19. marraskuuta 2016

Rohkeus kasvaa hiljalleen

 Muutaman viikon päästä pääsemme nauttimaan Onnin ensimmäisistä joulujuhlista. Ajattelinkin nyt kertoa, kuinka pojan syksy kerhossa ja harrastuksen parissa on sujunut.
 Syksyllä kerho lähti Onnilta sujumaan oletettua paremmin. Jääminen ei ollut helppoa, mutta kuitenkin poika tykkäsi kerhossa olla. Pitkän aikaa Onni tarkkaili vain hiljaa paikaltaan kerhon tapahtumia ujosti hymyillen. Sitten hän alkoi osallistumaan askarteluihin ja hiljalleen jopa leikkimään, myös muiden lasten kanssa.

 Kerhossa oloa helpottaa pieni ja hiljainen ryhmä. Onnin kammoamaa hälinää sekä meteliä ei ole paljon ja omaa tilaa tarvittaessa riittää. Joka kerta saatan pojan paikalleen, johon hän jää hiljaa tarkkailemaan oman aikansa eikä esim. kertaakaan ole jäänyt itkemään. Kerhossa kaikki onkin mennyt Onnin ehdoilla ja se toimii, vaikka kerhopäivän päätteeksi poika onkin normaalia väsyneempi.
 Luistelukoulu taas alkoi Onnilta mahtavan hyvin. Isosta, vieraasta ryhmästä poika ei tuntunut välittävän mitään. Onnilla oli niin kova into ja hinku jäälle. Kaikki tuntui sujuvan aivan liiankin hyvin ja niinhän siinä sitten kävikin, ettei Onni lopulta ryhmässä, aivan liki vieraita ihmisiä, viihtynyt. Nyt poika on jäällä omassa ryhmässä ottaen mallia muista. Olisimme lopettaneet Onnin kohdalla koko harrastuksen antaen paikan jollekin muulle, mutta ohjaajien mielestä Onni voi hyvin seurata sivusta, koska selvästi rakastaa luistelua.

 Hitaasti siis otamme askeleita eteenpäin ja kuukausi kuukaudelta kuulen vähemmän lausetta: Minua pelottaa nuo vieraat ihmiset. Joulujuhlissa Onni ei suurella todennäköisyydellä tule esiintymään, sillä jo täpötäysi sali tulee olemaan hänelle tarpeeksi kova paikka. Pieni kerhoryhmä siis jo menettelee, kunhan ei tarvitse olla liian liki muita, mutta suuremmat ihmismassat ja hälinä yhä ahdistaa. Edes leikkipaikoille tai esim. tapahtumien pomppulinnoihin Onni ei vielä halua mennä, jos siellä on yhtään ketään paikalla. Yksin tai sisarusten kanssa poika sentään jo uskaltautuu leikkipuistossakin touhuamaan, kunhan äiti on ihan vieressä :D

Kuinka muilla syksyllä kerhon tai päiväkodin aloittaneilla on lähtenyt sujumaan?

 Näillä kuulumisilla toivottelen teille ihanaa viikonloppua♥

4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla että edistystä tapahtuu kokoajan. :) Meillä ollaan tänä vuonna pysytelty tutuissa harrasteryhmissä ja päivähoidossa, joten suurempia ujostuskohtauksia emme ole kohdanneet. Viime kesäjuhlissa tosin meidän 2-vuotias ei halunnut esiintyä vaikka paikalla oli vain vähän väkeä - äitin syli oli silloin parempi paikka <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsilla noita ujostuskausia vain toisinaan tulee :) Meilläkin voi hyvinkin vielä tulla takapakkia, mutta josko pahin olisi eskariin mennessä takana ja Onni vielä joskus uskaltautuisi niille leikkipaikoillekin muiden lasten kanssa :) Toisaalta onneksi meillä ei mikään kiire ole vaan voidaan näin pojan tahtiin edetäkin!

      Poista
  2. Kyllä se rohkeus kasvaa juurikin askel askeleelta. Hienoa edistystä jo teillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se menee, eikä kaikkien tarvitse hurjan rohkeita ollakaan :) Ehkä uhkarohkean veljen kanssa on vain hyvä ollakin hieman arempi :D

      Poista