11. lokakuuta 2011

Milloin tämä vaikeaksi meni?

  Joskus Pikkutäryä odottaessa ajattelin, että ainakin ulkovarusteiden ostamisen pitäisi olla jo tällä kokemuksella helpompaa. Eipä ole nyt ihan putkeen kuitenkaan mennyt! Ajattelin talveksi 86cm:n puvun olevan passeli, Ticketissä mahdollisesti kokoa pienempi. Löysin taannoin käytettynä ihanan, kuin uuden Ticketin vihreän haalarin edullisesti koossa 80. Kotona pukua sovitellessa haarat roikkuivat polviakin alempana. Hankintalistalla oli siis yhä kaksi talvihaalaria Pikkutärylle.

Tuttavani järjesti lastenvaatekutsut ja päätin sieltä paremman vaihtoehdon puuttuessa tilata  Jonathanin tähti-sarjan tähtihaalarin. Taas kerran otin itsepäisesti kokoa 86, koska sopivaa sovituskappaletta ei ollut. Karu totuus paljastui eilen haalaria sovitettaessa. Leveyden puolesta siihen mahtuisi kaksi Pikkutäryä ja pituuttakin on reilusti. Nyt pojan kaapissa siis roikkuu yksi ylisuuri sekä yksi vähintäänkin ylileveä haalari.

 Jotain ulkovaatetta tarvisi siis vielä Pikkutärylle talveen kenkien ja asusteiden ohella hankkia ja mielellään mahdollisimman edullisesti sekä tällä kertaa ehdottomasti sovittaen! Molon haalaria kiinnostaisi pojalla kokeilla, Cupcaket miellyttävät kyllä silmää, mutta taitavat molemmat tällä erää olla liian tyyriitä ellei jossain supermahtavaa tarjousta tule vastaan tai hyväkuntoisena käytettynä löytäisi.


 Eikä se Tellunkaan toppavaatetus ihan valmis vielä ole. Lahjaksi tytön valitsema Ticketin haalari näyttää mun silmään  isolta. Tellun kummilta olisin saanut ostettua edullisesti ulkomailta tilatun virheostoksen, Molon  haalarin. Koko 128 oli kyllä hihoista sopiva, mutta jalkoja olisi saanut venyttää lähes tuplapituuteen saadakseen lahkeita sopiviksi. Tai siltä se ainakin näytti. Täytyy yrittää muistaa lisäillä sovituskuvia kunhan ensin saan salaa nappastua miehelta kameran.

 Ennen mulla oli aina tapana ostaa ulkovaatteet alennusmyynneistä seuraavaa vuotta odottamaan. Täällä kuitenkin lähimmässä kaupungissa on melko niukka tarjonta eikä alennukseen asti viimeisien vuosien aikana juurikaan ole mitään kiinnostavaa jäänyt. On jopa käynyt niin ettei kaikkille ole alkuunsakaan kokoja riittänyt! Ehkä tämä siksi on nyt niin vaikeaa, kun ei jemmassa ole mitään? Tai sitten yksinkertaisesti lapseni sattuvat olemaan omanlaisiaan, ihania otuksia, jotka ovat onnekseni sittenkin vielä ajatuksiani pienenpiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti