Pelko osana raskautta

 Varmasti hyvin moni on raskauden aikana kokenut edes pientä pelkoa. Itse koen olevani melko rento vanhempi ja odottajakin, mutta kuten joskus aikaisemminkin jo blogissa mainitsin, astui pelko mukaan tähän odotukseen heti plussatestin myötä.

  Ensin pelko oli vain selittämätön tunne, ettei kaikki ole kunnossa. Tuo tunne on oikeastaan olemassa yhä edelleen. Aluksi järkeilin kuitenkin, että raskausoireista huolimatta on luonnollista pelätä keskenmenoa ja jollain tasolla suojella näin itseään ennen kuin saa varmuuden alkion hyvinvoinnista. Kun oman pienen sitten näki ultrassa ensimmäistä kertaa, oli tunne aivan mahtava. Pelko sikiön terveydestä kuitenkin säilyi myös jopa rakenneultran jälkeen, sillä eihän ne ultrat aina kaikkea kerro. Yllätyksiä voi tulla esiin vasta paljon lapsen syntymän jälkeenkin.

 Myös tuleva synnytys voi odottajaa pelottaa. On hetkiä, jolloin itsekin mietin onko mun muka pakko synnyttää?! Tiedän selviytyväni kyllä itse koitoksesta, mutta en voi hallita sen ajankohtaa tai nopeutta. Synnytys on siis asia, johon en täysin pysty valmistautumaan. Voin suunnitella kuinka toivoisin sen menevän, mutta on valmistauduttava myös siihen, ettei asiat mene kuten itse toivoisin. Epävarmuus siis pelottaa.

 Raskausajan pelko voi olla myös päässä pyöriviä kysymyksiä tulevaisuudesta. Olenko sittenkään valmis tähän? Kuinka parisuhteen käy? Jaksanko tai selviänkö oikeasti useamman lapsen kanssa? Kuinka selviän arjesta, jos lapsi ei nukukaan? Entä jos imetys ei onnistukaan, lapsen sukupuoleen tai luonteeseen pettyy? Asioita pohtimalla odottaja valmistautuu uuteen elämäntilanteeseen, sillä emmehän voi täysin tietää millainen syntyvä perheenlisä on ja kuinka se vaikuttaa perheen muihin jäseniin. Itseäni on raskauden aikana eniten mietityttänyt kovasti meidän vanhempien jaksaminen, mikäli pieni nukkuu yhtä huonosti kuin pojat. Olemme selvinneet siitä kaksi kertaa, mutta tiedän myös kuinka kovilla olemme niin henkisesti kuin fyysisestikin olleet.

 Pelot ovat luonnollisia ja kuuluvat vanhemmuuteen. Ne eivät häviä mihinkään synnytyksen tai vauvan kasvun myötä. Pelot itseasiassa kertovat vain kiintymyksestä ja ovat omalla tavallaan auttamassa selviämään vanhemmuuden haasteista. Liika pelko ei kuitenkaan ole hyväksi raskaana olevalle, ylipäätään vanhemmalle eikä sille lapsellekaan. Pelon sijaan raskaana kannattaakin keskittyä niihin omasta mielestä ihaniin asioihin kuten esim. sikiön liikkeisiin, pyöristyvään vatsaan tai suloisiin vauvan tarvikkeisiin. Hyvää mieltä tuovat myös hemmottelu ja muut puuhat, joista itse kovasti pitää.

 Peloista voi muodostua myös iso peikko, jos ne pitää yksin sisällään. On siis helpottavaa puhua ajatuksistaan puolisolle, ystävälle tai hakea vertaistukea muista odottajista. Jos kevyt jutustelu tai asian ääneen sanominen ei auta, ei ole heikkoutta pyytää apua. Pelko on luonnollista ja jossain määrin tervettä, mutta elämää se ei saa hallita!

  Millaisia raskauden aikaisia pelkoja sinulla on ollut? Kuinka käsittelet vanhemmuuden pelkojasi?