Saatiinhan edes sitä aurinkoakin vihdoin! On oikein piristävää herätä koiranunesta auringon paistaessa. Kummasti lähes olematon energia lisääntyy. Eilen tehokkaana laitoin heti aamusta pyykkiä koneeseen ennen puuron keittoa. Puurokulhollisen jälkeen yllättävän myöhään herännyt Pikkutäry valitteli vielä nälkäänsä ja tahtoi paistettua kananmunaa. Syötin pienimmälle jo lounaan, paistoin munat, otin pannun pois levyltä ja laitoin levyn pois päältä. Heitin pienimmän ulos rattaisiin ja hain kiireesti pyykit narulle.
Siinä pyykkejä ripustaessani laskin rattaisiin tympääntyneen pienimmän tutkimaan ympäristöään ja nautin ihanasta kesäaamusta linnunlauluineen. Nautinnon keskeytti paniikissa yöpuvussaan sisältä juokseva Tellu. Paistinpannu kuulemma paukkui. Naurahdin tytön kuvittelevan, mutta kiireesti laitoin loput pyykit ja menin katsomaan tilannetta.
Ei tyttö kuvitellutkaan omiaan vaan pannu tosiaan paukkui. Hieman hitaalla käyvän ajatustyöni kanssa kesti hetken ymmärtää miten ihmeessä se pannu oikein pystyi paukkumaan. Pannun viereinen levy oli päällä ja pannun kahva siinä yläpuolella! Turvallista elämää väsyneen äidin kanssa tai sitten ei!
Olin aivan varma, että laitoin levyn pois päältä. Pikkutäry kuitenkin useaan kertaan sanoi ettei hän ollut koskenut mihinkään. En sitten vieläkään tiedä mitä oikeasti tapahtui sillä levyhän oli eri millä kananmunat paistuivat. Onneksi Tellu kuitenkin tuli asiasta sanomaan ettei jonkin ajan kuluttua olisi pitänyt soittaa Pikkutäryn iloksi palokuntaa nakit ja muusit keikalle.
Sen verran paukkuva pannu minua taas herätti, että viikonlopun taidan käyttää nukkumiseen ennen kuin koko talo vielä oikeasti palaa. Miehen pitäisi pitkästä aikaa olla ihan vapaalla ja saa viettää yksin laatuaikaa jälkikasvunsa kanssa. Hyvinhän se ulkomaalaus lapsiltakin sujuu, vaikka mies tuskin ajatuksesta innostuu.
Rentouttavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti