Puoli vuotta

 Pikkuinen on saavuttanut jo puolen vuoden iän. Toisaalta aika tuntuu menneen liian nopeasti ja toisaalta taas tuntuu, kuin pikkuinen olisi ollut luonamme aina. Hän on selvästikin se meidän perheen puuttunut palanen, jota me kaikki vuoroin ihastuksissamme ihmettelemme.

 Vastasyntyneestä ei ole enää tietoakaan vaan pienen ihmeemme tilalla on maailmaa ihmettelevä 64cm pitkä, iloinen tutkimusmatkailija. Rauhallisesta luonteestaan huolimatta paikallaan olo on ihan tylsää ja tutkimusretkille suunnataan usein vielä ryömien. Konttaus on kuitenkin etenkin yöaikaan mukavampi liikuntamuoto. Myös ylöspäin olisi pikkuisen jo päästävä ja sinne hän itseään vetääkin jos vaan saa sopivalta korkeudelta kiinni. Esim. astianpesukoneen tyhjennyksessä pikkuinen on innokas apulainen.

 Lempipuuhaa pikkuisesta on ehdottomasti keinuminen. Sylissä, keinussa, lattialla, ihan missä vaan kunhan keinutaan! Leluista suosiossa on autot ja pikkuinen auto tai ajaa sanat kuullessaan usein yltyykin villiin pörinään. Myös puiset palikat ja etenkin koko palikkalaatikon levittäminen on hurjan hauskaa! Pikkuinen nauttii myös satuhetkistä. Sylissä hän jakelee mielellään myös erittäin märkiä pusuja ja seurassa kiljuu kovaa, mikäli häntä ei huomioida.

 Vaikka täällä pohdin kiinteiden aloittamista, menimme täysimetyksellä täydet 6kk. Nyt yritämme harjoitella pääasiassa sormiruokailua, mutta menestys ei ole ollut kummoinen. Mikäli ruokaa suuhun asti laitetaan, se myös hyvin taitavasti päätyy vatsaan asti, mutta harvemmin sitä ruokaa tahdotaan kuitenkaan maistaa. Se kammoamani sotkun tekeminen on niiiin paljon mukavampaa! Epäilenkin vahvasti pikkuisen olleen edellisessä elämässä apina, sillä vain banaani syödään, muut liitaillaan ja tiputetaan ruokalapun kaukaloon :D

 Päivissä meillä on jo selvä rytmi. Aamulla herätään kellon soittoon ja lounaan jälkeen pikkuinen nukkuu yhdet päikkärit. Lastenohjelmien aikaan saattaa ottaa vartin tirsat, mutta yleensä ei. Nukkumaan pikkuinen käy noin klo 21 ja nukkuu yleensä sikeästi aamuun asti. Valitettavasti vain itse heräilen useamman kerran yössä, sillä vauva on lievästi sanottuna hieman vilkas unissaan ja saattaa siksi itkeä, nauraa ja kiljua unissaan.

 Puolivuotiaan kanssa päivät hurahtavat siis vauhdilla uusia ihmeellisiä asioita ihmetellessä. Puussa istuva lintu tai orava ja maassa möyrivä ötökkä saavat aikaan innostuneen kiljahduksen, mutta tuuli kasvoilla inhottaa. Mielenkiinnolla odotan millaisia seikkailuja vauvavuoden loppupuolisko meille tuokaan♥

Mitä muille pikkuisille kuuluu?