8. syyskuuta 2016

Stressaavat juhlat

 Juhlat ovat hurjan kivoja, mutta kesän juhlaputkessa on käynyt erittäin selväksi, etteivät ne ole Onnia varten. Juhlissa on Onnin makuun liikaa ihmisiä ja liian vähän omaa tilaa. Etenkin viime viikonloppuna pojasta huomasi selvästi kuinka stressaantunut hän oli.
  En tiedä onko monikaan teistä ajatellut, että myös pieniä lapsia stressaa? Onhan se selvää, että esim. päiväkodin aloitus, sisaruksen syntymä yms. ovat isoja mullistuksia lapsen elämässä. Toiset lapset pystyvät selviytymään näistä tilanteista toisia paremmin, mutta lapsen stressi on aina aikuisen vastuulla. Lapsella itselläänhän ei ole vielä valmiuksia käsitellä stressiä!

  Lapset ovat kyllä hyvin ihmeellisiä otuksia, sillä stressatessaankin he osaavat vaistomaisesti hakea oikeanlaista apua. Eriasia on näkeekö aikuinen lapsen stressin, sillä lapset eivät aina ilmaise selvästi pahaa oloaan. Parasta lääkettä lapsen stressiin kuitenkin ovat tutut syli, sylitys ja lämmin hali. Vaikka lasten stressiin täytyykin puuttua, kannattaa muistaa kohtuullisen paineen myös auttavan suorituksissa.
  Viime viikonlopun juhlat menivät siis Onnilta lähes täysin sylissäni istuen. Yli 100 ihmistä ympärillä, liikaa hälinää ja liikaa liian lähelle tunkevia ihmisiä. Jo Onnin kasvoilta pystyi lukemaan kuinka kovassa paikassa hän joutui olemaan. Pakollisen osuuden poika oli tiiviisti sylissä ja siinä samalla oli yritettävä sotkematta syöttää lasta ja syödä itsekin. Virallisen osuuden jälkeen kannoin pojan ulos, jossa oli enemmän tilaa hengittää. Kauniina päivänä kuitenkin ainut rauhoittava paikka oli parkkialue, jossa me sitten kierreltiin tutkimassa automerkkejä.

 Juhlien stressaavuuden pystyi myös huomaamaan refluksin pahenemisesta. En edes muista milloin Onnilla olisi ihan ylös asti jotain tullut, mutta nyt tuli. Myös rohinat olivat melkoisen mahtavat. Ruuasta tämä ei voinut johtua, sillä poika sai syötyä lähinnä leipäsiivun ja perunan. Illalla kotona taas poika nukahti jo lähes ennen kuin pää osui tyynyyn. Myös kerhopäivinä Onni väsyy helpommin eli kai se stressi sitten väsyttääkin?! Onneksi nyt voimme kuitenkin hieman hengähtää ja nauttia kivoista jutuista kotona!
 Millaisia juhlijoita muiden lapset ovat? Ovatko reippaina touhuamassa vaiko ujostuttaako isompi väkimäärä? Meillä isompia lapsia ei juuri juhlissa näkynyt vaan syöksyivät leikkimään ja omiin puuhiinsa heti kuin lupa annettiin sekä lähtivät kotiinkin valittaen etteivät vielä tahdo. Vaatii siis meiltä vanhemmiltakin hieman totuttelua tämä uusi tilanne, mutta mitäpä emme lapsemme vuoksi tekisi.

4 kommenttia:

  1. Kolmen lapsen äitinä huomannut että jokainen heistä on erilainen, yksi menee heti suunapäänä mukaan heittäytyy, yksi ujostelee viimeiseen asti ja yksi tykkää enemmän rauhasta ja omissa oloissaa tehtävistä jutuista. Tosi hyvä postaus ja paljon mielenkiintoisia ajatuksia ! http://valkoinenhaave.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥ On totta, että jokainen lapsi on erilainen. Vaikka meilläkin isommat syöksyvät helposti omiin puuhiin, on Pikkutäry selvästi arempi. Hän uskaltaa mennä, koska sisko on mukana puhumassa hänen puolestaan. :)

      Poista
  2. Oivoi pientä <3 Hyvä, että vetäydyitte hetkeksi kahden keskeiselle parkkiskierokselle! Kyllä minä huomaan, että lapsia väsyttää enemmän esimerkiksi juuri juhlien jälkeen. En tiedä johtuuko se stressistä vai ennemminkin riehumisesta. Meillä lapset ujostavat yleensä kyllä hetken aikaa juhlien alussa, mutta vapautuvat sitten ja riehuvat ympäriinsä. Esim. häissä heidät löytää kyllä loppuillasta tanssilattialta.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä asioissa pitää kyllä mennä lapsen mukaan. Mukavahan se olisi itse nauttia juhlistakin, mutta mukavaa ja varsin opettavaista meillä siellä parkkiksellakin kahdestaan oli :D Mun mielestä pieni ujous ensi alkuun kuuluu lasten elämään. Onhan juhlat kuitenkin aina uusi tilaisuus ja tilanne :)

      Poista