6 viikkoa

 Kuusi viikkoa voi joskus tuntua kovin pitkälle ajalle, mutta pikkuisen kanssa se on mennyt hetkessä. Kuitenkin vauvaa katsellessa voi huomata, ettei meillä enää aivan vastasyntynyttä ole vaan kehitystä on jo tapahtunut.

 Pikkuinen aiheutti neuvolalääkärissä suurta hilpeyttä painonnousullaan. Ruoka siis maittaa pojalle hyvin eikä iltojen maratonsyömisistä huolimatta todellakaan tarvitse miettiä riittääkö oma maito vai ei. Vauvan posket ovatkin pyöristyneet mahtavasti, leuan alle on muodostunut toinen leuka ja jaloista löytyy suloiset makkarat. Aivan pian joudummekin jo viikkailemaan kaikkein pienimmät 50cm:n vaatteet pois käytöstä.

 Kehitystä on tapahtunut myös muussa kuin painossa. Pikkuinen on yhä enemmän hereillä ja viihtyy mielellään sisarustensa touhuja seuraillen. Vauva on myös kova keskustelemaan ja sulostuttaa meitä hymyillään. Päätään pikkuinen kannattelee jo hienosti eikä makuuasento sylissä ole enää pojan mieleen. Ympäristön tapahtumat pitää nähdä! Lattialla pikkuinen viihtyy vain pieniä hetkiä vatsallaan ja silloinkin kädet ovat hienosti kyynernojassa jalkojen yrittäessä vimmatusti mahan alle tai eteenpäin. Musiikkituokiot ovat myös kovasti vauvan mieleen.

 Vauva on yhä todella rauhallinen luonne. Elomme ei aina kuitenkaan ole pelkkää ihanuutta ja ruusuilla tanssimista, sillä pikkuinen kärsii iltaa kohden pahenevista mahavaivoista, jolloin vain sylissä on hyvä olla. Tätäkin postausta olen kirjoittanut jo ainakin kolmessa osassa! Tällä hetkellä hulinoiksi muuttuneet yötkin sujuvat paremmin vanhempien välissä unipesässä kuin omassa sängyssä, johon sitkeästi joka ilta vauva nukkumaan laitetaan. Aamun ja illan torkut pikkuinen nukkuu sisällä ja pidemmät päiväunet yleensä ulkoilujemme aikana vaunuissa.

 Mitä muille pikkuisille kuuluu?