Tahdotko postia meiltä?

 Yön pimeinä tunteina sitä on aikaa ajatella kaikenlaista. Mieluiten sitä tietysti nukkuisi, mutta pienen uniterroristin valvottaessa tulee mieleen kaiken laista. Hyvin usein ajatuksissa ei enää aamulla ole mitään järkeä, mutta toisinaan ajatukset jäävät päähän muhimaan.

Toissayönä mietin ensin yksinäisiä ihmisiä ja sitten ajatukseni harhailivat ystävänpäivään. Mietin niitä koululaisia, jotka joutuvat yksin nurkasta katselemaan muiden luokkatovereiden vaihtaessa ystävänpäiväkorttejaan. Mietin kuinka yksinäinen ihminen voikaan ahdistua positiiviseksi jutuksi tarkoitetusta päivästä ja mietin niitä yksinäisiä vanhuksia, jotka makaavat yksin kotona. Niitä, joiden luona kotihoito käy pikaisesti kaksi kertaa päivässä ja muun ajan he lähes kokonaan katselevat yksin sängystä kattoa. Lopulta mietin myös Tipulan Emosta, joka viime viikon postauksessaan lupautui lähettelemään postia.

 Tänään Postisen välistä syliini tipahti kortti. Mainoskorttihan se oli, mutta tipahtaessaan se sai aikaan monenlaisia ajatuksia. Jos voittaisin lotossa, ostaisin valtavan ison kasan kauniita kukkia, joilla lasten kanssa ilahduttaisimme niin yksinäisiä kuin muutenkin ilahdusta kaipaavia ihmisiä. Tuohon ei valitettavasti mahdollisuutta ole, mutta päätinpä hetken mielijohteesta napata Emoselta haasteen vastaan.

 Nyt siis kaikilla halukkailla on mahdollista saada postia! Täällä on myös innokkaita pikkuapulaisia, jotka mielellään lähettävät postia muille lapsille! Riittää siis, että kommenttilootaan hihkuu kiinnostuksesta postin vastaanottamiseen ja sen jälkeen laittaa osoitetietoja sähköpostilla osoitteeseen tellujapikkutary(at)gmail.com. Me jäämme täällä jännittyneinä odottelemaan päästäänkö postituspuuhiin :D

 Kaunista keskiviikkoa!