Olin kovin mielissäni muutama vuosi sitten Tellun halutessa ikioman kasvimaan. En tosiaankaan ole mikään viherpeukalo enkä todellakaan yleensä saa pysymään hengissä yhtään minkäänlaista kasvia. Mielestäni on kuitenkin hienoa opettaa lapsille mistä se ruoka tulee ja niinpä ilman muuta Tellu on saanut juuri sellaisen kasvimaan kuin on halunnut. Myös pojat ovat siskonsa tavoin innostuneet hoitamaan omia pieniä kasvilaatikoitaan. Pikkutäry suostuu syömään ainoastaan omakasvattamaansa porkkanaa ja haluaa syödä jopa polttokasvia (siis retiisiä) eli vaivalla ihan itse kasvatettu selvästi maistuu hyvälle, vaikkei kaupan omista pitäisikään.
Tänään Tellu kävi hakemassa kasvimaalta salaattia leipänsä päälle. Takaisin keittiöön päästyä keittiöstä alkoi kuulumaan hirveä kiljunta; IIIIIIK äiiiiiitiiiiiii ja pian tyttö jo lähes hysteerisenä huusi auttamaan. Yhden taittuneen lehden sisällä oli näinkin kammottava näky.
Hyvä ettei purrut tyttöä saman tien ;) Pikkutäry oli löydöstä todella innoissaan ja innostusta lisäsi vielä kotelon läpi näkyvä vihreä toukka. Tellukin rauhoituttuaan kiinnostui ja rupesi miettimään mikähän tästä toukasta on isona tulossa. Lopulta Tellu vei lehden perhosen kuva silmissä metsän suojaan, ettei vaan pihan linnut löytäisi.
Meillä ei kasvimaa onnistunut tänä kesänä ollenkaan - siellä ei kasva, kuin rikkaruohoja. Onneksi en oo ainoa, vaan monella tällä korkeudella jopa salaatit epäonnistuneet. Omalta maalta maistuu kyllä paljon paremmalta ;)
VastaaPoistaTämä kesä on kyllä ollut varsin huono lähes kaikille viljelyksille. Saa nähdä milloin perunatkin alkaa kärsimään liiasta kosteudesta. Osa meidän lapsienkin yrityksistä epäonnistui täysin kun ei sitä aurinkoa ja lämpöä juuri ole ollut.
Poista