Tuntuu, ettei siitä ole kuin pienen pieni hetki, kun
täälläkin huutelin seesteisen keskiraskauden perään. Yhä edelleen odotan tiettyjen oireiden katoavan, mutta samalla huomaan raskauden viimeisen kolmanneksen kääntyvän jo pian loppusuoralle. Kauan odotettu syksy lähestyy nopeammin kuin ikinä uskoinkaan enkä ole vielä valmis!
Tässä raskaudessa on ollut omat murheensa, mutta silti huomaan nyt kapinoivani syksyn lähestymistä. Meillä ei oikeasti ole vauvaa varten kuin hyvällä alella löydetty turvakaukalo telakoineen valmiina! Koko vauvanurkkaus ja hankinnat ovat vasta suunnitteluasteella enkä vuosien haaveilun jälkeen osaa tehdä päätöksiä. Ihania vaihtoehtoja on aivan liikaa ja tahtoisin tietysti juuri ne oikeat, täydelliset :D Miehestäkään ei liiemmin apuja ole ollut, sillä hän haluaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta minun nyt nauttivan ja saavan toteuttaa itseäni.
En myöskään vielä ole valmis luopumaan tästä raskaudesta, vaikka toisaalta odotankin jo kovasti saavani pienen syliin nuuhkittavaksi. Nautin suuresti pienen uni-valverytmin kehittymisen seuraamisesta, vatsani silittelystä ja jopa vielä vauvan jumppatuokioistakin. On hauskaa seurata kuinka pieni intoutuu jumppailemaan kuullessaan ympärillään tuttuja ääniä. Haluan painaa hetkiä ja tunteita vielä entistä paremmin muistiini, sillä yleensä ne katoavat aivan liian pian vauvan syntymän jälkeen.
Oloni ei ole kärsimätön vauvan syntymän suhteen myöskään oloni puolesta, sillä se ei ole juurikaan aikoihin muuttunut. Ne samat supistelut, pahoinvoinnit sun muut ovat yhä läsnä ja liikkuminen on toki hidastunut mahan kasvamisen myötä, mutta muutoin vain nautin olostani. Saan yhä nukuttua kuin tukki jopa 8 tunnin unia, jos ulkopuolelta nukkumistani ei häiritä. En myöskään koe oloni olevan mitenkään kovin tukala, vaikka toki lähes pelkästään vatsan toisella puolella viihtyvä vauva joskus hieman painaakin.
Tuijotellessani raskaustestiin piirtyvää kahta hentoista viivaa kuvittelin syksyyn olevan aikaa hurjan paljon. Todellisuudessa raskausaika menee ohitse hurjan nopeasti! Nyt olemme tilanteessa, jossa pieni voisi periaatteessa näillä oireilla syntyä hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti hän malttaisi kuitenkin kasvaa yksiössään ainakin tämän kuun ja saisin vielä hetkisen nauttia raskauden ihmeistä sekä saada kenties jotain valmistakin. Toisaalta eikös naisen mieli saa myös vielä tarvittaessa muuttua? :D
Muistan sen ensimmäisen raskauden, miten silloin oli aikaa keskittyä kasvavaan mahaan ja jokaiseen tuntemukseen. Toinen raskaus minulla meni enemmän tai vähemmän ohi kun juoksi taaperon perässä siinä samalla. Niin se menee, valveilla ollut aika kuluu lasten ehdoilla ja on vähemmän aikaa keskittyä syntymättömään pienokaiseen ja kaikkiin vauva-hankintoihin. Tärkein on, että on henkisesti valmis kun sen hetki on.. Tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos♥ Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä tietää päivälleen missä vaiheessa raskaus on, mutta nyt se pitää usein katsoa tai laskea jostain :D Ei siis liene ihme jos viikot pääsee välillä yllättämään :)
Poista