Eilen lapset surkuttelivat, kun emme tänä vuonna olleet tehneet mitään ystävänpäivän eteen. Onni odotti kovasti leipomishetkeäkin, mutta eihän meillä ollut aineksia ja itselläni voimia. Illalla ystävältäni saamaa pakettia availlessa tunsin kunnon tunnontuskia rinnassani. Olisihan nyt edes muutama kortti ollut helppo lähettää ja jotain pientä lasten kanssakin tehdä!
Mietteeni keskeytti Pikkutäryn tanssiesitys, joka päättyi käsillä tehtyyn sydämeen ja lauseeseen: Äiti ja isi, te ootte mulle maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia. Väkisinkin siinä herkistyi! Poikaa halaillessamme kuitenkin taas muistin, ettei se ystävänpäivä ole vain yksi päivä vuodessa. Me ehtisimme lasten kanssa hyvin askarrella ja viettää ystävänpäivää myöhemminkin. Myös omia ystäviäni ehtisin muistaa muulla kuin tylsällä kuvaviestillä.
Ystävät ovat suuri rikkaus, joita ainakaan minä en pidä itsestään selvyytenä. 'Olet tärkeä', 'Kiitos', 'Ihanaa, että olet olemassa' ja muut lauseet on helppo sanoa ihan koska tahansa. Vielä kun muistaisi useammin itse kaiken kiireen ja muun keskellä niin tehdä!
Loppuun haluan vielä vinkata, että Perheblogeilla on Bloggaajahaku käynnissä! Käy kurkkimassa lisätietoa Perheblogien facebookista ja hae mukaan ;)
Meilläkään ei leivottu tai lähetelty kortteja mutta kävimme ravintolassa syömässä yhdessä työpäivän jälkeen. Se oli parasta mihin tällä hetkellä pystyimme, mutta pojat olivat innoissaan hampurilaisistaan ja suuresta leikkialueesta :)
VastaaPoistaPienikin normaalista poikkeava juttu riittää lapsille :) Ja onhan se mukavaa joskus itsekin säästyä ruuanlaitolta :D
Poista