17. syyskuuta 2016

Aihetta kiitokseen?

Siis vieläkö sä lusmuilet kotona? Et oo ajatellut töihin mennä? Miten sä pystyt tuollaiseen miehen siivellä elämiseen? Harva varmasti ymmärtää tällaista kotiäitiyttä eikä tästä hommasta ulkopuolisilta kiitosta saa. Ei sillä, että mitään kiitoksia tai ymmärtämistä tarvitsisinkaan. Jokainen kuitenkin varmasti omassa ammatissaan nauttii myös niistä kiitoksista. Vaikka en miellä kotiäitiyttä ammatiksi vaan elämäntavaksi, kyllä ne kiitokset lämmittävät.
 Aina kotiäidin kiitokset eivät ole mitenkään suoraan lausutut vaan niitä pitää osata tulkita rivien välistä. Eräänä päivänä eskarin jälkeen Pikkutäry jutusteli kanssani päivän kulusta välipalapöydässä. Poika kertoi myös kuinka mukavaa hänestä on ollut, ettei ole aikaisin aamulla tarvinnut päiväkotiin herätä ja on saanut olla vain rauhassa kotona sekä käydä kerhossa. Kuinka hänestä on kivaa, ettei kavereiden tavoin tarvitse jäädä eskaripäivän päätteeksi odottamaan vanhempiaan vaan pääsee heti taksilla kotiin lepäämään.  Mikä olisikaan kotiäidille parempaa kiitosta kuin suoraan lapsen sydämestä tuleva asia?

 Toisaalta koen joskus myös lapsen onnellisen hymyn kiitoksena. Mietimme pitkään miehen kanssa ilmoitammeko Onnin mukaan luistelukouluun. Viime vuonna hän kaipasi joka ikinen kerta itsekin jäälle, mutta ikä ei riittänyt eikä Onni oikein ole ryhmässä viihtyvää sorttia. Koska varatun paikan voi myös antaa kesken kauden jonossa seuraavalle, päätimme kokeilla. Sinne ne pojat käsi kädessä jäälle menivät ja erottautuivat omiin ryhmiinsä. Onni ei puhunut sanaakaan, mutta oli selvästi heti alusta alkaen hommissa mukana. Antoi vieraiden ohjaajien tulla liki ja auttaa sekä jopa hymyili! Luistelukoulun jälkeen Onni hihkui onnesta ja kysyi pääseekö jo huomenna uudestaan.
 Joskus tuntuu, että itseltäkin kiitos vain unohtuu sanoa. Sitä arvostaa toisen työtä, tekoja jne., mutta olettaa toisenkin sen tietävän ja käyttää sanaa vain pienestä pitäen opituissa tilanteissa. Kuitenkin aiheita kiitokseen löytyisi huomattavasti enemmänkin. Kiitos, kun imuroit/ puit lapset/ kuuntelit jne. Ei kiitokseen tarvitse olla sen kummempaa syytä vaan siihen riittää arjen pienet teot, jotka vastapuoli tekisi muutenkin. Kiittämällä vain molemmat saavat hyvän mielen ja toinen tietää, ettei tekeminen ole sinulle itsestään selvää. Sitä paitsi jo lapsilla kiitos ja kehuminen lisää haluttua toimintaa ja se sama toimii puolisoonkin!

 Muistatko sinä kiittää vai oletko perinteinen suomalainen, joka ei paljon turhia puhele?

12 kommenttia:

  1. Yritän muistaa kiittää, mutta huomaan itse että se vaan välillä unohtuu. :/ http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti jokaiselta joskus jää kiitos sanomatta :) Jos yrittää parhaansa niin eihän muuta voi vaatia?

      Poista
  2. Olen myös huomannut, että joidenkin on vaikea ymmärtää kotiäitiyttä. Olen ollut Lumin syntymästä asti kotona eli jo piiitkän ajan. Moni vain unohtaa, että siinä ajassa on syntynyt vielä kolme lasta lisää, joten äitiyslomallakin on tullut oltua pitkät tovit. Ja lusmuilua täällä kotona ei kerkeä kyllä harrastamaan. :D
    Musta on ollut ihana olla kotona koululaisia ja eskarilaista vastassa. Voidaan heti puhua päivän kuulumiset ja tehdä läksyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla varmaan monen silmissä tuo kotona olo on vielä paremmin ymmärrettävääkin, kun näin 10 vuoden ja kolmen lapsen jälkeen. Mua kuitenkin aina naurattaa myös tuo lusmuilu kysymys, sillä en mä todellakaan makaa sohvalla jalat kohti kattoa lehti käsissä :D Kyllä sitä aamusta iltaan ja yölläkin tulee ihan niiden lasten kanssa oltua!

      Mä tykkään myös kovasti olla isompia kotona vastassa. Vaikka 10-vuotias jo kotona yksin pärjäisikin, nauttii myös hän ettei tarvitse yksin kotiin tulla ja taksipäivinä saa valmista valipalaakin ja pääsee heti kertomaan mitä kaikkea kivaa tänään onkaan tapahtunut :)

      Poista
  3. Kyllä arjessa jää helposti tuo pieni mutta tärkeä sana sanomatta! <3 Joskus onneksi tsemppaan ja muistelen antaa kiitosta niistä pienistä arkisista asioista.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki vie kyllä helposti mennessään :)

      Poista
  4. Mun on pakko kysyä että sanooko ihmiset oikeasti tuollaisia asioita kuin alussa kuvailit? Onpa tökeröä :/ Lasten kanssa kommunikoidessa tulee tosiaan kiiteltyä melkoisen paljon, pitäisi ehkä muistaa käyttää sitä vielä enemmän myös aikuisten kanssa vaikka kyllä mä yritänkin, joskus se vaan unohtuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä kuulee! Ensimmäisinä vuosina kaikki kommentit oli kannustavia tyyliin mahtavaa, että pystyt olemaan vielä kotona, mäkin niin tahtoisin. Nyt 10 vuoden jälkeen harva enää ymmärtää tätä kotona oloa, vaikka eihän toki kaikki ääneen noin kehtaa kommentoida. On tuttuja joiden ilmeet kertovat paljon ja sitten niitä, jotka sanovat suoraan mitä ajattelevat. Jokaisen noista lauseista olen kuitenkin kuullut enemmän kuin kerran tai pari.

      Poista
  5. Voi kyllä se kotiäidin työ on ihailtava ja tärkeä! <3 Olisin itsekin pidempään kotona jos olisi mahdollista. Rankkaa varmasti on välillä, koska monet ei tosiaan huomaa sitä kaikkea mitä äidit tekevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥ Jokainen tekee ne itselle parhaiten sopivat valintansa ja ne kaikki ovat aivan yhtä hyviä :)

      Poista
  6. Arvokasta pohdintaa. Kiittäminen ja kiitollisuus tuntuu olevan nykyisin katoava perinne. Se on harmi ja sääli. Jopa hieman suututtaa, että niin harvoin moni enää kiittää. Toki sitä itsekin voisi muistaa nuo kuusi kirjainta useammin. Se ei ole keneltäkään pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥ Kiittäminen ei tosiaan ole keneltäkään pois. Päinvastoin sehän antaa ympärilleen paljon hyvää mieltä :)

      Poista