3. helmikuuta 2013

Sivuraiteella

 En tiedä onko teistä koskaan tuntunut, että elämänne olisi ikään kuin luisunut sivuraiteelle? Oma elämäni ei edes lapsuudessa ollut helppoa, joten sivuraiteilla on tullut käytyä useasti. Aina sieltä on palattu entistä vahvempana eikä luisuminen seuraavalla kerralla tapahdu enää yhtä helposti. Joskus kuitenkin tapahtuu liian paljon liian vähässä ajassa ja sitä huomaakin taistelusta huolimatta taas olevansa jo liiankin tutuksi tulleella sivuraiteella. Onneksi kokemus on opettanut, että täältä päästään ennemmin tai myöhemmin taas poiskin!

 Täällä siis tällä hetkellä lastenvaatteet sun muut tuntuvat hurjan pinnallisille asioille. Ei jaksa kiinnostaa vaikka tarvetta olisikin. Blogin teknisiin ongelmiinkaan ei ole ollut voimia puuttua. Kyllä täältä vielä noustaan, mutta en tiedä milloin. On todella rankkaa katsoa kuinka itselle läheinen ihminen menettää hetkessä elämänhalunsa ja hiljalleen kituu pois. Lääkärit ovat ihmeiden tekijöitä, mutta eivät välttämättä pysty ihmeisiin ellei potilaassa ole halua parantua.  Tämän sekavan kirjoituksen tarkoituksena oli siis ilmoitella, että palaillaan kunhan se pääraide tai aurinko taas löytyvät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti