Muutamia ajatuksia bloggaamisestani

 Tämä blogi on pitkään ollut se oma rakas juttuni. Mieluinen harrastus, jonka parissa voin viettää aikaa myös miehen ollessa muutamankin vuorokauden töiden pakottamana poissa ja lasten nukkuessa. Henkireikäni, jonka kautta olen saanut vertaistukea ja tutustua mahtaviin ihmisiin.

 Tänä vuonna blogi on kuitenkin pysynyt normaalia hiljaisempana. En missään nimessä ole hylkäämässä tätä eikä hiljaisuus myöskään tarkoita, että ideani olisivat lopussa. Päinvastoin, ideoita putkahtelee paljonkin pitkin päivää tai yön pimeinä tunteina ja usein unohdan niistä ison osan :D Haluaisin jaksaa enemmänkin kehittää blogin ulkoasua ja usein tunnen myös huonoa omaatuntoa tästä hiljaisuudestani. Intoa siis olisi vaikka kuinka, mutta on mentävä kaikessa omien voimavarojensa mukaan ja unohdettava ne itsesyytökset.

 Hetkinä jolloin pääsen koneen ääreen, teksti tuntuu usein syntyvän kuin itsestään. Toki on niitä vaikeitakin päiviä sekä aikoja, jolloin ajatus ei kulje blogin ulkopuolellakaan. Ilman ajatuksen kulkemista tekstistä tuleekin helposti tönkköä. Vaikka ideointi ja teksti syntyvät kuin itsestään, on bloggaamisessani etenkin näin talvisin eniten aikaa vievää kuvien miettiminen. Meillä sisällä kun tuntuu, ettei edes kesällä valo kunnolla riittäisi. Toisaalta yritän kuvia napsia lapsia kiusaamatta arkipuuhien ohessa ja se arkihan on aika samaa päivästä toiseen.

  Menen yleensäkin elämässä pitkälti tunteiden ohjailemana. En siis ole bloginkaan suhteen ollut kovin suunnitelmallinen. Kun saan idean, toteutan sen liian usein enempiä miettimättä. Toisinaan joudun ennen julkaisemista hieman muokkailemaan, mutta usein annan tunteen vain viedä. Ei ehkä maailman paras tapa bloggailla!

 Sain bloginäkyvyyttä vastaan Bloggaajan kalenterin, joka toivottavasti auttaa muistamaan ne päähäni putkahtelevat ideat. Kenties kalenterin avulla opin myös edes hieman suunnitelmallisemmaksi?! Näin pakollisena hiljaisena kautena huonoa omaatuntoa ainakin helpottaa, kun kalenteriin ilmestyy suunnitelmia ja merkintöjä ihan huomaamatta. Blogi on yhä se rakas paikka, vaikka aina ei pääsekään siellä odottavaa tyhjää ruutua täyttämään.

 Kiitos ihanat, kun olette siellä♥