Arki saapui vauvakuplaan

  Miehen työt eivät salli tällä hetkellä päivääkään isyysvapaata. Kun kotiuduimme pikkuisen kanssa sairaalasta perjantaina, alkoi mulla jo maanantaina yksin arjen pyöritys. Suunnilleen näin on ollut jokaisen pojan syntymän kohdalla, joten sinällään tilanne oli varsin tuttu. Nyt arkeemme oli vain tullut yksi pieni muuttuja lisää.

 Pääsinkin heti alkajaisiksi maanantaina aikataulutestiin, sillä koululaisten lähdettyä meidän piti kiiruhtaa pienempien kanssa vauvan verikokeisiin. Pieni nyt oli vielä suhteellisen helppo pakata mukaan, mitä nyt kävi se perus jättipuklu-vaippaanturahdus ulko-ovella. Onni kuitenkin päätti antaa heti takaisin edellisviikon poissaolostani, heittäytyi täysin osaamattomaksi ja näytti osaavansa kyllä tarpeen tullen kiukutella hänkin. Ehdittiin juuri ja juuri ajoissa paikalle ja selvittiin kauppareissustakin vielä kunnialla.

 Maanantain testin jälkeen arkemme on lähtenyt sujumaan lähes kuin ennenkin. Arkeen palaamista kyllä edesauttoi se, että vauvalle on ehtinyt jo muodostua pienoinen rytmi, joka vieläpä sopii lähes täydellisesti päiviimme. Aamulla Onnin katsellessa lastenohjelmia saan tehtyä vauvan aamutoimet ja tankattua yön jäljiltä masun täyteen. Aamupäivällä isompien ollessa koulussa vauva ottaa pidemmät unet eli meillä on hyvin aikaa puuhailla Onnin kanssa kaksin. Iltapäivällä taas, kun vauva valvoo sekä tankkaa enemmän, puuhailee Onni jo koulusta palanneiden sisarustensa kanssa. Vain päivällisen laitto vaatii tällä hetkellä hyvää etukäteen suunnittelua, sillä se osuu vauvan tankkausaikaan.

 Vaikka viime viikolla arkeen paluu alkoi siis pienellä kaaoksella, selvisimme kunnialla jo niin kerhopäivistä, neuvolakäynnistä kuin viikonlopun synttärijuhlien valmisteluistakin. Oikeastaan tuntuu, ettei vauva muuttanut ainakaan vielä meidän arkea paljoakaan, vaan toi mukanaan siihen vain enemmän suloisuutta. Toki imetykset yms. vauvan tarpeet on otettava päivän puuhasteluissa huomioon, mutta myös niiden aikana pystyy isompien lasten kanssa lukemaan kirjaa, värittelemään yms. ja toisaalta Onni nauttii, kun saa työmiehenä auttaa yksikätistä äitiään milloin missäkin. Mielenkiinnolla katsonkin onko tämä sittenkin vain sitä vauvakuplaa vai voiko arki oikeasti lähteä heti sujumaan näin mahtavasti?!