuoksi onkin niitä ammattilaisia, joiden avulla lasten kasvua ja kehitystä on helpompi tukea :) Ihana kuulla, että nyt teillä tyttö voi hyvin ja koulukin sujuu♥

      Poista
  4. On aina kurjaa, kun tavarat katoavat, eikä niitä löydä sitten mistään. Kerran etsin omia silmälaseja puoli päivää, kunnes ne lopulta löytyivät tyynyn alta. Toinen mikä aina hukassa, niin sakset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän niissä saksissa onkaan, että aina piiloutuvat?! Meille on tarkoituksella hankittu useammatkin ja aina saksia saa silti etsiä :D

      Poista