Pelottava hammaslääkäri

 Kuulun niiden joukkoon, jotka pelkäävät hammaslääkäriä. Tai oikeastaan pelkään kaikkia lääkäreitä, jopa eläinversioita, vaikka tiedän etteivät he tuskin piikkejään minuun pistäisikään :D Lääkäripelko juontaa ihan varhaiseen lapsuuteen, jolloin pelkäsin kaikkia valkotakkisia henkilöitä. Siis jopa parturia! Myöhemmin jouduin pienenä koululaisena armahan hammaslaulun (muistaako joku tuon pilalaulun hammashoitolasta?) kuulleena erittäin kovakouraisen vanhan hammaslääkärin käsittelyyn mikä lisäsi pelkoani entisestään.

 Vaikka itse kärsinkin kovasta lääkäripelosta ja lapset ovat taitavia asioita aistimaan, olen yrittänyt olla tartuttamatta pelkoani lapsiin. Toisaalta ymmärrän vallan hyvin, että tulevaa ekaluokkalaista postilaatikkoon kilahtanut hammaslääkärikutsu pelotti. Tuleehan hammashoitolan ovella jo vastaan outo tuoksu, odotustilasta löytyy lähestulkoon vain jännittyneitä ihmisiä ja olihan kyse ensimmäistä kertaa lääkäristä eikä turvallisemman kuuloisesta hoitajasta.

 Jännitystä purkaaksemme aloimme valmistautumaan käyntiin juttelemalla jo hyvissä ajoin ennen varsinaista päivää. Ihan ei jutustelut riittäneet, sillä poika istui aamulla kukonlaulun aikaan sohvalla pureskelemassa kynsiään. Yritin houkutella Pikkutäryn vielä viereeni lepäämään, mutta poikaa kuulemma jännitti liikaa. Jännitys oli jopa niin kovaa, että se vaikutti pojan mahaankin.

 Hammashoitolan odotustilaan päästessämme yritin houkutella poikia lukemaan, mutta hyvin nopeasti ystävällinen hoitaja tuli pyytämään meidät huoneeseen. Pikkutäry puristi kättäni niin, ettei veri kiertänyt. Huoneessa meitä odotti ystävällinen nuori nainen, joka sai puheillaan upeasti pojan hieman rentoutumaan. Hoitotuolissa makasi selvästi jännittynyt, mutta reipas poika. Pienet kädet alkoivat vain puristamaan entistä enemmän tuolia hammaslääkärin mainitessa tarkastaessaan ensimmäisen kerran sanan puhjennut. Raukka luuli, että hänellä oli suussa monta puhjennutta tai puhkeamassa olevaa reikää!

 Tarkastuksen jälkeen saimme kuulla reikiä olevan tasan nolla. Uusi aika napsahti kuitenkin jo puolen vuoden päähän, sillä nyt suussa oli niin monta rautahammasta puhkeamaisillaan, että purentaa ei luotettavasti pystynyt katsomaan. Samalla myös uudet etuhampaat saavat hieman pinnoitetta, sillä ilmeisesti pienenä koettu hammasturma on hieman hampaan kärjestä kiillettä tuhonnut.

Ensimmäinen hammaslääkärikäynti on nyt siis Pikkutäryltä takana ja ei se kuulema niin kauheaa ollutkaan! Aurinkolasit silmillä kirkas valokaan ei tuntunut niin pahalle, mutta ei siinä tuolissa kuulemma nukkua voisi, kun on suu täynnä vieraita isoja sormia. Niin kukapa se nyt vieraista sormista suussaan tykkäisikään?!

 Onko muita lapsia tai aikuisia pelottanut hammaslääkärissä käynti? Oletko keksinyt hauskaa keinoa jolla helpottaa pelkoa?