Kotiäiti liikkuu lasten kanssa

 Valehtelisin väittäessäni, ettei mulla ole mahdollisuutta liikkumiseen. Vaikka mies tekeekin pitkiä ja epäsäännöllisiä työpäiviä, pääsisin kyllä halutessani esim. lenkille tai salille. Se vaatisi vain mieheltä joustoa töistä ja minulla ajoista. En voi myöskään väittää, ettei liikkumiseeni ole rahaa sillä käytössäni olisi peräti kaksi ilmaista salia. Ei mitään sellaista kyläkyhäelmää vaan ihan oikeita, tosin jonkinlaisen ajomatkan päässä. Laiskaksi voisi joku siis kutsua, mutta oman itseni vuoksi liikun mielummin lasten kanssa. Salitouhut, kun voisivat pahimmassa tapauksessa jopa kerrasta mennä taas pääni sisällä yli ja sitten kärsisi koko perhe.

 Lasten kanssa sitä tulee harvoin oltua edes ihan paikoillaan ja hien saa päälle jo pelkästään uhmaikäistä pukiessa. Kuitenkin lastenkin kanssa pystyy liikkumaan, myös niiden pienten. Siinä missä isompien kanssa voi jo lähteä vaikka hiihtolenkille, pienet on helppo pakata rattaisiin ja pistää tossua toisen eteen. Isommat lapset menevät siinä vieressä tai oikeastaan edessä pyörillään pitkänkin matkan. Samalla lapset hyvällä tuurilla oppivat lenkkeilystä elinikäisen tavan.

 Ellei tylsät lenkit innosta, voi lasten kanssa lähteä kävelemään metsäänkin. Metsässä liikkuminenhan onkin teitä tehokkaampaa sillä jalkoja saa nostella ihan toisella tavalla. Samalla niin lasten kuin omakin tasapaino saa treeniä. Lasten syödessä eväitä esim. kivellä, voi itse jatkaa halutessa kävelyä näköetäisyyden päässä.

  Lasten kanssa on mahdollista liikkua tietysti myös leikkien ja pelaillenkin. Jalkapalloa, tossupalloa, sählyä jne. voi kokeilla jo pienempienkin lasten kanssa, vaikka toki vauhti lisääntyy iän myötä. Mitä isompia lapsia, sen enemmän saa juosta. Pihalla voi myös lasten kanssa esim. hypätä narua ja syke kohoaa varmasti. Me käydään toisinaan talvella ja sadepäivinä pelaamassa kylän salissa sählyä ja samalla sitten lapset tahtovat olla polttopalloa, hippaa, käsilläkävelykisaa jne. Hyvin siinä samalla tulee hiki itsellekin!

  En toki väitä, että näin lasten kanssa liikkuessa sitä liikkuisi samalla lailla kuin ilman heitä. Paitsi tietysti rattaiden kanssa lenkkeillessä vauhdin määrää ihan itse. Uskallan silti väittää jokaisen voivan liikkua jos niin haluaa. Ellei pääse irtaantumaan lapsista, liikutaan lasten kanssa. Lapsistahan on vain hauskaa yrittää ottaa vanhempaansa kiinni tai lasta voi ottaa kiinni vaikka pomppien. Luovuudella saa varmasti liikuttua monipuolisesti, ellei se pelkkä aamusta iltaan lasten perässä ravaaminen itselle riitä.

 Mitä mieltä te olette? Kuinka paljon muut vanhemmat liikkuvat?

Välipalaksi kompromissi

 Meidän pojat tuntuvat nykyään olevan jatkuvasti eri mieltä kaikesta. Sitä välillä tuntee olevansa erotuomari ilman pilliä poikien välissä eikä kumpikaan halua kuunnella saati tehdä myönnytystä. Vain se oma leikki, oma paikka jne. kelpaisi ja aina sen toisen olisi myönnyttävä. Onneksi on kompromissi!

 Tänään Pikkutäry halusi tehdä välipalaksi kinkkumuffinsseja ja Onni taas pannukakkua. Ehdotin hieman nuutuneen ja viime päivät huonosti syöneen Onnin piristykseksi pannukakkua tänään ja kinkkumuffinsseja viikonloppuna, mutta eihän se tietenkään käynyt. Sitten ilkeänä äitinä annoin kaksi vaihtoehtoa. Ellei sopua synny syömme rahkaa tai sitten teemme pannukakkumuffinsseja ja vihdoin pojat olivat samaa mieltä :D

 Teimme siis pieniä pannukakkuja muffinssivuokiin kahdesta pienestä taikinasta. Toinen soveltui Pikkutärylle ja toinen oli ihan perustaikina. Hieman jännitin toimiiko tämä kompromissi, mutta kaikki pannukakut katosivat hyvin nopeasti. Nämä olisi kyllä kannattanut tehdä suoraan muffinssipellille, mutta meidän oma öö-laatuinen on uusimista vaille valmis, joten osassa pannukakuista paperivuoka oli hyvin tiukasti kiinni. Toisaalta pannukakun sisällä oli mukava kuppi, johon sai laitettua täytettä eli pannarin repeäminen paperin poistossa ei ollut kovin huonokaan juttu :)

 Kuulostaako erotuomarina olo tutulle vai onko vain meidän pojat päivittäin törmäyskurssilla?

