29. huhtikuuta 2012

Odotuksen riemusta suruun

 Meillä piti olla mukavampaa postattavaa vaan eihän se taaskaan mennyt suunnitelmien mukaan. Oltiin ystävällisesti saatu liput lapsimessuille ja Tellu oli matkaa kovasti odottanutkin viime vuotisen pettymyksen jälkeen. Viime vuonna siis piti mennä vaan juuri samaiselle viikonlopulle tuli yllättäen pakolliset juhlat. Lupasin, että tänä vuonna varmasti mennään. Vaan niinpä juuri ennen lähtöä Tellun pukiessa ulkovaatteita päällensä Pikkutäry oksentaa. Ensin kirosin viikolla meillä vierailleen tuttavan, joka lähtiessään sivulauseessa mainitsi oksentaneensa edellisenä päivänä, mutta sitten pääsi itku sekä äidiltä että tyttäreltä. Eikä itkulle näytä tulevan loppua. Miten ihmeessä sitä selittää ovella innoissaan lähdössä olevalle, maailman onnellisemmaksi itsensä tuntevalle tytölle ettei taaskaan päästä? Pakkohan se oli sanoa, mutta samalla kun Tellun sydän murtui, murtui myös tytön äidin sydän. Tää on niin epäreilua, kuten tyttö itsekin raivoten huusi!

 Niinpä päivä on mennyt itkujen ohella pientä potilasta hoitaessa.  Pikkutäry kaiken kukkuraksi kaatui pahasti ranteensa päälle. Ei yleensä juurikaan itke, mutta nyt kaatumisen jälkeen huusi pitkän aikaa, joten katsotaan nyt onko edessä lääkärireissu. Itse en juuri nyt jaksa näitä ainaisia takapakkeja ja epäonnea , joten voi taas pidellä pitempään hiljaista.

2 kommenttia:

  1. Voi eiiiii.. :´( Epäreilua!!!!:( Mä niin tiedän ton tunteen..tosin E. vielä sen verran pieni, ettei osaa pettyä noin, mutta mua itseäni kyllä itketti kun meidän Ruotsin reissu peruuntui keväällä saamamme räkätaudin takia, kun on niin harvinaista herkkua nuo koko perheen kesken tehdyt reissut.
    Ja en kyllä suoraan sanoen ymmärrä ihmisiä, jotka kyläilevät puolikuntoisina! Todella ajattelematonta!:( Ja usein kun lapsiperheissä nuo kiertävät sitten huonolla tuurilla koko perheellä.:(
    Paljon tsemppiä nyt sinne teille, pikaista paranemista! Voi kun voisin jotenkin piristää! Haleja teille sinne!

    VastaaPoista
  2. Sehän se on, kun meillekin ne reissut on sellaista harvinaista herkkua. Ja mulla itselläni saattaa mennä jopa viikkokin niin että juttuseurana on vaan lapset ja etenkin pienimmäisen puheet on vielä tyyliä "joo, eikä, EI".

    Mä en pelkää nuhaisia tai yskäisiä vieraita, mutta jos on edellisenä päivänä oksentanut niin ei kyllä tosiaankaan tarvitsisi kylään tulla! Itse ainakin pienemmistäkin oieista ilmoitan ennen menoa ja sanon että voidaan siirtääkin jos tautia pelkäävät. Ei tulisi mieleenkään tehdä vastaavaa! Ja meillä pojalla normaalistikin mahan rauhoittuminen kestää saati sitten taudin jälkeen, huoh.

    Kiitos lämmittävistä sanoista! Tästä ei voi kun taas suunnata ylöspäin kohti uusia seikkailuja :)

    VastaaPoista