Elämyksiä ja kivaa puuhaa: Lapsimessut 2017

 Huh mikä viikonloppu! Täynnä menoa ja toimintaa! Perjantai-aamulla Pikkutäry ei tapansa mukaan hypännytkään taksiin ja suunnannut eskariin vaan lähdimme kohti kauan odotettuja Lapsimessuja, jonne olin saanut bloggaajapassin. Pojilla oli mielessä muutama 'pakko nähdä'-juttu ja menomatkalla kuulimmekin usein kysymyksen 'Onks vielä pitkä matka?' Itse harmittelin mielessäni rahapussin ja kameran unohtamista kotiin, mutta onneksi sentään pääsylippu oli sähköisessä muodossa :D Tässä postauksessa saatte siis tyytyä kännykällä napattuihin messukuviin.

 Heti perille päästyämme Onnin suusta pääsi järkyttynyt lausahdus 'Onpa täällä paljon ihmitii!' Tässä vaiheessa olimme siis juuri päässeet Messukeskuksen ovista sisään eikä maalaispojalle ollut edes koko todellisuus valjennut :D Tuosta lausahduksesta ajattelin Onnin tarvitsevan aikaa nauttiakseen vierailusta, mutta pojalla olikin kova kiire paloauton luokse, jossa laski hieman aristellen mäkeä ja sammutteli tulipaloa isoveljensä näytettyä mallia. Onni tutki myös tarkasti paloauton varustusta ja pelastajan urasta haaveileva Pikkutäry kertoi varusteiden nimiä :D

 Ensimmäisen osaston jälkeen Onni veti meitä vauhdilla pienoismallien maailmaan, jossa vielä olikin pojalle sopivan väljää. Jos Onni olisi saanut päättää, olisimme katselleet junia ja koneita koko päivän tai ihmetelleet hävittäjää. Pikkutäry tutki veljensä ihastellessa kulkuneuvoja Lego-rakennelmia ja haki selvästikin samalla uusia ideoita omiin puuhiinsa.

 Pienoismallien jälkeen jotain tapahtui, sillä Onnilla oli kova kiire paikasta toiseen. Hän olisi tahtonut nähdä kaiken ja heti, muttei silti uskaltanut vielä mennä touhuilemaan tai edes halata Muumipeikkoa. Yritimme miehen kanssa tässä vaiheessa tutkailla vauvantarvikkeita, mutta ei me paljon viisaammiksi tultu. Järkytyimme vain kuinka painavia nykyään turvakaukalot ovatkaan vai olikohan meillä jo voimat kadonneet? :D

 Koska pojilla oli vauhti päällä, keskityimme lopulta vain lapsille mieleisiin kohteisiin. Bobles-Lego seikkailualueelle Onni uskaltautui mukaan vilkkuvalojen houkuttelemana ja lopulta viihtyikin alueella vilinästä huolimatta pitkään. Leikkituokion rohkaisemana Onni uskaltautui kiertelemään alueella vielä uudestaankin ja käymään myös mm. muumitalossa sekä halailemaan vastaan tulleita maskotteja. Oman vointini käydessä lopulta tuskaiseksi saimmekin lähes kantaa kaksi poikaa pois messulta.

Vaikka olin kolmen miespuolisen kanssa reissussa ja lompakkoni unohtui kotiin, ei kotiin palattu ihan ilman messuostoksia. Monet ihanat messuosastot kierrettiin vain hurjalla vauhdilla läpi, koska miehiähän ei vaatteet yms. tarvikkeet innosta. Sain kuitenkin kotiutettua ostoslistalla olleen Oot niin ihana-vauvakirjan, sillä mies maksoi sen sillä ehdolla, että kannan sen kotiin asti. Eipä tarvinnut edes kantaa ja nälkäinen mies sai vielä kiitokseksi raskaana olleen vaimonsa hormonihöyryt :D Siitä huolimatta hän osti mulle vielä jopa kahdet housut Name it:n osostolta ja kotiin hammasnameja sekä purkkaa.

 Meillä oli siis todella mukava messupäivä! Alun ujostelusta huolimatta lapset nauttivat koko sydämistään ja itse ilahduin niin uusien kuin vanhojenkin tuttavuuksien tapaamisesta. Tästä ujopiimästä oli todella mukavaa huomata, kuinka tuntemattomatkin uskaltautuivat jutulle♥  Pikkutäryä jäi hieman harmittamaan, ettei Star wars hahmoja näkynyt ja haaveiltu yhteiskuva jäi ottamatta. Onni taas olisi kaivannut Myyrää, mutta nämä harmitukset unohtuivat pojilta nopeasti. Näistä messuista riittää pojilla muisteltavaa pitkäksi aikaa!