Blogia pidempään seuranneet ovat ehkä huomanneetkin, että olen kova pohtimaan asioita öisin lapsien valvottaessa. Nuo öiset hetket ovat niitä, jolloin talossamme on rauhallisinta ja toisaalta öisin en viihdykkeeksi mitään muuta kaipaakaan. Riittää kun saan katsella lastani ja ajatella lähes rauhassa.
Pikkuisen kanssa noita yön valvottuja hetkiä on yllättävän vähän sillä hän on todella hyvä nukkumaan öisin. Ensimmäinen kokonainen yökin, joka isompien poikien kanssa koettiin heidän ollessa noin 2-3vuotiaita, on suureksi ihmeekseni jo nukuttu! Yöheräämiset ovat siis usein pikaisia tankkaushetkiä 1-2 kertaa yössä.
On näihin öihin Pikkuisen kanssa toki mahtunut myös niitä pohdiskeluöitä. Eräänä yönä rupesin miettimään ihan normaalisti viime aikojen tapahtumia. Tajusin kuinka aivan huomaamatta olen löytänyt taas palan sitä entistä minääni, joka kenties vaikeimpina aikoina hieman katosi. Vaikka suuri osa päivästä menee koliikkilapsen värinäsitteriä leikkiessä, olen käynnistänyt monen monta pientä ja isompaakin omaa projektia sekä saanut jotain valmiiksikin.
Sen jälkeen, kun huomasin tuon palaseni löytyneen, aloin ajattelemaan kuinka hyvältä elämä juuri nyt tuntuukaan. Vuosi sitten yritimme paikkailla haavojamme ja hyväksyä perheemme olevan siinä. Millainen onni meitä vielä kohtaisikaan! Hyvin nopeasti aloinkin yllättäen hiiren hiljaa laulaa Pikkuiselle Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä-biisin kertosäettä. Kuinka oikeassa se onkaan!
Täydellinen elämä ei tosiaankaan tarkoita kaiken olevan pelkkää ihanuutta ja onnea. Kyllä elämään kuuluu myös surua ja epäonnistumisia. Vaikka pahimpina hetkinä ei ehkä uskoisikaan, eräänä päivänä huomaa elämän taas hymyilevän. Myös jokaiseen päivään, siihen kaikkein kurjimpaankin, on mahdutettu onnen hetkiä. Aina niitä ei vain ehkä huomaa.
Tällä hetkellä musta tuntuu, että elämämme on täydellistä juuri näin. Vaikeat ajat ovat muokanneet meistä sen mitä me olemme ja nyt on aika vain nauttia onnen hetkistä. Toki pikkuisen koliikki on todella sydäntä särkevää katseltavaa, mutta se helpottaa aikanaan. Pääasia, että olemme saaneet hänet sulostuttamaan elämäämme. Meillä on naurua, vauhtia, itkua ja rakkautta täynnä oleva koti, josta lapset eivät omien sanojensa mukaan haluaisi muuttaa ikinä pois. Meillä on toisemme niin onnen kuin surunkin hetkillä.
Mitä sinun elääsi nyt kuuluu?
Minäkin tahtoisin pysähtyä pohtimaan elämää noin syvällisemmin. Ne on tärkeitä hetkiä <3 Nyt tuntuu siltä, että elän jossain hullumyrskun keskipisteessä taloprojektimme, vanhempainryhmän hallituksen ja blogiprojektien keskellä. Kaikki kivoja juttuja mutta kyllä niitä taukoja myös kaipaisi..
VastaaPoistaSulla on kyllä aina ihailtavan tehokkaas tahti päällä, joten varmasti välillä pieni pysähtyminen olisi paikallaan♥ Ilman noita yöhetkiä jäisi itseltänikin nämä pohdinnat tekemättä. Kuulostaa ehkä hieman hölmölle, mutta jollakin tapaa nautin myös noista valvotuista öistä, vaikka kaipaankin unta :D
PoistaPohdit kauniisti elämää. Sitä, miten tärkeää on, että kaikella on paikkansa ja pysähtyy hetkeen. Täydellisenä juuri sellaisenaan, omien rakkaiden lähellä.
VastaaPoistaKiitos Marika♥ Elämässä voi helposti ahnehtia aina vaan lisää ja lisää asioita, vaikka se olisi täydellistä juuri sellaisenaankin. On tärkeää välillä muistaa kaiken kiireen keskellä pysähtyäkin ja nauttia niistä hetkistä.
Poista