Mitä kuuluu Onnille nyt?

 Päätin pitkästä aikaa kertoa hieman mitä Onnille kuuluu, sillä poika tuntuu menneen alkuvuoden aikana hurjasti eteenpäin. Tieto tulevasti isoveljen roolista on selvästi tuonut kehitystä, sillä onhan isoveli jo ISO eikä mikään pieni :D

 Arki Onnin kanssa on yhä uhmakohtauksia lukuun ottamatta todella helppoa. Vaatteiden vaihto, aamutoimet yms. perusjutut sujuvat oma-aloitteisesti vauhdilla ja yötkin jo pääosin nukutaan. Onni on todella tarkka monista asioista ja rutiineista, mutta myös todella kova työmies. Hän siis saattaa 10 min. heräämisestä olla jo ulkona puuhissa ilman, että aamutoimista mikään olisi jäänyt tekemättä!

 Leikit ja pelit sisarusten kanssa sujuvat ja sisarukset ovatkin pojalle tärkeitä. Onni myös tahtoisi jo nukkumaan isojen sänkyyn muiden kanssa lastenhuoneeseen. Myös koirapelko on hieman helpottunut, eikä Onni enää ole hysteerinen koiriemme kanssa. Muurahaiset ovat pojasta paljon pelottavampia.

 Kerhoon meno on Onnille entistä helpompaa. Vielä kovan ruuhkan sattuessa eteisessä kaipaa tilaa, mutta riisumisen jälkeen menee vauhdilla käsienpesun kautta omalle paikalleen. Kerhossa Onni on nykyään paljon hymyilevämpi ja vapautuneempi siis lähempänä omaa itseään. Tiettyjen kavereiden kanssa leikit sujuvat jo kivasti ja vaaditut hommat Onni tekee yhtä reippaasti kuin kotonakin.

 Myös tuttujen ihmisten seurassa voi muutosta huomata. Vieläkään tutuille, isovanhempia lukuun ottamatta, ei puhuta edes vastaamalla kysymyksiin, muttei myöskään piiloudutakaan. Puhumisen sijaan Onni saattaa esim. hymyillä, hyräillä tai haukkua kuin koira. Tutussa kyläpaikassa taas Onni uskaltautuu usein jo muiden lasten kanssa leikkimään sen sijaan, että olisi liimautuneena sylissäni kasvot tiiviisti minuun päin.

 Onni rakastaa yhä rauhaa sekä hiljaisuutta, vaikka usein ei enää itse niin hiljainen olekaan, ja tahtoo mielellään retkille metsään. Kaupassa yms. julkisilla paikoilla poika uskaltautuu kuitenkin jo itse toimimaan vieraista ihmisistä huolimatta. Myös leikkipaikat houkuttavat kovasti, mutta ilman sisarusten tai äidin turvaa Onni ei kovin lähelle vieraita lapsia uskaltaudu.

 Pienin edistysaskelin ajan kanssa mennään siis koko ajan eteenpäin. Pojan tahtiin edetessä samalla kehuja jaellen ne parhaat tulokset saavutetaankin :) Mielenkiinnolla odotan kuinka tämän kehityksen jälkeen meidän Lapsimessuvierailu sujuukaan, mutta ainakin tiedän pojan sietävän tilannetta ja sitä väkimäärää edellisvuotta paremmin :)