25. lokakuuta 2014

Joskus muutama sekuntikin on liikaa

 Huh mikä päivä! Tänään rauhoittaville olisi ollut tarvetta eikä tarve johdu lapsista. Oltiin palailemassa kaupasta kotia kun mutkan takaa yllättäen tuli kuorma-auto vähintäänkin puoliksi kaistallani. Äkkiväistö ojan puolelle ja kuin ihmeen kaupalla ei ajauduttu metsikköön tai jääty isomman alle. Kuorma-auto jatkoi matkaansa jarruvaloja näyttämättä ja onneksi meille ei käynyt mitään. Vain muutama risa aurauskeppi ja pitkät naarmut auton maalipinnassa sekä ylimääräisiä sydämen tykytyksiä minulle.

 Tapaus sai minut miettimään kuinka pienestä kiinni se elämä voi joskus ollakaan. Nytkin olin vain muutamaa kilometriä aikaisemmin nostanut jalkaani kaasulta takapenkin väitöstilaisuutta hiljentääkseni. Entä jos en olisi?!  Entä jos tiellä olisi ollut kohdallani vain hetkeä aikaisemmin ohittamani kävelijä? Entä jos edelleni tai sijastani olisikin ajanut kovemman kaasujalan omistava ihminen? Jossittelua voisi jatkaa loputtomiin, mutta en sitä tee. Olen sen sijaan erittäin kiitollinen perheeni ollessa täysin kunnossa.

 Pienestä voi ihmishenki toki muutenkin olla kiinni. Ehkä hienoin tunne mitä olen oman perhe-elämän tapahtumat unohtaen kokenut on täysin minulle vieraan henkilön sanat: kiitos, kun pelastit henkeni. Joskus on vain oikealla sekunnilla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja osaa jopa vielä toimiakin oikein :)

 Turvallista viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Hei, mua jäi tämä vaivaamaan, ja piti tulla kysymään, että saatiinko tuota kuljettajaa ikinä kiinni? :/ Huh, sitä ei ikinä tiedä mitä käy, vaikka itse ajaisi varovasti niin muut voi silti tötöillä. :( Onneksi olette viel yhtenä kappaleena. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jäi harmittamaan etten tietenkään ehtinyt ja tajunnut kuorma-autossa olleita teippauksia katsella eli ei voitu olla suoraan yhtiöön yhteydessä. Todennäköisesti siis kuljettajaa ei ikinä kiinni saatu tai ei siis ainakaan perästä ole mitään kuulunut ja täytyy vaan toivoa ettei enää toiste noin ajelisi! Eräs ammattikuljettaja syytti tapauksesta mua kun ihmiset ei kuulemma tajua ajaa pikkuteillä omalla kaistallaan. Jos ojanreunus ei ole mun kaistalla niin mikä sitten? Onneksi kuitenkin tosiaan selvittiin säikähdyksellä :) Sen verran kyllä tapaus taas muistutti ettei ikinä tiedä miten paljon tien päällä oleva mies reissuistansa selviää vaikka itse autonsa ja ajonsa hallitsisikin.

      Poista