Kohta pari kuukautta lukuvuotta takana ja poissaoloja isommilla on jo varmaan enemmän kuin parina viime vuonna yhteensä. Onneksi sentään ollaan selvitty lähinnä vain pikkuköhillä ja nuhilla kunnon flunssien ymmärtäessä kiertää lapset kaukaa. Ehkä pitäisi koputtaa nyt puuta?
Nykysuositukset ovat tuoneet meille kuitenkin uuden lieveilmiön, jota etenkin Onni yrittää hyvin tehokkaasti käyttää hyödykseen. Iltaisin sekä usein aamuisin hän "niistää" ja köhii. Yskiminen ei kuitenkaan ole oikeaa, vaan yskää joka päättyy veikeään hymyyn, eikä paperiin asti täysin auki olevasta nenästä tule mitään. Kun on teroitettu, ettei pienissäkään flunssaoireissa saa mennä kouluun, on helppo yrittää leikkiä oirehtivaa. Tätä samaa on kuulemani mukaan ollut myös muissa perheissä liikenteessä.
Ymmärrän toisaalta Onnia oikein hyvin. Kouluun on mentävä, mutta se kuormittaa ja väsyttää. Olisi niin helppoa jäädä kotiin opiskelemaan. 24 pienen oppilaan luokassa ei työrauha useinkaan vielä ole hyvä ja Onni todella kärsii jatkuvasta hälinästä sekä ahtaasta luokasta. Omat kuulosuojaimet kulkevat repussa, mutta ne eivät poista ongelmaa kokonaan. Myös kädet ovat eksyneet väärässä paikassa korville ja opettajan kanssa on sovittu kuulosuojainten käytöstä silloinkin, kun niitä normaalisti ei koulussa ehkä käytetäkään.
Vanhempana on sydäntä särkevää katsoa lapsen pahaa oloa. Neljän tunnin koulupäivän Onni ilmeisesti sinnittelee hienosti, mutta kotona kaikki väsymys ja ärsytys purkaantuvat. Pienintäkään ääntä ei saisi kuulua ja mukaviin harrastuksiin ei jaksa lähteä, vaikka kovasti sisimmässä haluaisi. Viikonloput tuntuvat suorastaan taivaallisilta pojan ollessa oma itsensä.
Hetkittäin vaikeimpina päivinä tekisi mieleni lähteä pojan leikkioireiluihin mukaan. Voinkin rehellisesti myöntää helpottuneeni, kun juuri pahimman väsymykseni aikaan ne aivan oikeat flunssaoireet sitten vihdoin Onniin iskivät. Kouluhommat sujuivat ilman suurempia kiukutteluja ja vietimme monta aamupäivää luonnon helmassa. Valitettavasti vain ekaluokkalainen taisi nauttia sairaspäivistään vähän liiankin hyvin ja yritti viimeiseen asti esittää entistäkin enemmän, ettei tarvisi kouluun enää palata.
Onneksi syysloma lähestyy päivä päivältä! Pian voimme viikon vain nauttia syksystä vailla huolta kouluhommista. Sitä ennen olisi vielä reilu viikko jaksettava kokeiden täyttämää kouluarkea. Vähitellen rutiinien avulla onneksi tuo arkikin on helpompaa ja kenties se oppimisen ilokin sieltä vielä löytyy. Hiljalleen sopeutuen mennään Onnin kanssa eteenpäin tässäkin asiassa, mutta mikäs kiire meillä on!
Kuinka muiden pienten koululaisten kouluarki on lähtenyt sujumaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti