Mainitsin joku aika sitten ettemme ole tarkoituksella täyttäneet kaikkia arki-iltoja harrastuksilla. Näin pyrimme välttämään kiirettä ja takaamaan perheelle yhteisiä hetkiä. Tämä järjestely ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö vanhempina olisi valmiita tekemään kaikkemme tukeaksemme lapsiemme mielenkiinnon kohteita ja kehittymään niissä. Mikäli jokin tuntuu lapsesta omalta jutulta, hän toki saa myös alkaa harrastamaan sitä. Ennen vapaa-aikamme myymistä odotamme aloitteen kuitenkin tulevan lapsen suusta.
Kuinka sitten käytännössä tuemme lapsiemme kiinnostusta, ellemme ole heti heitä kuskaamassa eri harrastuksiin? Pääajatuksena on kuunnella herkällä korvalla lasta ja hänen luontaisia kiinnostuksen kohteitaan. Sen sijaan, että etenkään melko nuoren lapsen kanssa sännättäisiin heti säännöllisiin harrastuksiin, tarjoamme lapsille mahdollisuuksia kokeilla eri juttuja yhdessä perheen kanssa. Mikäli aito kiinnostus herää, pyrimme mahdollisuuksiemme mukaan laajentamaan lapsen kokemusta. Ehkä muutama esimerkki olisi paikallaan?
Onni nauttii kovasti urheilemisesta, mutta ei edelleenkään juurikaan innostu isoista ryhmistä. Siispä harrastetaan yhdessä koko perheen voimin. Poika myös rakastaa hiihtämistä, joten pyysimme korvausta vastaan erästä reipasta kylän nuorta miestä ajamaan lapsille oman ladun. Nyt Onni viilettää ladulla aamusta iltaan jo huimaa vauhtia ja uskoo pian menevänsä kovempaa kuin Iivo Niskanen. Poika käy myös hiihtokoulua, mutta oman ladun ansiosta pojalla on runsaslumisena talvena mahdollisuus joka päivä tehdä siitä mistä niin kovasti nauttii.
Molemmat pojat taas tykkäävät hurjasti lätkästä. Onni ei kuitenkaan ole vielä valmis tiiviiseen joukkueurheiluun ja tokaluokkalaisen ykkösharrastus osuu samalle päivälle kuin kavereiden lätkätreenit. Lapsen harrastuksesta toiseen juoksemisella väsyttämisen sijaan poika itse teki valintansa ja käymme lätkämatseissa ja luistelemassa aina kun mahdollista. Lisäksi pihalla voi mielin määrin pelata ja laukoa omaan maaliin ja liikunnallinen pikkuinenkin voi olla touhussa mukana. Toivottavasti olemme ensi talvena ajoissa liikenteessä ja saamme pihalle pienen jäänkin! Nämä eivät toki korvaa sitä oppia minkä lätkätreeneissä saisi, mutta ovat lompakkoystävällisempiä ja tukevat kuitenkin vähän lapsen kiinnostusta.
 |
| Kirja saatu |
Neiti puolestaan on aina rakastanut käsillä tekemistä. Olen pyrkinyt pitämään kaapeissa erilaisia askartelumateriaaleja, lankoja, kankaita jne. joista olemme vuosien aikana eri tekniikoin kokeilleet monen moista. Lapset saavat toteuttaa luovuuttaan, kunhan tuhoa ei synny ja jäljet korjataan. Myös piirtäminen on aina ollut neidille kovin tärkeää, mutta sitä taitoa en itse taas niin hallitse. Olenkin tyytynyt hankkimaan kunnon värit ja paperit sekä ennen kaikkea oppaita piirtämisen harjoitteluun. Kuvassa oleva Otavalta arvostelukappaleena saatu kirja onkin ollut tytön mieleen, sillä se toimii samalla luonnoslehtiönä. Näin pintojen luomista, perspektiiviä jne. on helppo harjoitella heti ennen varsinaisiin töihin oppia soveltamista.
Tiedän, ettei tämä tyylimme korvaa oikeaa harrastusta. Lapsi tarvitsee ihan oikeitakin harrastuksia sekä kavereiden kanssa koettuja hetkiä ja myös meidän lapsilla niitä on. Niiden lisäksi tai niiden vastapainona vanhemmat voivat kuitenkin tukea lapsen kiinnostuksia niin monin eri tavoin. Toisille sopii jokailtainen harrastusrumba, kun taas me kaipaamme enemmän kiireettömyyttä. Voihan olla, että pian meidänkin illat vielä täyttyvät, mutta siihen asti nautin näistä yhteisistä hetkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti