31. maaliskuuta 2020

Terkkuja etäopetuksesta

Kaksi viikkoa etäopetusta takana, ja ties kuinka monta edessä. Täysi arvostus ja lämmin kiitos opettajille, jotka selvästi tekevät kaikkensa taatakseen jokaisen oppilaan oppimisen. Onneksi tämä poikkeusaika on näin keväällä, jolloin kenties suurin osa niistä kaikkein tärkeimmistä asioista on opetettu siellä koulussa. Silti etenkin pienen koululaisen oppimisessa on nyt vanhemmillakin iso vastuu.
 Etäopetuksen myötä me vanhemmat olemme nyt saaneet entistä lähemmin olla seuraamassa niin ala- kuin yläkoululaisenkin opiskeluarkea, esikoulua unohtamatta. Seiskaluokkalainen toki suoriutuu tehtävistä jo hyvin itsenäisesti ja hänellä on laajemmin erilaiset oppimisympäristöt käytössä. Neiti opiskelee kotona, mutta hyvin pitkälti opettajien valvonnassa. Me vanhemmat olemme tukena ja apuna taitojemme mukaan, jos sitä tarvitaan. Tähän asti olemme saaneet tyytyä kuitenkin vain keittäjien ja koemaistajien rooleihin.

  Kolmasluokkalaisen kohdalla vastuu etäopetuksessa oppimisesta on toki myös opettajalla. Kuitenkin me vanhemmat pidämme pitkälti opiskelurytmiä yllä, ohjaamme ja opastamme sekä neuvomme vaikeammissa asioissa oikeaan suuntaan. Poika on hyvin omatoiminen ja nopea oppimaan, mutta toisinaan kiire ns. mukavampiin puuhiin valtaa mielen. Koulussa on kuulemma helpompi keskittyä vain opiskeluun eli ensimmäinen viikko opeteltiin pitkälti etätyöskentelyä. Työskentelyn mielekkyyden lisäämiseksi olemme opetelleet myös tekstien ja esitelmien tuottamista tietokoneen eri ohjelmilla. Näin ne on ollut helppo palauttaa sähköpostitse.
 Myös eskari on tavoitteellista toimintaa, jonka tavoitteena on kehittää lapsen kouluvalmiuksia. Suurin haaste meillä onkin ollut Onnin kanssa. Hänestä nimittäin nyt ollaan lomalla, kun ei kerran eskariakaan ole. Eskarista emme ole saaneet samalla lailla etäopetukseen tavoitteita ja päivittäisiä tehtäviä, mutta tarkoituksenamme on tukea lapsen kehittyvää luku- ja kirjoitustaitoa sekä ennen kaikkea opetella työrauhaa. Vaikka Onnin päivät menevätkin pitkälti keväästä nauttien ulkona, on meillä päivittäin tehtävä- ja askartelutuokiot, joissa lapsi saa mahdollisuuden oppia uutta. Lisäksi nyt etäopetuksessa vietetään ihan normaalia arkea; luetaan paljon kirjoja, leivotaan ja kokkaillaan, pelataan pelejä sekä tietysti ihan vaan leikitään.
 Uuden arjen opettelua on helpottanut miehen vähäinen työtilanne. Hän on siis tarvittaessa pystynyt touhuamaan Aarren ja / tai Onnin kanssa, jolloin isommat ovat saaneet paremman työrauhan. Olemme myös pitäneet yhteisiä kuvis-, liikunta- ja musiikkitunteja, jolloin päivää on pystytty rytmittämään paremmin. Kolmasluokkalaisen tunteja on myös toisinaan pidetty ulkoillen, esim. mittaamista on hauskempi suorittaa ulkona ja samalla bongailla yhdessä kevään merkkejä.

  Suurin ongelma tähän asti on ollut paikoitellen pienempien toimesta kadoksissa ollut työrauha. Aarre ei oikein tahdo ymmärtää tilannetta vaan kuvittelee tehtävien olevan leikkiä. Papupadan suu käy siis tauotta hänen värittäessä tai kirjoittaessa omiin kirjoihinsa ja hetken kuluttua veljet yritetään vielä äänekkäämmin saada leikkiin mukaan. Myös tietokoneen jonotusvuorot tuskastuttavat toisinaan, sillä miehen täytyisi saada myös omia paperitöitä tehtyä, eikä älypuhelimilla kaikkia tehtäviä ole lasten mielestä mukava tehdä. Lisäksi esim. tehtävissä käytettävät sivut, esim. peda.net, tökkivät toisinaan niin pahasti, ettei tehtävien suorittaminen / palauttaminen onnistu sen vuoksi.

 Taas kerran mullistuksen kokenut arkemme pyörii ihan mukavasti. Lisääntynyt yhteinen aika on mahtavaa ja poikkeustilan tuoma pakollinen rauhoittuminen on tuonut lisää rentoutta eloomme. Koululaiset tuntuvat oppivan hienosti näin etänäkin, mutta etenkin vilkkaimpien päivien jälkeen saatan nukkumaan käydessä huokaista tilanteen väliaikaisuutta. Lapset ottavat tämän nykytilanteen kyllä suurena seikkailuna ja onhan tämä omanlaisensa opettava kokemus. Silti toivon tämän olevan vain kerran elämässä kokemus ja kiitollisena tulostan aamuisin opettajien suunnittelemat päivän tehtävät.
 Kuinka siellä etäopetus sujuu?

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea teidän arjesta! Meillä on todella kiireiset ajat töissä ja meillä ehkä suurin haaste pienen 2-luokkailaisen kotikoulun kanssa on se että yritämme kummatkin vanhemmat samalla tehdä töitä. Sinnittelemme, mutta kiireistä on. en ole esimerkiksi kovin paljon kerennyt panostaa lounasruokiin tai muutenkaan siihen että koti olisi mitenkään siistissä kunnossa. On kuitenkin kaiken keskellä ollut kiva huomata miten isoksi meidän esikoinen on kasvanut ja pääsee näkemään lähietäisyydeltä minkälaista opiskelu on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teidän arkeenne♥ Joskus on vain osattava höllentää joistakin kotitöistä, sillä kaikesta ei ole pakko selvitä täydellisesti tai heti. Etenkin näin poikkeusaikana kaikkien ollessa kotona meillä ainakin elämä näkyy pakosti kodissa, kun ei vaan kaikkialle jaksa ja ehdi.

      Poista