12. tammikuuta 2017

Koirapelkoinen lapsi

 Onni on hyvin pienestä pitäen pelännyt niin muurahaisia kuin isompiakin eläimiä. Tai pehmoleluja sekä luonto- yms. ohjelmia ja kirjoja poika rakastaa, mutta elävät ötökät ja eläimet sekä jotkin kuvat pelottavat.  Hän rakastaa suloisia pingviinejä, pupuja ja yllättäen myös lumileopardeja, mutta pelkää kovasti koiria. Siis vaikka meillä on aina sellaisia ollut eikä ikinä ole koirien kanssa mitään käynyt! Ja mitä tekevätkään koirapelosta kärsivän lapsen fiksut vanhemmat?! Hankkivat yhden koiran kotiin lisää!
 Pelko on luonnollinen tunne eikä me tietenkään haluta lastamme pelotella. Onnilla on oikeus tunteisiinsa, mutta toisaalta koirat ovat kuitenkin aina kuuluneet tiiviisti perheemme elämään. Pieni pentu voi meistä muista näyttää hurjan suloiselle, mutta olla Onnista silti maailman kamalin otus. Toisaalta en ihmettele sillä onhan esim. ne piikkihampaat aika pelottavat varmasti lapsen silmissä!

 Kuinka elo on vilkkaan, seuraa kaipaavan koiranpennun ja koirapelosta kärsivän lapsen kanssa sujunut? Yllättävän hyvin kun Onnin pelko on otettu huomioon. Poika saa itse olla vanhempi vierellään juuri sen verran kontaktissa pennun kanssa kuin hyvälle tuntuu. Meillä on kotona rajattuna koiravapaa vyöhyke, jossa Onni saa olla ja puuhailla täysin vapaasti. Muualla liikkuessa poika tarpeen mukaan kuljetetaan vaikka sylissä. Rasittavaa, mutta toisen pelko on hyväksyttävä.
 Onni osaa hienosti olla juoksematta, jolloin koirat eivät innostu. Myös nukkuva koira ei poikaa pelota ja isommille uskalletaan antaa kädestä esim. luita. Tai ainakin melkein antaa sillä usein herkkupala tippuu maahan juuri kuin koira avaa suunsa :D Pentu on kuitenkin eriasia ja tahtoisi leikkiä lasten kanssa. Onni kulkeekin tiiviisti vierelläni, sillä koira puntissa kiinni on pelosta kärsivälle maanjäristys. Onneksi ei-sana on jo varsin hyvin opittuna ja Onnikin osaa sitä käyttää.
 On liian sinisilmäistä uskotella lapsen koirapelon katoavan suloisen koiranpennun avulla eikä pelosta tarvitse kokonaan päästäkään. Hiljalleen lapsi voi kuitenkin hyvien kokemusten kautta oppia hallitsemaan pelkoaan. Onnikin uskaltaa jo liikkua koiravyöhykkeellä hetkittäin jopa yksin ja nauraen leikittää pentua mielellään vanhemman sylistä käsin. Ehkä tämä ei siis ihan täyskaaos ollutkaan!

 Millaisia pelkoja muilla lapsilla on? Miten niistä selvitään?

10 kommenttia:

  1. Meillä viisivuotias pelkää melkein hysteerisesti mummon koiraa. Tai pelko liittyy ehkä siihen, että koira haukkuu kovaan ääneen. Pelko on alkanut vähitellen helpottaa, ollaan toistuvasti keskusteltu että koira on innoissaan, kun huomaa meidän tulevan ja haluaa tervehtiä meitä omalla tavallaan. Koirat kun eivät osaa puhua niin kuin me ihmiset :) Tärkeintä on mielestäni ollut, ettei asiasta tehdä suurta numeroa eikä pakoteta lasta olemaan reipas ja sanoitetaan tilannetta aina uudestaan ja uudestaan.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa viikonloppua teillekin♥ Nuo mainitsemasi asiat ovat kyllä tärkeitä!

      Poista
  2. Meillä molemmat lapset pelkää koiria. Varsinkin pienempi ihan hysteerisesti vaikkei mitään ole ikinä sattunut. Vähän se on välillä hävettänytkin, vaikka ei tietenkään pitäisi. Olin aina kuvitellut, että se johtuu siitä ettei meidän lähipiirissä kenelläkään ole koiraa enkä minä ole sellainen ihminen joka menisi silittelemään vieraita koiria. Näköjään siis omakaan koira ei välttämättä auttaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiväthän kaikki vain koirista pidä! Enpä olisi kuitenkaan itsekään ihan heti uskonut, että vaikka olisi syntymästä asti koiriin totutellut, voi silti pelätä! Etenkin väsyneenä Onnikin on melko hysteerinen koirien kanssa, vaikka toisaalta myös ymmärtää niiden käytöstä. Meillä kyse on siis pitkälti pojan luonteesta :)

      Poista
  3. Voi Onni <3 <3 Meidän lapset taas rakastavat koiria, mutta on paljon muita asioita joita he pelkäävät. Yksi on autopesukoneet. Vaikka tiedä sen olevan heille paha paikka niin olemme kuitenkin ottaneet heitä mukaan sinne. He ovat saaneet istua meidän sylissä ja nyt pikkuhiljaa he ovat oppineet sietämään tilannetta. Me olemme myös antaneet heidän olla mukana pyyhkimässä autoon jääneitä roiskeita pesun jälkeen ja ovat siinä niin tohkeissaan ja "tärkeinä". Eli pikkuhiljaa vain totutellaan ja sitten käännetään kokemus pikkuhiljaa positiiviseksi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Onni pelkää myös noita autonpesukoneita ja samalla lailla ollaan yritetty siedättää niihin :) Onnilla on matkassa myös kuulosuojaimet, jolloin se melu ei ehkä ole yhtä pelottava.

      Poista
  4. Minulla on ollut lapsesta asti koirapelko. Liittyy siihen, kun koira aikoinaan puri minua. Siitä pelosta en ole päässyt kokonaan eroon, varsinkaan isompien koirien kohdalla. Pienemmät menee jo :) Pelot ovat aina ikäviä ja toisaalta myös kinkkisiä, koska niistä ei pääse eroon niin vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, ettei pelkoja niin vaan unohdetakaan! Ei etenkään silloin kun niihin liittyy vielä ikäviä muistoja. Pelosta pääseminen vaatii paljon työtä ja siedätystä eikä mun mielestä kaikista peloista tarvitse eroon päästäkään. Onhan se pelko kuitenkin joissain tilanteissa vain hyväkin juttu :)

      Poista
  5. Meillä poika pelkää pieniä koiria, koska meillä asustelee iso labradorinnoutaja.. toisaalta ehkä hassua, mutta pienet koirat ovat yleensä innokkaampia ja äänekkäämpiä. :D Mutta niinkuin sanoit, hyvien kokemusten kautta pelko voi hälvetä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toisaalta ymmärrän tuon pelon! Onhan pienillä koirilla kuitenkin ihan toisenlainen äänikin :)

      Poista