Tarina eräiden blogikuvien takaa

 Kuten jo aikaisemmin täällä mainitsin, pyrin ottamaan blogin kuvat arjen tiimellyksessä lapsia kiusaamatta. Meillä pojat eivät vain jaksa pysyä paikallaan tai kiinnostua valokuvien ottamisesta, vaikka toisinaan Onni kyllä pyytääkin ottamaan kuvia. Tuo pojan mielijohde kestää vain yleensä liian vähän aikaa :D

  Joskus on kuitenkin postauksia, joihin ei sopivia kuvia lapsia häiritsemättä saa. Silloin on tehtävä hyvät suunnitelmat valmiiksi ja otettava käyttöön lahjonta. Mulla on odottanut muutama postaus kuvia ja tänään heikosta olostani huolimatta päätin toteuttaa yhden suunnitelmani. Auringonpaiste ja pieni tuuli tuntuivat niin täydellisille ennakkoon ajattelemaani kuvauspaikkaan. Vaan kuinkas sitten kävikään?

 Päästyämme vihdoin ulkovaatteiden pukemisen ja tavaroiden kasaamisen jälkeen ulos, sain huomata auringon menneen piiloon sekä tuulen olleen hieman voimakkaampaa mitä ikkunasta ymmärsin. Koska ennakkoon ajattelemani kohde ja mielikuvani olisi kaivannut juuri auringon, piti suunnitelma joko toteuttaa kaikesta huolimatta, hylätä tai muuttaa. Onni itse ehdotti toista kohdetta ja näin myös tehtiin.

Onnin valitsemaan kohteeseen eli pellolle päästyemme sain hyvin nopeasti todeta myrskytuulen olevan ehkä liian kova haaste rekvisiitallemme. Toivomiani kuvia juuri siihen tiettyyn postaukseen ei välttämättä saatu, mutta kannatti lähteä! Kotialbumiin löytyy taas ihanaa täytettä, johon myrskytuulikin oli juuri täydellinen♥

 Lopulta Onnikin nautti kuvaustilanteesta niin kovin, ettei halunnutkaan palkinnoksi Ryhmä Hau-tarroja vaan leikkihetken hiekkalaatikolla. Hiekkalaatikko onkin juuri nyt pojan lempipaikka eikä Onnia olisi saanut sisälle millään. Ensi kerralla täytyy siis muistaa myös itse pukeutua lämpimämmin :D

 Kuinka muut lapset suhtautuvat valokuvien ottamiseen?