Lasten kommentit raskausuutiseen

 Plussan pärähtäessä raskaustestiin sitä melko nopeasti jo miettii milloin kertoa asiasta isommille lapsille. Odotuksen alkumetrit ovat niin kovin epävarmaa aikaa, mutta toisaalta etenkin isommat lapset voivat huolestua äidin kunnosta. Eihän nyt jatkuva pahoinvointi, päänsärky ja muut ah niin ihanat vaivat normaaleja ole.

 Aikaisemmilla kerroilla olimme kertoneet tuleville sisaruksille jo ennen ultraa. Tällä kertaa tunsin, ja tunnen yhä edelleenkin, niin vahvasti jonkun menevän pieleen, että päätimme kertoa  perheenlisästä vasta ollessamme varmoja sikiön kunnosta eli ultran jälkeen. Siihen asti yritimme vain rauhoitella isompia lapsia vakuuttamalla, ettei minulla ole mitään hätää.

 Vaikka itse miehen kanssa olimme toivoneet jo pitkään lasta, ei lasten ajatusmaailmasta koskaan tiedä. Tai Pikkutäry oli kyllä toivonut pitkään jo pikkusiskoa ja lähipiirin vauvabuumin myötä kärsinyt vauvakuumeestakin. Pikkutäry ottikin uutisen kaikkein iloisimpana vastaan ja huokasi onnellisena "Mä olen toivonut tätä jo niiiiiin kauan! Miten kummassa tää on nyt totta?!". Pojalle on aivan sama kumpaa sukupuolta vauva on, kunhan nyt syntyisi pian :D Tellun ainoa kommentti taas oli, että vauvan on sitten parempi olla tyttö, sillä pikkuveljistä hän on saanut jo tarpeeksi. Jotain muutosta on siis tapahtunut, sillä edellisellä kerralla neiti halusi olla ehdottomasti perheen ainoa prinsessa.

 Onnin katse oli melko murhaava, kun hän katseli näyttämäämme ultrakuvaa. Hän ei millään aluksi hyväksynyt ajatusta uudesta vauvasta ja yritti sanallisesti protestoida, ettei muuten mitään uutta tyyppiä tule. Poika oli jopa minulle muutaman päivän erittäin vihainen ja sitten taas lukkiutui syliini kuin takiainen. Onnin reaktiosta emme oikeastaan edes yllättyneet, sillä sietäähän hän huonosti isoja muutoksia ja toisaalta on ollut oikea sylikissa, lellikki syntymästään asti.

 Tällä hetkellä Onni on kuitenkin toipunut alkujärkytyksestä. Hän odottaa kovin malttamattomana jo vauvaa ja kilpaa veljensä kanssa pusuttelee ja silittelee pyöristyvää vatsaani. Onni onkin kasvanut hetkessä isoksi ja koska hänestä tulee ISOveli, hän myös tekee aivan kaiken itse. Poika on myös ilmoittanut hoitavansa vauvan vaipanvaihdot sekä putsaavansa lattialta pissit ja kakat, kun vauva ei kuitenkaan osaa olla niitä sotkematta :D Mielenkiinnolla jään odottelemaan kuinka Onnin mieli muuttuu vauvan saapuessa taloon!

 Kuinka muut lapset ovat suhtautuneet tietoon kasvavasta perheestä?

 Lopuksi täytyy todeta, että kuten huomaatte, en jaksanut järjestää tähän postaukseen enää Batmanin kanssa toista kuvaustuokiota, vaikka olisi pitänyt. Raskaushormonit vaan vaikuttavat senkin verran, että meni hermot jo kylttiä tehdessä. Picmonkeylla ajattelin vanhan tavan mukaan tehdä, mutta eihän se ilmaisversio enää anna tallentaa ja kaikki kaipaamani kivat jutut olivat muuttuneet maksullisiksi. No olihan meillä tämän supersankarin kanssa myrskystä ja epäonnistumisista huolimatta kiva tuokio :D