Joulumme 2018

Huomasithan jo 16. luukun takaa paljastunen arvonnan? Ellet niin ei hätää, vielä ehtii hyvin osallistumaan! Nyt tarkoitukseni ei kuitenkaan ole muistutella vaan kertoa muutamalla sanalla joulustamme.

 Lähtökohdat joulunviettoon oli varmasti monen silmiin aika kaoottiset; monta hommaa oli tekemättä ja oman perheemme lahjoja paketoitiin vielä puoli neljään asti aamulla, vaikka tiesimme herätyksen olevan turhankin aikaisin. Lasten iloa ja jännitystä katsellessa oma väsymys kuitenkin helposti unohtuu.

 Aaton aamupäivä menee meillä yleensä omalla painollaan. Osa lapsista katselee lastenohjelmia, osa leikkii tai ulkoilee. Tänä vuonna lapset pääsivät koristelemaan kuusta ennen lounaaksi nautittua riisipuuroa. Vastaanotimme vielä muutamia joulutervehdyksiä ja lapset levittelivät lisää koristeita ympäri taloa sillä välin, kun pikkuinen nukkui vaatimattomat 3 tunnin päikkärit.

 Yleensä meillä on ollut tapana mennä päivällisen jälkeen joulusaunaan, mutta tänä vuonna anoppi tuli vieraaksemme joten jätimme saunan seuraavaan päivään. Olihan vasta ollut lauantain saunapäivä. Päivällisellä pikkuinen onnellisena maisteli kinkkua, mutta porkkanalaatikon rakenne ei miellyttänyt. Pikkuinen ei siis tykkää liian sosemaisista ruuista vaan kunnon purtavaa pitää olla. Isommat pojat taas söivät kilpaa kinkun lisäksi kaloja sekä mätiä.

 Päivällisen jälkeen saapuikin se lasten eniten jännittämä ja odottama vieras, joulupukki. Pikkuinen hieman pelästyi päästäen pienen itkun, mutta pian jo kilpaili joulupukin kanssa yrittäen jakaa omia pakettejaan muille. Petterillä taitaa ikä alkaa painaa, sillä tänäkään vuonna hän ei ollut meille asti kyennyt. Valtavan lahjakasan pukki sai perille siis laina-autolla. Myös tontun pajalla oli kuulemma ollut vaikeuksia. Onneksemme pukki kertoi tämänkin, sillä jouduimme turvautumaan Onnin tärkeimmän lahjan kanssa itsetehtyyn joulupukin pikakirjeeseen, jossa sattumalta kerrottiin samaa. Ilman tätä tietoa olisi kuulemma Onnin joulu ollut piloilla. Huh, selvisimme siis!

 Joulupäivänä mies joutuikin käväisemään töissä, joten me lasten kanssa ihmettelimme lahjaksi tulleita leluja, luimme uusia kirjoja ja pelailimme pelejä. Toki myös Onnin saamaa rattikelkkaa piti heti aamusta testailla, vaikka ulkoilureissulla joulurauha oli hieman koetuksella. Pikkuinen kun 1-vuotiaan päättäväisyydellä yritti omia kelkan itselleen! Päivän pimentyessä kasailimme vielä lahjaksi saatuja Legoja sekä nautimme tunnelmasta koko perhe sohvalla köllien. Samanlaisena puuhasteluna jatkui myös aurinkoinen tapaninpäivä.

Joulumme oli siis juuri sellaista parasta, kiireetöntä aikaa yhdessä. Teimme asioita, jotka tuntuivat hyvälle, nautimme hyvästä ruuasta sekä herkuista, ulkoilimme paljon ja ennen kaikkea nauroimme. Näinä päivinä kaikki ikävät asiat ja mahdollinen stressi unhoittuivat eikä mielessä ollut oikeastaan mitään ylimääräistä. Sen vuoksi blogiin sopivia kuviakin sain hakemalla hakea, sillä tällä kertaa en kertaakaan miettinyt someen sopivia kuvakulmia. Kiitos joulu 2018, olit kerrassaan mahtava!

 Kuinka sinun joulusi sujui?