18. elokuuta 2016

Ujo kerholainen

 Keväällä ilmoittaessani Onnin kerhoon varoittelin samalla, ettei välttämättä pojasta kerholaista tule. Tiesin toki jo silloin jatkavani kotiäitinä, mutta vaikka itsestäni kerho aina kiva juttu onkin ollut, ei se sitä välttämättä Onnista olisi.  Poika ei viihdy mekkalassa tai suuressa väkijoukossa. Olihan siinäkin yksi syy miksi kotiin jäin. Aina kannattaa kuitenkin ensin katsoa mitä mieltä lapsi on ja vasta sitten tehdä ne lopulliset päätökset.

 Jo kesällä Onni odotti kovasti kerhon alkamista. Keskustelimme usein yhdessä mitä kerhossa tapahtuu ja kuinka ohjaajat varmasti pitäisivät pojasta huolta. Viimeiset päivät ennen kerhon alkamista olivat Onnille suorastaan kidutusta. Hän tahtoi lähteä heti eikä vasta huomenna! Kaikki näytti siis hyvälle, mutten vielä hihkunut ilosta.
  Kerhon alkamisen helppous kieltämättä hieman yllätti. Tiesin Onnin vierastavan ahdasta ja täyttä eteistä, joten olemme menneet suosiolla ovesta sisään vasta, kun pojalla on mahdollisuus omaan tilaansa. Kuten kerhon ohjaajakin totesi, Onni osaa toimia todella hienosti ovesta sisään tultuaan ja sama pätee kuulemma läpi kerhon. Olen saattanut pojan omalle paikalle eikä poika ole jäänyt itkemään, vaikka suupielet alaspäin ovatkin olleet. Siitä hiljalleen ohjaajat ovat yrittäneet saada Onnia muiden kanssa leikkimään, mutta antaneet pojan pitää oman tilansa.

 Tilaa tarkkailemiseen Onni onkin tarvinnut, eikä vielä ole leikkiin tai askarteluihin ryhtynyt. Tarkkaileminen ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö Onni viihtyisi kerhossa! Vaikka kerhon alussa suupielet ovatkin alaspäin, tulee tarkkaillessa hymy hyvin nopeasti kasvoille. Aamunavaukseenkin Onni osallistuu mielellään nopeasti oman osansa tehden. Jos meidän pieneltä kerholaiselta kysytään, kerhossa on tosi kivaa ja se saisi olla vaikka joka päivä! Ehkä ensi viikolla Onnikin jo uskaltautuu mukaan leikkiin :)

 Näinkin helpon alun jälkeen jään mielenkiinnolla odottamaan kuinka Onni suhtautuu kerhossa melutason noustessa. Nythän suurimmalla osalla ryhmän lapsista kerho on ihan uusi ja jännittävä kokemus ja menokin on sen myötä rauhallisempaa. Toisaalta kotona on jo havaittavissa, ettei Onni aina niin kovin rauhallinen tapaus olekaan. Hänestäkin löytyy siis hieman Ville Vallatonta, joka yhdessä veljensä kanssa aiheuttaa äidilleen vielä paljon harmaita hiuksia :D

 Kuinka muilla pienillä kerholaisilla kerho tai päiväkotilaisilla hoito on lähtenyt sujumaan?

2 kommenttia:

  1. Niin kiva kuulla että alku on mennyt hyvin :) Jokainen tarvitsee sen oman tottumisajan ja on hienoa että hän kuitenkin on uskaltautunut kerhoon menemään! <3 Meillä ei juurikaan tullut muutoksia ruutiineihin, joten meidän arjenaloitus meni aika kivuttomasti. Aamuisin tietenkin voisi nukkua vähän pidempään.. Hihii.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan Onnilta jo aivan mahtava aloitus, joka ei varmasti hänelle ole helppo ollut. Kerho kuitenkin kiinnostaa ja siellä on niin kivoja leluja, että täytyyhän sinne päästä :)

      Poista