Seesteinen keskiraskaus missä viivyt?

Vaikka tämä raskaus on niin kovin toivottu ja odotettu, saan kai hieman kysellä sen paljon puhutun seesteisen keskiraskauden perään? Voisiko se löytää tiensä jo tännekin? Ei sillä ettenkö ennemmin valitsisi näitä migreeniputkia ja pahoinvointeja kuin vauvatonta elämää, mutta haluaisin jo nauttia paremmin keväästä, raskaudesta ja isommista lapsistanikin.

 Joistakin tuntuisi varmasti mahtavalle, kun paino mehujäädieetillä vain tippuu. Mieluusti ottaisin viikkoon kuitenkin enemmän niitä normaaleja päiviä, jolloin ei tarvitse tarkkaan miettiä mitä suuhun uskaltaa laittaa ilman pelkoa yrjön vierailuista. Syömistä enemmän kaipaan kuitenkin sitä normaalia arjen pyöritystä ja pelkäänkin kuinka selviän etenkin vauhdikkaiden poikien kanssa miehen töiden lisääntyessä. Kaipaan hieman myös niitä mielessäni pyörineitä hetkiä, joissa vain nautitaan raskauden ihmeestä ja ihmetellään myös viikko viikolta isompien lasten kanssa vauvan kasvamista. Nyt hyvä jos jaksan vastailla lasten kysymyksiin.

  Vaikka kaipaankin seesteistä keskiraskautta, ei tämä odotus nyt laisinkaan niin kurjaa ole. Olo on toki kurja, mutta tunteet jotain aivan muuta. On ihmeellistä tuntea pienen potkut ♥ Kuinka nuo hentoiset liikkeet hiljalleen vahvistuvatkaan. Me odotamme miehen kanssa jo niin kovin malttamattomina syksyä ja mietimme millainen tyyppi siellä mahassa oikein möyryääkään. Ennen syksyä meidän on kuitenkin vain tyydyttävä ihailemaan ultrakuvia, nauttimaan sydänäänistä sekä höpöttelemään mahalle. Ehkä me tässä raskaudessa vielä saadaan niitä odotuskuviakin napattua ja tehtyä muita asioita, jotka edellisillä kerroilla on jäänyt tekemättä.

 Kasvavasta vatsasta, potkuista ja koko raskaudesta on osattava nauttia nyt. Koko odotusaika menee loppujen lopuksi niin hurjan nopeasti ohitse ja pian tätä kaikkea voi enää vain kaivata. Tai no ei ihan kaikkea, mutta ne ikävät puolethan tuppaavatkin onneksi unohtumaan :D