Pyöräilykausi avattu

 Lopputalvesta jännitin suuresti kuinka Onni suhtautuu lumien sulamiseen. Hän kun rakasti lumitöitä kolallaan ja lapiollaan yli kaiken ja aina haltioituneena katseli kaupassa lasten kolien värivalikoimaa. Onni olisi tahtonut ne kaikki :D Yhdet itkutkin poika tirautti kun ei enää päässyt hiihtämään ja kerroin kaikkien lumien sulavan pian pois. Onneksi järkytyksestä kuitenkin toivuttiin.

 Nyt uusi hitti on pyöräily. Viime keväänä hankittu Striderin potkupyörä kulkee nyt kovempaa kuin koskaan! Myös pienin polkupyörä alkaisi olemaan sopivan kokoinen, mutta se ei Onnia kiinnosta. Potkupyörä muuttuu milloin kaivinkoneeksi, traktoriksi ja ties miksi pöriseväksi kulkuneuvoksi. On kuulemma haami, ettei siinä ole kauhaa :D Menon yltyessä yhä kovemmaksi emme kuitenkaan kauhan puuttumista lukuun ottamatta ole pyörästä muuta moitittavaa löytäneet.

 Isompien lasten pyöräilyintoa hillitsee liian pienet pyörät. Mies töistä tullessaan ihmetteli kuka ihme ajaa noin hassusti. Oma rakas lapsihan se oli liian pienellä pyörällään :D Tellun nykyinen pyörä olisi kyllä Pikkutärylle sopiva, mutta arvatkaa vaan kelpaako hieman pinkkiin taittuva kukkapyörä? Vinkit hyvistä pyöräaleista otetaan siis innolla vastaan ;)

 Jokos muualla on pyöräilykausi avattu? Suositteko pienemmillä lapsilla millaisia pyöriä?

Poikien myötä rennompi

 Lapsuudessa yksi lempipuuhistani oli tavaroideni järjestäminen. Kaikella oli oma paikkansa ja järjestyksensä enkä sietänyt yhtään epäjärjestystä. Siivosin ennemmin yksin leikit pois, kuin annoin kavereiden sotkea tarkkaa järjestystä. Muutenkin ennen lasten syntymää olin hyvin tarkka monestakin asiasta ja tavoittelin usein täydellisyyttä.

 Lasten myötä sitä on pitänyt oppia sietämään sotkuakin. Eihän lapsi osaa esim. maalata siististi! Viikonloppuna Onnin hypellessä kuralätäkössä Tellu totesi, ettei hän olisi ikinä pienenä saanut samalla lailla uida kurassa. Valitettavasti tyttö oli ihan oikeassa.  Vasta poikien syntymän ja vaikeuksien myötä olen suhtautunut moneen asiaan paljon rennommin.

 Tellu on pienestä asti nauttinut taiteilusta, mutta hänen kanssaan paljon harvemmin tehtiin mitään sottavaaraa aiheuttavaa ja silloin kun tehtiin, en osannut olla yhtä rennosti tilanteessa läsnä. Tämä oikeastaan harmittaa suuresti jälkikäteen, sillä olen nauttinut huomattavasti enemmän poikien kanssa vastaavissa tilanteissa. Ne nauravaiset suut tai Onnin taistelu yököttävän kivan puuhan kanssa ovat niitä hauskoja yhteisiä hetkiä eikä kamalaa sotkemista. Toki sitä sotkua tulee ainakin Pikkutäryltä huomattavasti isosiskoaan enemmän, mutta mitäs sitten? Saahan ne siivottua!

 Keskustelimme miehen kanssa tänään myös kuralätäkköleikeistä. Hän kun on lapsia heti kieltämässä. Yök, mikä kurasotku! Eihän kuraleikkejä saanut itsekään lapsuudessa tehdä, kun ulkovaatteet kastui ja likaantui! Pyysin miestä kuitenkin katsomaan lasten iloisia naamoja ja muistelemaan omasta lapsuudestaan sitä kuinka kivaa lätäköissä olikaan. Helpommalla sitä vain itse pääsee, kun ei tarvitse koko ajan olla nipottamassa lätäkköön hakeutuvalle lapselle. Voi, olisinpa tämän tajunnut jo Tellun ollessa pieni!

