18. kesäkuuta 2018

Aika todellakin tekee tehtävänsä

 Tiedätkö sen tunteen, kun lasta katsoessasi huomaat hänen menneen taas uskomattoman harppauksen eteenpäin? Itse sain juuri viime viikolla kokea noita ihania tunteita Onnin kanssa. Kuinka palkitsevia hetkiä ne ovatkaan!
Muutama vuosi sitten päätimme antaa Onnille aikaa kerätä rohkeuttaan ja kasvattaa sosiaalisuuttaan ihan rauhassa kotihoidosta käsin. Tiesin päätöksen olevan paras pojan kannalta, mutta jännitin kuinka pitkälle tällä keinolla pääsisimme ennen eskaria. Tahdoin uskoa tämän lempeämmän tavan tuovan parempia tuloksia. Kerho alkoikin alkuvaikeuksien jälkeen hiljalleen sujumaan aina vain paremmin ja paremmin, mutta ryhmä oli pieni. Kodin ulkopuolella koettu hälinä yhä väsytti ja selvästi häiritsi poikaa.
 Keväällä saimme käsiimme mainoksen muutaman viikon mittaisesta päiväleiristä. Onni tahtoi leirille isoveljensä mukaan, mutta periaatteessa pojan ikä ei ihan riittänyt ja itseäni mietitytti hoitoon tottumattomalle 6 tunnin leiripäivät. Tutut ohjaajat olivat valmiita kuitenkin ottamaan Onnin leirille, mikäli tilaa olisi. Pääsyn varmistuttua sovittiin alustavasti vain kaksi leiripäivää viikossa.
 Ennen leirin alkua Onni odotti sinne pääsemistä jo malttamattomasti. Kaikkien suureksi yllätykseksi poika osallistuikin ensimmäisellä viikolla leirille joka päivä! Kahden ensimmäisen päivän jälkeen iltaisin hän ilmoitti, ettei enää mene, mutta aamulla sujahti touhuihin veljensä perässä.
 20 lapsen joukossa hälinä ja meteli ovat Onnin sietokyvyn äärirajoilla ja se kyllä näkyy. Veljen tuoma tuki auttaa kuitenkin selviämään vaikeistakin hetkistä. Usein Onni tykkää seurailla menoa yksin sivusta, mutta veljensä esimerkillä on vauhdikkaitakin hetkiä hakiessa nähty. Kuitenkin hälinäpäivien illat ovat rankkoja niin pojalle kuin äidillekin. Onni on täysin puhki jo autossa ja pienten unienkin jälkeen pieni mieli käy ylikierroksilla. Päivien henkinen rankkuus näkyy myös yöunissa.
 Leirin rankkuudesta huolimatta annan pojan osallistua mielensä mukaan. Jos hän haluaa kokeilla rajojaan, on hänen saatava se tehdä. Aika on saattanut meidät jo näin uskomattoman hyvään tilanteeseen, mutta tästä eteenpäinkin on mentävä pojan ja ajan ehdoilla. Nyt tiedän, että selviämme tulevaisuudessa varmasti myös eskarivuodesta. Onneksi meillä on kuitenkin vielä vuosi aikaa kasvaa ja kerätä voimia.

2 kommenttia:

  1. Ai miten kivalta ja suurelta onnistumiselta tuo mahtaa tuntua! Sekä teistä että hänestä. <3 Tällaisissa pienissä etapeissa onkin hyvä kokeilla rajojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Onni itsekin jo puhuu kuinka hänestä on tullut iso ja reipas. Tähän asti hän harvemmin on halunnut edes mummolaan pieneksi hetkeksi hoitoon, mutta nyt vietti siellä kokonaisen päivän mummoa autellen ja hyvä ettei suuttunut kotiin haettaessa :D

      Poista