Mitä meille kuuluu?

 Suurperheen arjen pyöritys ja ristiäisvalmistelut pitivät viime viikolla varsin kiireisenä. Mies joutui tekemään pitkiä työpäiviä ja pikkuiselle sattui useampi huono päivä. En kärsinyt siis tekemisen puutteesta vaan päinvastoin. Lepohetkiä tai sitä omaa aikaa ei juurikaan suotu, ellei sellaisiksi lasketa vauvan sylittelytuokioita.

 Nyt kun pikkuisen ensimmäinen juhla on onnistuneesti ohi ja lapsilla syysloma, päätin tulla hieman kirjoittelemaan meidän kuulumisia. Mitä kummaa täällä on viime aikoina tapahtunut?

♥ Olemme nauttineet syksystä ulkoillen ja metsäretkiä tehden.
♥ Ekaluokkalainen on lukenut pikkuiselle paljon satuja ja ilahduttanut meitä vanhempia ihanilla, ihan itse kirjoittamillaan viesteillä. Kuinka ihanaa onkaan seurata oppimisen iloa!
♥ Iltaisin perhe on nauttinut takkatulen ritinästä ja glögistä
♥ Sadepäivinä olen kokenut hieman huonoa omaatuntoa, ettei askarteluun ole ollut voimia ja aikaa, mutta olen saanut ihastella upeita piirustuksia ja leikkiä paljon traktoreilla sekä puimureilla. Ehkä saimme siis onnellisesti kaiken viljan puitua?!
♥ Olemme ihmetelleet pikkuisen nopeaa kehittymistä, ihailleet hurmaavaa hymyä ja nauttineet seurustelutuokioista

♥ Olemme saaneet seurata monia metsän eläimiä ja isoja hanhiparvia
♥ Onni on nauttinut työpäivistä isänsä kanssa
♥ Pihan lehtimatto sai nopeasti kyytiä, kun laitoin lapset kilpailemaan kuka saa aikaiseksi suurimman lehtikasan. Lopulta itselleni jäi vai lehtien ja lasten kuljetusta kottareilla.
♥ Koimme huolestuttavia hetkiä koiruuden kanssa, mutta onneksi pian eläinlääkärin määräämän lääkekuurin aloittamisen jälkeen karvaturri heilutteli taas iloisena häntäänsä.
♥ Leivoimme ja söimme ehkä liikaakin kaikkea hyvää tekosyyllä ristiäiset
♥ Pikkuinen sai siis onnellisesti nimen ilman, että olisimme joutuneet nimiarpajaiset järjestämään. Jouduin myöntymään joistain vaatimuksistani, mutta oikeastaan nimi on aivan pojan oloinen. Kaverini sanoja lainatakseni nimi on täydellinen kantajalleen♥

 Mitä sinulle kuuluu?