  Tämä rento suhtautumiseni on siis suuren kypsymisen tulosta. Siitä tarkasta ja järjestelmällisestä, täydellisyyteen pyrkivästä pikkutytöstä on tullut jotain aivan muuta. Elämä on pakottanut ottamaan rennommin ja tämä rennompi elämä on ihanaa! Rakastan kyllä yhä järjestystä ja olen toisinaan liiankin täydellisyyteen pyrkivä, mutta olen oppinut, ettei se aina ole lapsille ja omalle mielenterveydelle hyväksi. Lapset kun levittävät tavarat heti kun selkänsä kääntää ja joskus ne sotkupuuhat vaan ovat hurjan hauskoja sekä kehittäviäkin. Vielä tulee se aika jolloin sotkua ei enää synny ja tavaratkin pysyvät paikoillaan. Nyt on siis aika nauttia näistä hetkistä ja lasten iloisista ilmeistä sillä myöhemmin se on myöhäistä :)

 Miten lapset ovat muita muuttaneet?

Lapsimessujen liput arvottu

 Aivan ensiksi haluan toivottaa uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi! Toivottavasti viihdytte ja jos teillä on kysyttävää, vastaan mielelläni :)

 Suuret kiitokset kaikille Lapsimessujen lippuarvontaan osallistuneille! Arvonta suoritettiin tänään juuri ennen lounasta perinteisenä lippuarvontana. Jokainen lapsi sai arpoa kaksi kertaa eli mikäli jostakin voittajasta ei kuulu ensi perjantaihin mennessä, huhuillaan ylimääräisen arvonnan voittajaa. Viisi onnellista Lapsimessujen lippujen uutta omistajaa ovat

Jeppula kommentillaan Kaunista ja tyylikästä muotoilua:) 

Peace kommentillaan: Kahdella arvalla mukana. Hieno menopeli ja tuo säänkestävyys on kiva juttu

Piiuli kommentilla: Onpa mielenkiintoisen näköinen, hyvin linjakas menopeli. :) Lukijanasi lisäarvan kera mukana. 

Sinikka Nyyssönen kommentilla: Hieno auto, ja plussaa kotimaisuudesta!

Anonyymi 7, jonka kommentti kuului: Vau mikä formula-auto, meidän poitsu tykkäisi tuosta varmasti! Tosi kiva olisi päästä messuille juuri uutuustuotteita tsekkailemaan :) Yhdellä arvalla mukana. 

 Sinikka, laittaisitko osoitetietosi sähköpostilla tellujapikkutary(at)gmail.com. Muilla voittajille lähtee aivan näillä näppäimillä sähköpostia :)

 Onnea kaikille voittajille ja hauskoja hetkiä kaikille Lapsimessuilla! Tuo uutuus Formula-potkuauto löytyy Melajan osastolta 6H161 sekä autoradalta 6S170. Kannattaa käydä koeajolla!

Aurinkoista sunnuntaita♥

Vielä ehtii osallistua arvontaan

 Aurinkoista lauantaita! Tulin vain kaiken kiireen keskellä kertomaan, että vielä tänään on aikaa osallistua Lapsimessujen lippujen arvontaan. Tuon arvonnanhan löydät täältä.

 Nauttikaahan kauniista kevätpäivästä♥

Kuravettä päälle

 Vaikka otsikko voisikin viitata aprillipäivään, nyt ei ole tulossa meidän tämän päivän jekkuja. Hauskoja, mutta osuvia otsikoita on toisinaan vaan niin vaikea keksiä. Tämä postaus sisältää siis kirjaimellisesti kuravettä :D

 Kuinka moni muistaa omasta lapsuudestaan kuinka kivaa oli hypellä lammikoissa ja ojissa? Itse ainakin kirjaimellisesti uin joka kevät ja tätä samaa kaavaa ovat omatkin lapseni noudattaneet. Onnekseni lasten vaatteet ovat kehittyneet huimasti omasta lapsuudestani eikä pieni uiskentelu haittaa.

 Tänään tuli siis taas kokeiltua onko vuoden käytössä olleella Name it:n haalarilla vedenpitävyys vielä kunnossa. Sisällä kuraisten vaatteiden alta kuoriutui täysin kuiva poika eli haalari toimii mahtavasti ja Jonathanin hanskat vetoketjustaan huolimatta kanssa!

 Viime keväänä oikein yllytin Onnia hyppäämään kuralätäkköön. Se oli pojan mielestä ihan kauhea juttu. Hyvin on mieli muuttunut ja poika reipastunut :D Mielestäni tämä lammikoissa loikkiminen kuuluu ehdottomasti lapsuuteen, enkä yleensä lapsilta lätäkköuintia kiellä. Poikkeuksena on tietysti ne tilanteet, joissa oikeasti pitäisi pysyä kuivana ja siistinä :D Jos lapsi kastuu läpimäräksi niin sitten yksinkertaisesti hauskuus loppuu ja sisätilat kutsuvat.

 Illalla kuraista haalaria katsellessa toivoin kyllä lammikoiden kuivuvan nopeasti. Ryhdyin myös miettimään josko meille sittenkin pitäisi viime kevään tapaan vielä se kurahaalari hommata. Olisihan se helpompi putsata jokaisen uimisen jälkeen kuin tämä nykyinen!

 Jokos muut lapset ovat heittäneet talviturkkeja kuralätäköissä?