Totta se on! Isot lapset, isot murheet

 Monet tuoreet vanhemmat ovat saattaneet kuulla muka lohdutukseksi sanottavan, että pieni lapsi ja pienet murheet, iso lapsi,isot murheet. Väsyneen pikkulapsen vanhemman voi olla vaikea tuota sanontaa pitää lohdutuksena, mutta jo tällä kokemuksellani voin sanoa sen kyllä pitävän paikkaansa!

 Aivan pienet vauvat kaipaavat vain syliä ja maitoa sekä aiheuttavat unettomuutta. Leikki-ikäisen suurin murhe voi olla väärä lusikka aamupalapöydässä ja uhma voi saada vanhemman pinnan kiristymään, mutta entä kun lapset tulevat kouluikään? Väärä lusikka tai vaatevalinta tuntuu jo hurjan pienelle murheelle verrattuna koulussa kiusaamisen kohteeksi joutuneen lapsen murheisiin. Syli on pienelle koululaiselle yhä tärkeä, mutta ei se yksinään enää auta poistamaan pahaa mieltä.

 Mitä lähemmäs teini-ikää ja mustavalkoista ajatusmaailmaa lapsi lähestyy, sen vähemmän lapsi saattaa mielen päällään olevista huolista kertoa. Olenkin jo kasvattanut tuntosarvia, jotta osaan oikeaan aikaan avata kahdenkeskistä keskustelua ja tulkita niitä. Vaikka vanhemmuus kasvaa lapsen myötä, voi ison lapsen kanssa herätä yllättäen vaikeaankin ongelmaan. Lähes teini osaa halutessaan jo taitavasti peitellä niin paljon, ettei vanhemmat kaikkea, esim. syömishäiriötä heti huomaa.

 Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän tulee tilanteita joille vanhempi ei vain voi mitään. Kouluikäisen vanhempi ei voi olla joka tilanteessa suojelemassa lastaan. Kasvaakseen lapsen on annettava myös tehdä omat virheensä, joista voi oppia ja vanhemman tehtävä on tukea ja opastaa lasta.  Sylin korvaa entistä enemmän lämmin halaus, aito läsnäolo ja keskustelu.

Isot lapset saattavat yllättää sinut myös soittamalla: "Äiti älä nyt pelästy, mut oon matkalla päivystykseen. Oikeesti ei tässä mitää hengenhätää oo".  Voin sanoa, että varoitteluista huolimatta kyllä pelästyy ja sydän jättää lyönnin jos toisenkin välistä! Onneksi tästäkin tilanteesta selvisimme vain säikähdyksellä ja lievällä aivotärähdyksellä, mutta kyllähän tapaus pisti miettimään mitä kaikkea ison lapsen kanssa voikaan tapahtua ilman, että siihen pystyt itse millään lailla vaikuttamaan.