18. toukokuuta 2016

Piha kuntoon!

 Kun muutimme tähän taloon reilu 10 vuotta sitten, pihassa oli valtava mansikkamaa ja upeat marjapensaat eikä yhtään kukkapenkkiä. Ensimmäisenä keväänä sai kyytiä mansikkamaa, joka oli mielestämme sijoitettu todella hölmöön paikkaan. Seuraavana keväänä oli marjapensaiden vuoro siirtyä toiselle puolelle tonttia. Hiljalleen pihaan ilmestyi myös muutamia kukkapenkkejä ja ennen häitämme innostuin vielä istuttamaan liljoja hääkoristeluihin.
 Nyt kun pihaa katsoo, ei ihan heti uskoisi sen joskus kukoistaneen. Viimeisen kuuden vuoden aikana on kukkapenkkien hoitoon ollut voimia tasan yhtenä vuotena. Niin väsynyt olen poikien valvoessa ollut! Penkkejä voisikin ehkä ennemmin kutsua rikkapenkeiksi. Tänä vuonna ne saavat luvan kadota, mutta jottei voimani loppuisi kesken projektin, päätettiin aloittaa hieman pienemmällä puuhalla.
 Jos mietitään kesän makuja, on mansikka ja raparperi ehdottomat kotimaiset suosikkimme. Meidän vanha raparperi ei jostain syystä ole viime vuosina kukoistanut, joten kävimme hakemassa puutarhalta uuden. Samalla Pikkutäry tahtoi itselleen punaisen karviaisen ja kokeeksi lähti hetken mielijohteesta myös vaaleanpunainen herukka Aili. Lapsuudessani Aili-täti paistoi hurjan hyviä lettuja, joten tottahan toivon Aili-pensaan tuottavan maailman parhaat herukat :D
 Onni on reipas äidin apuri ja niinpä istutustöissäkin hän oli innoissaan mukana. Joskus vahingossa saattoi kuopasta löytyä lapion lisäksi poikakin, mutta sattuuhan näitä :D Nyt kun nämä keväällä istutettavat hyötykasvit on pois alta, pitäisi pistää kasvimaat kuntoon niin päästäisiin ennen innostuksen katoamista niiden kukkapenkkien kimppuun. Vielä kun tietäisi mitä niille tekisi. Liljoista tykkään yhä edelleen eli niitä en haluaisi hävittää, mutta muutoin laiskalle kerran kuudessa vuodessa ahkeroivalle puutarhurille lienee se nurmikko paras ratkaisu :D

 Jokos muut ovat ahkeroineet pihan kimpussa? Onko luvassa suuria mullistuksia vai pieniä piristyksiä?

10 kommenttia:

  1. Voi kun tuota tekstiä lukiessa teki mieli päästä pihahommiin (joista tykkään kovasti). Nyt vain asutaan kerrostalossa niin ei ole omaa pihaa jossa saisi oman pään mukaan laitella kaikkea kivaa. Ehkä me vielä jossain vaiheessa muutetaan omakotitaloon =) Nyt saan tyytyä mökillä pihahommiin, jotka tosin ovat vähän hankalia, kun on kuivalla/kallioisella saarella ja eläimet usein syönyt tai talvi tuhonnut istutukset. No olen mä ainakin haravointihommia saanut mökillä tehdä tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihahommat on kyllä kivoja silloin kuin omat voimat niihin riittää :) Siltikin mä salaa haaveilen mökille sellaisesta Huvila ja huussi-tyylisestä ihmeestä, jossa kaikki olisi valmista mökille mennessä :D Omaa pihaa joutaa tässä kyllä lasten leikkiessä jo kivasti keskenään laitella, josko joskus taas näyttäisikin jollekin :)

      Poista
  2. Meillä on tehty taloremonttia viimeiset 4 vuotta ja piha on jäänyt siinä sivussa oman onnensa nojaan. En ole mikään viherpeukalo, mutta jotenkin sitä nauttii nyt, kun saa vihdoinkin käydä pihan eli rikkaruohojen ja villiintyneiden pusikoiden kimppuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tuon tunteen! Ja vielä mahtavampi tunne on, kun saa jotain näkyvää aikaan ja huomaa, ettei se piha nyt mikään villiintynyt viidakko olekaan :D

      Poista
  3. Voi kun kuulostaa tutulta tuo jaksamattomuus! Meillä on juurikin samasta syystä jäänyt kahtena kesänä pihahommat minimiin - tai toissakesänä sain kyllä aloitettua, mutta sitten vauva jo syntyikin. :D Mä myös oon ihan huimasti reipastunut ja pää on täynnä suunnitelmia. Onneksi meillä on vain tämä rivaripiha, niin suunnitelmat eivät lähde ihan hirveästi rönsyilemään eivätkä ehkä vie koko kesää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti moni pienen lapsen vanhempi käyttää vähäiset voimansa muuhun kuin pihan laittamiseen. Itselläni ainakin pahimmillaan energia riitti juuri siihen perusarkeen ja lasten hyvinvointiin. Ei siinä paljon rikkaruohoihin jaksanut kiinnittää huomiota! Voisi siis kai sanoa meillä pahimman vaiheen olevan nyt takana, kun ne rikatkin ärsyttää ja suuresti :D

      Poista
  4. Voi kyllä nämä innostuksen kohteet tulee ja menee - ja lasten kanssa pitää keskittyä olennaiseen: jaksamiseen!! <3 Meillä on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen paljon energiaa pihaa varten kun ollaan pari viikkoa sitten kylvetty city-kasvimaamme, istutettu ulkokukat ja leikattu nurmikkoa. Järjestimme ensimmäiset grillijuhlat ja sen jälkeen menimme jopa tilaamaan uudet pihakivet joiden toimitusta juuri odotamme..

    Mutta voin rehellisesti kertoa, että kahtena edellisenä vuonna jaksoimme tyyliin ainoastaan istuttaa kasvimaan ja jätimme ne istutukset sitten ihan säiden armoille.. Marjatkin jäi poimimatta puskista! Kaikella on aikansa.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähes parasta mitä lapselleen voi tehdä on olla polttamatta itseään loppuun. Piha ei mihinkään karkaa :) Meillä on monena vuonna ollut juurikin samalla tavalla! Kasvimaa on istutettu lasten iloksi, mutta se on täysin ollut säiden ja lasten armoilla. Marjat sentään tuli puskista poimittua, mutta nekin vain koska mummo tuli niitä poimimaan ja eihän vanhaa ihmistä nyt kehtaa laittaa puskia yksin tyhjentämään :D

      Poista
  5. Minulla ei ole pieniä lapsia, mutta kyllä se vaihtelee miten puutarhaa tulee hoidettua. Joskus jaksaa joskus ei.
    Osallistu kastehelmi arvontaan.
    Hyvää torstai päivää sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa, ettei me pienten lasten vanhemmat olla ainoita, joilla ei aina puutarha ole hoidettuna :)On varmasti totta ettei vuosien saatossa aina ne puuhat vain jaksa kiinnostaa tai voimat menevät muihin puuhiin :)

      Mukavaa loppuviikkoa♥

      Poista