Jo ensimmäisellä lastenneuvolakäynnillä keskustelimme imetyksen sujuvuuden lisäksi aiheesta laajemminkin ja täysimetyksen kohdalla sivusimme kiinteiden aloitusikää. Silloin tuo 4-6kk:n ikä tuntui niin kovin kaukaiselle vielä, joten isompien lasten kanssa oppineena totesin menevämme sen mukaan mikä niin itsestä kuin vauvastakin hyvälle tuntuisi.
Hyvälle tuo imetys onkin tähän asti tuntunut. Maitoa riittää yhä todella hyvin eikä itseäni ahdista, vaikkei pikkuinen pullon päälle mitään ymmärräkään. Välillä on päiviä, jolloin toimin pikkuisen tuttina aamusta iltaan, mutta niistäkin päivistä olemme selvinneet rennolla asenteella.
3kk:n neuvolakäynnillä kävimme ajatuksia kiinteiden aloituksesta läpi uudelleen ja 4kk:n iässä sijainen lähes työnsi laskeneen painon vuoksi lusikan suuhun. Itse luotin kuitenkin yhä omaan vaistooni; maitoa suihkusi entiseen malliin, vauva oli tyytyväinen ja nukkui yönsä normaalisti sekä ennen kaikkea vaippoja kului päivässä riittävästi. Jatkuvasti kääntyilevä, möyrivä ja hyppivä vauva nyt vain kulutti enemmän kuin täysin paikoillaan makaava, joten painon pienoinen putoaminen suhteessa pituuteen oli kai luonnollista?
Nyt pikkuinen on jo 5kk ja vaikka imetys yhä tuntuu riittävän, olen miettinyt olisiko jo aika siirtyä maistelemaan myös kiinteitä? Täysimetyshän riittää terveen ja normaalipainoisen ainoaksi ravinnontarpeeksi noin puolivuotiaaksi asti. Kiinteisiin tutustuttaessa maito on yhä pääasiallinen ravinnonlähde eli imetyksen jälkeen ei suuria määriä kiinteitä edes pikkuiseen mahaan mahdu. Kestää siis oma aikansa ennen kuin kiinteistä tulee se pääasiallinen ravinnonlähde.
Miksi ihmeessä aloin pohtimaan tätä asiaa juuri nyt? Olen viime aikoina tehnyt paljon huomioita pikkuisesta ruokailuun liittyen. Hän osoittaa nyt valtavaa kiinnostusta muiden syömisiä kohtaan. Pieni käsi yrittää jatkuvasti päästä nappaamaan makupaloja tai yrittää vetää mukia huulilleen. Lapsen luontaisen kiinnostuksen herääminen kannattaa mielestäni aina käyttää hyödyksi! Lisäksi pikkuinen on oppinut jo pinsettiotteen, jota pienillä makupaloilla olisi varsin mukava treenata.
Ehkä suurin pähkäily kiinteiden aloituksessa onkin millä tavalla pikkuinen tulee syömään. Isommat ovat olleet osittain karkeilla soseilla ja osittain sormiruokailleet, mutta pitäisikö pikkuisen kanssa kokeilla pelkästään sormiruokailua? Olenko henkisesti valmis siihen sotkun määrään vai olisiko helpompaa vain työntää aluksi lusikkaa suuhun? Kunhan löydän vastaukset näihin pohdintoihin pääsemme pikkuisen kanssa tutustumaan makujen maailmaan!
Missä iässä lapsesi on aloittanut kiinteiden maistelun? Oletko suosinut soseita vai sormiruokailua?
Meilläkin on saavutettu just 4kk ikä, eli periaatteessa lupa olisi, mutta me ootetaan siihen puolenvuoden ikään kuten esikoisenkin kanssa. Sormiruokailulla ajateltiin mennä tämäkin kerta :)
VastaaPoistaTätä menoa meilläkin menee aloituis siihen puolivuotiaaksi asti ja toisaalta musta se on tosi kiva juttu! Isompien poikien kanssa kun en luottanut niin omaan vaistooni vaan enemmän toivoin kiinteiden tuovan helpotusta itkuisuuteen ja lähes kokonaan valvottuihin öihin.
PoistaMeillä pojat aloittivat kiinteiden syömisen juuri 5 kuukauden ikäisinä. Aloitimme kyllä ihan tavallisesti soseista ja lusikalla syöttäen. Se tuntui jotenkin luontevalta siksi että pystyin jotenkin edes hahmottamaan miten paljon ruokaa tuli annettua. Pikkuhiljaa otimme sitten rinnalle sormiruokailun (edelleen syötin siinä samalla lusikalla). Minusta tämä oli hyvä combo. Kummatkin oppivat sitten syömään itsenäisesti jo vuoden ikäisenä, eikä heitä pahemmin tarvinnnut sen jälkeen syöttää (paitsi illalla kun olivat superväsyneitä).. Tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos♥ Meilläkin isommat ovat jo tosi aikaisin syöneet ruokansa itse. Tosin sotkua kammoavana annoin heille enemmän haarukoitavaa ruokaa, kun lusikat meni aina väärinpän :D
PoistaMeillä oli vaihtuvat neuvolantädit ohjeineen, ensimmäinen aloitti "painostuksen" kiinteisiin 3kk kohdalla, aloitettiin lopulta muistaakseni himpun alle 5kk iässä ja seuraavassa neuvolassa tuli sitten haukut kun on näin aikaisin aloitettu, HUOH. Nimenomaan tuo oman lapsen tunteminen ja lapsen kiinnostus ruokailuun on tärkeintä. Tsemppiä kokeiluihin ja sotkunsietoon. :D
VastaaPoistaKiitos♥ Täälläkin ohjeet selvästi vaihtelee ihan th:n mukaan. Siinä missä oma kannustaa lähinnä luottamaan vaistoonsa ja tekemään kuten perheestä hyvälle tuntuu, saattaa sijaiset tuijotella vain niitä painokäyriä ja jankata kiinteiden aloituksesta.
Poista